lauantai 2. marraskuuta 2013

Yksitoista on päivän sana

Sain tuossa hetki sitten uusimmalta lukijaltani Aikulta haasteen. Tuttu yksitoista asiaa itsestä ja yksitoista kysymystä häneltä. Ja lisäksihän tämä kuuluisi heittää eteenpäin yhdelletoista muulle alle kaksisataa lukijaa omaavalle blogille ja heille keksiä yksitoista uutta kysymystä. Senhän jo kerroinkin keneltä tämän haasteen sain ja takaisin ei saa haastaa.

Aloitanpa Aikun kysymyksillä.

1. Mikä on lähinnä sydäntäsi: neulominen / virkkaaminen / puutarhatyöt / lukeminen / joku muu;mikä? Lähinnä sydäntäni on neulominen sekä koruilut, vaikkakin koruilut on olleet vähän hiljaiselolla pidemmän aikaa, mutta kyllä sieltäkin vielä tulosta tulee.
2. Mitä harrastamiseen liittyvää olet viimeksi hankkinut? Viimeksi siis sain lankaa hamstrattua neulojien yössä lisäksi sieltä tuli hankittua virkkuukoukku sekä uudet sukkapuikot ja tähän tulee vielä lisää tuossa omassa osassani jotain...
3. Onko sinulla kotona jokin tietty paikka, missä teet käsitöitä, luet tms.? Se on joko sohvalla tai sitten tuossa omassa työnurkassani, olohuoneessa yleensä... vaikkakin esimerkiksi ruokaa laittaessa joku helppo käsityö on monesti ruokapöydällä ja esimerkiksi kiehumista odotellessa tulee tehtyä muutama silmukka.
4. Miten aloitat aamusi? Kaffilla ja leivällä, tykkään siitä, että aamu alkaa ilman kiirettä ja saan istua lehden kanssa hetken samalla juoden kaffia ja syöden aamupalaa.
5. Miten rentoudut? Viime aikaisesta stressistä johtuen tällä hetkellä parasta rentoutumista on haastava neulomus, jossa joutuu koko ajan olemaan tarkkana ja ei kerkeä ajatella muuta. Myös ystävien seura on arvokasta.
6. Mikä saa sinut hymyilemään? Pojat oivalluksillaan tai ihanilla kommenteillaan, onnistuminen ja monet muut asiat, yritän hakea pieniä ilon aiheita ympäriltäni koko ajan. Välistä se ei onnistu millään, mutta loppujen lopuksi silmien auki pitäminen riittää.
7. Oletko pitänyt kauan blogia? Mikä sinut sai aloittamaan blogisi pitämisen? Blogia olen pitänyt noin kaksi ja puoli vuotta, blogin pitämisen aloitin koruilun vuoksi, kun lähipiiri on levinnyt ympäri suomen ja halusin jakaa onnistumisen ilot tästä asiasta heidän kanssa oli helpoin tapa aloittaa bloggaaminen jolloin sain jaettua uudet asiat koko lähipiirille samalla kertaa... minä kun en ole sinne facebookkiin eksynyt, ei vain tunnu minun jutultani. Siihenkin todennäköisesti tulee muutos kun esikoinen kasvaa siihen ikään, mutta se on sen ajan harkinnassa sitten.
8. Seuraatko säännöllisesti itseäsi miellyttäviä blogeja? Kyllä seuraan, kaikissa en ole virallisesti lukijana, mutta löytyvät sitten suosikeista ja nekin kierrän säännöllisesti lävitse. 
9. Osallistutko blogiarpajaisiin? Osallistun, en kuitenkaan aina. Arpajaisiin osallistun mikäli palkinto on sellainen mitä haluan oikeasti.
10. Mitä toivot alkavalta talvelta? Parempia aikoja, eli toivoisin tämän stressin tästä väistyvän ja että elämämme asettuu taas ei jatkuvaksi kakan tulemiseksi joka suunnalta, vaan saadaan taas nauttia normaalista arjesta ilman joka ilman suunnasta tulevia huonoja uutisia.
11. Millainen on joulusi? Toivon mukaan pääsemme jälleen vanhempieni luokse, oma mummoni on kunnossa silloin ja lapset nauttivat. Ihan parasta katsottavaa se lasten odotus ja jännitys omien rakkaiden seurassa. Rauhoittumista oman perheen kanssa. Ja täytyy myöntää, että kyllä sitä muutamaa pakettia itselleenkin toivoo.

