Taikapallosta huiviksi ja muutakin

On ollu melkonen viikko tässä, mutta siitä lisää sitten lopummalla... alotetaas nääs tuolla edellisen postauksen taikapallon uudella olo muodolla. Snynihän laittoi mukaan huiviohjeen ja ohjeessa mukana olevat kuvat eivät ihan antaneet kuvaa mitä tästä oikeen tulee... ja tulihan siitä hiisin moisen pingotus rupeaman jälkeen jotain... oli meinaan ihan rehellisesti sanottuna viheliäinen pingotettava tuo huivi, mutta komea siitä tuli vaikka ite sanonkii. Vai mitä?

Kuva vääristää värin liian siniseksi, aavistuksen verran heittää vihreempään tuo sävy. Mutta oottakaas seuraava kuva, siinä jo värit oikeesti aikasta rajusti metsässä. Lankahan oli siis BC Garn Babyalpaca, ohje oli Sewanee. Todellakin semmoinen ohje, että ilman mukana tullutta kerroslaskuria olisi tämä jäänyt taatusti tekemättä, ei olisi pysynyt todellakaan mukana missä mennään. Puikko koko oli 3 mm ja kuten kuvasta näkyy hyvän kokoinen siitä tuli, tuon pöydän mittahan on 80 cm suuntaansa eli reilusti on kokoa. Ja ensimmäistä kertaa neulonta "urani" aikana kaipaisin sitä vaakaa. Olisi kiva tietää mitä tähän meni, mutta tuolla henkilövaa'alla tätä on mahdoton punnita.

Ja täs se vääristynyt väritys, ei todellakaan ole tuommoinen vaaleansininen saatikka meidän sohva ruskea, vaan tumman harmaa. Tiedättekö joskus ihastuu johonkin malliin ja sen haluaa tehdä, se jää kerta tekemiseen kun syystä tai toisesta se ei innosta tehdä toista kertaa... ellei se ole lahja ja halua itselle samaa mallia... tämä ei ollut sitäkään.... tästä en osaa sanoa, tämä oli sekä rakkautta että vihaa. Ai miksikö? Tuo verkko-osuuden neulominen oli todella tuskastuttavaa ja tuntui kestävän ikuisuuden, olihan silmukoitakin hyvä määrä ja lisääntyi koko ajan. Hidasta siis todella hidasta nurjan puolen kierroksilla. Tässä on nyt sitten mietinnässä josko kuitenkin tekisin toisen... eli siis en oikeen tiedä rakastuinko vai vihastuinko ohjeeseen.

Tämä kuva oli tarkoitus ottaa Rompun kanssa, mutta Romppu ei nyt halunnut siihen kuvaan. Toinen mikä mietin on, pidänkö itse vai annako miehen siskolle. Olisi itsellä tietyissä asusteissa komea lisä, mutta ehkä tämä miehen siskoa lämmittäisi enemmän... väri kun on juuri hänen väriään ja viime lauantaina saatoimme hänen miehensä viimeiseen lepoon. Olisi myös lohtuna hänelle, meille tärkeälle ja rakkaalle ihmiselle.

Ja kun tässä on  ravattu lääkärissä ja tutkimuksissa urakalla meidän perheen kannalta, niin eiköhän meidän Wanha Rouva sitten huolestuttanut viime viikonloppuna. Rouva oli poikien huoneen matolla ja yritti sinne tarpeitaan... tippa pissaa tuli, siirtyi keittiön nurkkaan tippa pissaa sielläkin, vessaan ja tippa pissaa lattialle ei omaan vessaan. Eristin sitten kylppäriin Rouvan, että näen onko verta pissassa, kun on vuosia sitten meinannut tulla virtsakiteitä... ei vaan pissaa tuli kunnolla ja ei veristä. Vettä joi runsaasti. Sunnuntaina se sitten iski tajuntaan, asento oli kakka asento ja samoin tein tajusin, että hiekka-astiassahan oli kovia pieniä pipanoita siivotessa ollut. Siispä kissojen lääkekaapista kipulääkettä, jonka jo annoin eristäessä ensimmäisen kerran, ja parafiiniöljyä. Maanantaina olin aamu vuorossa ja kun tulin töistä päästin eristyksestä eikä mennyt kauaa kun Rouva oli astialla ja kakkahan sinne tuli. Mietin hetken ja tuumasin, että varaan vasta tiistaina lääkäri ajan kun olen tuon illan tarkkaillut kaikkia oireita ja saan tarkan kuvauksen oireista lääkärille, Rouvalla kun ei tuntunut liian huono olo olevan. Tiistaina sitten varasin ajan jonka sain keskiviikolle.