Siinäpä oli Aikun kysymyksiin vastauksia. Ja sitten kerrotaan itsetäni asioita....

1. Aloitetaan sillä ihan viimeisimmällä hankinnalla, niin saadaan kuvakin tähän väliin. Keskiviikkona kävin kirpparilla ja siellä käveli melkoinen aarre vastaan....


Kerinpuut tarttuivat käteen, pitkään tutkin ja kyllä kunnossa olivat. Hintalapussa oli 13,50 sekä tieto, vanhat vyyhdinpuut (mutta siis virallisesti ilmeisesti ovat kerinpuut) Isostakyröstä, signeerattu ja noista löytyy nimi Helmi Mäkelä. Ja tottakai minä näitä intouduin vähän testaamaan....


Hyvin toimivat ja lisäksi keksin paksuja sukkapuikkoja apuna käyttäen miten saan kerittyä sisältä juoksevan kerän, jee... tuleepa snyltäni saamalle "keräsukallekin" käyttöä. Kolme ensimmäistä kerää siis tällä omalla säädöllä ja kolme takimmaista perinteisesti kerittyjä ja tässä vaiheessa huhuilisin sille joulupukille, että toivoisin kerijälaitetta itselleni.

2. Olen ollut viime aikoina aika hiljainen kommentoija muiden blogeissa, vaikka päivittäin lukenut olen uudet päivitykset, on todellakin ollut raskaita aikoja meillä. Tällä hetkellä olen kuitenkin erittäin onnellinen, elämä saadaan järjestymään ja etenkin esikoisen tilanne on tällä hetkellä se että ei tarvitse pelätä vaan tämä on nyt meidän elämää. Siitä en vielä täällä halua kertoa sen enempää, mutta kun siellä jokunen asiasta tietävä on niin heille haluan tämän jakaa, meillä on kaikki hyvin sen asian suhteen, olen helpottunut ja oikeasti erittäin onnellinen.

3. Pojat ovat tämän viikonlopun anoppilassa, kävimme eilen miehen kanssa lätkämatsissa. Tasapeliin päättyi se peli. Tänään menemmi illalla katsomaan Sami Hedbergin keikan... hiukan hirvittää koska paikkamme ovat toisella rivillä, joudummeko "uhreiksi", mutta jos siihen emme olisi valmiita emme sinne menisi. On vain niin meihin uppoavaa huumoria.

4. Olen ehkä hölmö, mutta rojektia en ole uskaltanut tehdä viime aikoina. Tuntui nimittäin siltä, että mitä lähemmäs valmistuminen tulee, sitä huonompaan kuntoon Romppu menee ja en ole Wanhasta Rouvasta vielä valmis luopumaan. Olemme kuitenkin asiasta puhuneet ja tulleet siihen tulokseen, että jos tässä vielä tulee lyhyen ajan sisällä uutta vaivaa, on armollisempaa hänet päästää kissojen taivaaseen. Mutta täytyy sanoa, että ajatuskin ahdistaa todella kovasti. Esikoinenkin on siitä kovasti murheissaan ja kysynyt jo useampaan kertaan, että voidaanko me ottaa uusi kissa jos Rompusta joudumme luopumaan. Mutta siis tuntuu tämä todella hölmöltä täällä oikeasti paljastaa, en kuitenkaan nyt uskalla vielä saattaa rojektia loppuun, vaikka todella vähän sitä on enää jäljellä. Kun vaan oikeasti siltä tuntuu, että mikäli sen valmiiksi teen on aika luopua meidän rakkaasta Wanhasta Rouvasta.


Kuinka tästä ihanasta kaunottaresta raskisi luopua? Ei niin mitenkään!

5. On ihan uskomatonta, että kuinka täältä blogistaniasta löytyy aivan mahtavia ihmisiä ja kuinka hyvin heihin ystävystyy. Minulle on ollut todella suurena tukena tämän syksyn ajan mehtäemäntä, jonka kanssa on tullut päivittäin puhuttua puhelimessa kunnon maratoneja ja joka oikeasti murehtii minunkin murheitani. Toinen mahtava tukija jo parissakin asiassa on ollut Korustamon Eila, jolta olen kyennyt kysymään neuvoa muutamassakin erittäin henkilökohtaisessa asiassa ja sitä myös saanut. Kiitos teille etenkin sekä muillekkin ihanille tuttavuuksilleni täällä. Olette mahtavia ja teiltä saa niin paljon voimaa jaksaa!