Ulkoisesti ei mitään näkyvää, verikokeisiin siis. Kun lääkäri käski minun jäädä odottamaan siksi aikaa, ajattelin että okei, saa nähä.... hoitaja pitäisi. Ensin tuli hoitaja, hiukan huokaillen ja päätä puistellen vastaanottoon, lääkäriltä kysyin heti, että onnistuiko. Vastaus oli: "juuri ja juuri, on vähän verinen kun sai semmoiset kilarit, että oli pakko pistää koppaan jos haluttiin kätemme pitää." Kun tuumasin, että olisi minun pitänyt olla pitämässä, tuli lääkäriltä vähän tietäväiseen sävyyn.... yleensä hoitajat saa paremmin pidettyä. Sanoin vaan suoraan, että ei tämän kissan kanssa, tätä ei pitele muut kuin minä. Kuva on huono kännykkä kuva ja tuota verta oli myös kaulassa. Kotiin lähdettiin ohjeistuksella särkylääkettä ja parafiiniöljyä tänäänkin, huomenna pitäisi tulla tulokset ja lääkäri soittaa. Vielä kysyi huolestuneena, saanko nyt annettua lääkkeen ja öljyn... tässä vaiheessa jo nauratti, että saan kyllä. Päästiin kotiin ja menin keittiöön hakemaan särkylääkkeen... Rouva näki sen ja lähti kävelemään edelläni olohuoneeseen ja olkkarin pöydän alle, tuumasin vain "älä ny viitti", ei viittiny enempää vaan tuli pöydän alta ja otettiin lääke, tietysti kiinni vähän piti pitää kun ei kissat ruiskuista tykkää mut sillä hyvä. Muutaman tunnin päästä otti öljyt ihan yhtä hyvin.

Meidän tapamme halia on tässä. Romppu painaa otsansa minun otsaani. Tällä kertaa minä kyllä tein aloitteen lähestymällä, mutta niin painettiin otsat vastakkain. Lääkäristä ei kuulunut eilen mitään, tänä aamuna jo sitten soitin itse, kun alkoi töihin meno lähestyä ja siellä en pysty välttämättä heti vastata. Lääkärillä oli potilas juuri joten lupasi soittaa sen hoidettuaan. No puhelu oli hiukkasen yllätys, meinaan lääkäri tuumasi arvojen olevan kunnossa, jopa yllättävän hyvät tämän ikäisellä (16,5 vuotta) kissalla. Rouvalla on siis vanhojen kissojen yleinen vaiva, ummetus ja lääkityksenä Levolac tai duphalac tarvittaessa. Parafiiniöljy ei ole hyväksi pidemmässä käytössä ja noistakin dufalac se parempi, joten sitä tänään hain työvuoron päätyttyä. Lisäksi edelleen kipulääkettä mikäli tarvii. Kun tietysti oli kipeä tuosta ummetuksesta niin vähän varoi takapäätä ja kun meillä on komiat tassutupsut....

Jotka sutii parketilla, nii olin jo itsekkin ajatellut ne leikata ja eläinlääkäri oli myös sitä mieltä, että hyvä olisi ne nipsaista. Niitä sitten tässä suosiolla harjoitettu tänä iltana, yksi tassu valmis, muista vaan vähän saatu pois. Onneksi saimme vielä pitää Rouvan luonamme, tällä hetkellä on se tilanne, että olisin romahtanut mikäli hänestä olisimme joutuneet luopumaan, olen Rouvan ottanut kaksi päivää sen jälkeen kun olen ensimmäiseen omaan kotiini vanhempien luota muuttanut, iso osa siis elämääni yhdessä vietetty. Miisu on tullut pari kuukautta myöhemmin Rompulle kaveriksi.

Tämmönen viikko meillä ollut. Lisäksi viime viikon perjantai lauantai väliseni yönä vietin netissä surffaten... neulojien yötä siis vietin ja Patella on ollut kiire tällä viikolla....

Vielä olisi yksi paketti tulossa. Ja alimmat vyyhdit on viime viikolla Zeldalta tilattuja lankoja, Mutta ylhäällä olevat viisi kerää tuli Neuleunelmista (kerä Schoppel Wollen Admiral Flakesia, 4 kerää Regian Zoofaria), keskirivin vyyhdeistä neljä vasemmalta päin kuuluu Titityyn Neulojien yön sukkalankapakettiin ja kolme muuta vyyhtiä ovat Puhde-Puodista. Mies kysyi lauantaina, että paljonko sitä lankaa oikein on tulossa. Vastasin tilanneeni neljästä paikkaa.... mies oli hetken hiljaa ja tuumasi tyytyvänsä siihen vastaukseen, koska oli varma että se kuulostaa paremmalta... fiksu mies. Eikö vain? Kunhan nyt malttaisi olla kurkkimatta tänne tämä yön raskaan raataja, paljastuisi karu totuus muuten.

Nyt ihanaa viikonloppua kaikille! Me lähdemme juniorin kanssa esikoisen säbä turnaukseen Kokkolaan huomenna ja siellä meneekin koko päivä. Neulomusta siis mukaan. Mies kun tosiaan tekee vielä kaksi yövuoroa.