6. Kun näihin nettituttavuuksiin päädyttiin, paljastetaan jotain lisää. Minä ja mieheni olemme tavanneet netin kautta ja kun sitten rohkenimme livenä tavata oli se menoa samoin tein. Ja tässä sitä ollaan, naimisissa, kaksi ihanaa poikaa ja tuetaan toisiamme ylä- ja alamäissä.

7. Otetaan seuraavaksi vähän kevyempää tunnustusta. Olen tässä viime aikoina miettinyt omaa työuraani ja tuli mieleen, että erikoisin asia mitä olen työelämässä tehnyt on mallinuken homma. Nimenomaan malliNUKEN,  yläasteen aikaan olin kavereideni kanssa taksvärkissä urheiluliikkeessä, jonne juuri saapui uusinta mallistoa. Purimme ensin mallistoa rekkiin ja sitten työntekijät päättivät vähän erilaisesta hommasta tytöille ja niin meidät puettiin uusiin tuulipukuihin ja tunniksi seisomaan näyteikkunaan. Olihan muuten hauska seurata ihmisiä... ensin kävelivät ohitse ja sitten joku kiinnitti huomion ja piti palata takasin katsomaan tarkemmin.

8. Koruilut on vähän jäänyt vähemmälle jo pidemmän aikaa, mutta sitten neulonnan kanssa mua vaivaa startiitti, koko ajan tekee mieli alottaa uutta ja uutta. Koitan hillitä itteeni siinä asiassa, mutta kyllä niitä uusiakin tulee aloiteltua päätöksistä huolimatta. Tässä ihan uusin tulos...


No tähän kyllä sanelee tarvekkin osansa, töissä tarvii lämmikettä ja siksi nämä hyppäs kesken kaiken puikoille ja tässäpä pääsin testaamaan tuon snyltä saamani keräsukankin ja on muuten ihan huippu juttu. Kiitos tästä ihanasta apuvälineestä sinulle snyni, en tiennyt ennen tätä tarvitsevani mutta kyllä tämä on ihan ehdoton.

9. Kuten oon monesti kertonut, olen enempi suolaisen ystävä mitä makean. Sinänsä jännä, että joskus nuorempana makeaa uppos enemmän mitä laki sallii ja yhtäkkiä se vain juniorin syntymän jälkeen muuttui, ei enää niin vaan maistukkaan. Paitsi nyt sitten kun hopeatoffeet on tulleet takaisin, lurps se on herkkua ja minä joka en kauheesti makeeta syö ainakaan mielihaluun niin noita pusseja on neljäs menossa sen jälkeen kun tulivat syyskuussa myyntiin. Mutta sitten mulla on "karkkipäivä" tänään... tässä mun karkit... kilo tuli ostettua...


miniluumutomaatteja, siis nää on aivan sairaan hyviä ja mä siis syön näitä tuosta vaan. Kun sitten sattui sopivasti oleen myynnissä mukavaan hintaan tuommonen puolen kilon ämpäri (jeps ihan hintalapussa luki ämpäri), niin ensimmäinen meni kerralla torstaina ja eilen oli pakko ostaa sitten kaks lisää.

10. Juokseminen on nyt unohtunut. Aion kuitenkin ens vuonna lähtä uudestaan Extreme Runin Ouluun, ehkä se treenaus into taas keväällä löytyy. En aio itteeni pakottaa juoksemaan talvella ja en ole tosissani sinne kilpailemaan lähdössä. Nyt kuitenkin tiedän, että sen kykenen kokonaan juoksemaan ja se on rankkuudestaan huolimatta huippuhauskaa, joten näillä mennään. Ehkä tavoitteena voisi olla hiukan tätä vuotta parempi aika tai sitten ei. Kyllä se ajasta huolimatta maaliin tullessa on voittaja olo joka tapauksessa, ei meinaan ole helppoa ei, mutta sitäkin mahtavampaa.

11. En saata tätä haastetta loppuun sääntöjen mukaan, vaan muutan vähän. En haasta tiettyjä blogeja vaan suuntaan tietyt kysymykset tietyille ihmisille. Mutta otetaan tähän vielä viimeiseen kohtaan sukat.


Työkavereiden jalkojen lämpimänä pitäminen kuuluu "hommiini", parasta siinä on että he oikeasti haluavat minulta sukat sekä arvostavat niitä. Nämä sukat meni tyylillä, tee mitä itse haluat ja halusin testata tätä värjättyä lankaa sekä vähän soveltaa kalajoki sukkien kärkikavennuksia. Sopivat sukat tuli ja työkaverin varpaat pysyvät lämpöisinä, lisäksi hän tykästyi väreihin hurjasti.



Värjättyä seiskaveikkaa siis, koko 38 eli himpun minun jalassani. Oma säätö jalkapöydällä jatkuvana nurjien silmukoiden kanssa sekä sovellus toispuoleisesta kavennuksesta kärjessä.

Sitten niitä omia kysymyksiä, eli ensin teille rakkaat lukijani. Vastatkaa kommentti kenttään mikäli siltä tuntuu...

1. Mietin jo tämän vuoden adventtiarvontaani ja mitä haluaisitte palkinnoiksi? Koruja, neuleita vai tarvikkeita esim korviksiin vai mitä?

2. Pitäisikö sen olla vain lukijoille vai kaikille avoin "joulukalenteri"?

3. Vai olisiko mahdollisesti kaksi vaihtoehtoa, kaikille avoin ja lukijoille omansa?

4. Pitäisikö viimeisen palkinnon arvonta olla neljäntenä adventtisunnuntaina vai vasta jouluaattona?


Sitten seuraavat kysymykset suuntaisin täällä vieraileville sny-rinkiläisille. Voitte vastata omassa blogissa tai kommentissa, mutta näitä olisi hauska teiltä tietää ja itse vastaan noihin sitten samoin tein:

1. Mikä sny-kierroksessa on parasta? Se kutkuttava odotus uuden paketin saapuessa, ainakin itse olen ihan malttamaton ja innoissani.
2. Mikä kamalinta? Itseäni jännittää aina onnistunko varmasti ilahduttamaan pariani, tuntuu kamalalta ajatella että paketti olisi pettymys hänelle.
3. Innostaako snyn lähettämät ohjeet/langat aloittamaan heti uutta työtä? Lähes poikkeuksetta se on pakko alottaa heti jotain, pari päivää saatan malttaa.
4. Olisitko innostunut yhteisesti tehdystä palkinnosta emolle? Itselläni on tässä muutama idea ollut, mutta en ole tiennyt kuinka sen saisi organisoitua.

No, ei niitä yhteensäkään tullut yhtätoista, mutta jotain kuitenkin.
Nyt mä neulon muutaman rivin ja sitten pikkuhiljaa Samin keikkaan valmistautumaan. Rattoisaa pyhäinpäivää kaikille!




6 kommenttia:

  1. Olipas sulla pitkä postatus .)
    Kauniit sukat ja hyvä tuuri kävi kun löysit nuo kerinpuut. Minä en ainakaan ilman pärjäisi.
    Noita tomaatteja ostan joka kauppareissulla :)

    VastaaPoista
  2. mie haluan kyllä sen siun oma kehittämän puikkokerihtiän tietää jotta millanen se on..yirtin tuossa päässäni miettiä ja eeeeen mie vaan saa minkäänlaista vehjettä päähäni :D tai saan mutta vähä erilaisen vehkeen.(kauheeta..hyi miuta XD) ja mitä tulloopi adventtikalenteriin niin iliman muuta koruja ja neuleita ja neuleita ja virkkuita ja koruja ja neuleita..eli eikös ollu melkosen poliittinen vastaus??hahahaha

    VastaaPoista
  3. oho, olipas pitkä kirjoitus, mielenkiintoinen
    toivon sinulle paljon voimia, kaikissa asioissa mikä teillä on juuri nyt

    todella hyvä löytö tuo kerinpuu, voi että, olen pikkusen katellinen

    VastaaPoista
  4. KIitos,Kati, sanoistasi♥ Hyvä vaan ,jos minusta on ollut apua. Käänny vaan jatkossakin puoleeni, myös iloisissa asioissa:) Olen niin hyvilläni, että asiat alkavat olla hyvin ja normaali elämä saa sijaa ainaiselta pohtimiselta!
    Kyllä toivon myös kissarouvalle vielä terveitä päiviä,tai jopa vuosia:)
    Ja tiedän nuo sinun ihanat neuleesi, päivittäin on huivi tai/ja villasukat yllä.

    VastaaPoista
  5. Hah, aikamoinen reissukissa!
    Toivotaan, että kakan tulo muuttuisi parempaan ja elämä välillä hymyiliskin! Tsemppiä!

    VastaaPoista
  6. Olipas siinä luettavaa :) Ihana Wanha rouva♥ , toivotaan että rouva vielä paranee !Adventtikalenteri: Koruja :) (näitä kun ei ossaa ite tehdä ja sun tekemät on hienoja)

    VastaaPoista