maanantai 13. lokakuuta 2014

Eikös ne pikkujoulut kohta ala?

Nii, sittehän tarvitaan korujakin, eiks nii?
No siis nythän no ne kuvaamista oottaneet korut onnistuttu kuvaamaan. Eilen en saanu oikeen mitään sitten aikaseksi. Nukuin piiiitkään ja otin päikkäritkin ja menin tosi aikasin nukkumaan. No okei kävin mä lenkillä, en kuitenkaan sitten sitä mehut pois lenkkiä ottanu vaan tuon ihan perus viis kilsaa vaan. Puikkoihin tai helmiin en jaksanu tarttua, pari raitaa juniorin sukkaan ja siinä se. Tänään oon sitten tikunnu sitä sukkaa valmiiksi, enää uupuu kärkikavennukset. Otin mä tänäänkin päikkärit pikkukakkosen aikaan, mies ja esikoinen omissa treeneissään ja juniori katto pikkukakkosta... mä otin viltin ja oikasin soffalle, Miisu oli heti sitten kainalossa. Miisuhan siis tulee peiton alle ja käpertyy kylkeen tai tällä kertaa vatsaa vasten kun itte olin kyljelläni. Nyt alkaa sitte olla silleen levännyt olo. Mutta mahdollisesti nukkumatti huutaa tänäänkin tosi aikaseen, Niin sain mä eilen yhen kokeilun alotetuksi, kokeiluun kuuluu lankaa, kahvinpuruja, vettä, suolaa ja lasipurkki... katotaan mitä tulee vai tuleeko mitään.

Sitte niihin koruihin. Mutta kurkataas ensin hyvää korvisten piilopaikkaa... Kuvasin siis noita koruja tuossa äitienpäiväksi saamassani korurasiassa ja siirsin muut korut alimmalle tasolle, kun sitten järjestin takaisin nii yhet korvikset oli hukassa. Epäilin jo kissojen käyneen ja kyselin pojilta etteivät vaan koskeneen, jne... koko ajan mulla oli kamera edelleen kädessä ja meinas jo epätoivo iskeä, kunnes löysin...


Siinähän ne killusteli kameran hihnassa mukana, hihnaa vaan oli vaikee saada kuvaan kunnolla. Meinas vähän naurattaa kun huomasin.

Ne kuvausta odottaneet sitten... kaulakoru ja rannekoru.


Turkoosit akaatti rondelleja, välissä hematiittia ja gun metal papuketjua, yksinkertaista ja näyttävää...


Jos oisin loppuun asti ajatellut, olis ehkä kannattanu laittaa joku muu paita kuvauksen ajaksi. Ei vaan töiden jälkeen ajatukset olleet ihan terävimmillään.


Korviksiakin mietin, mutta idea ei ihan niissä toiminu ajatellulla tavalla, joten niitä vielä mietitään.
Herkullinen setti kuitenkin kaikkiaan. Nämäkin jää odotteleen uutta kotiaan. Kenen luona lieneekään?


Sitten vielä esikoisen taidonnäyte... tämmönen kaunis auringonlasku hänen käsistään syntyi tänään.


Kirpakkaa lokakuun viikkoa toivottelen teille!

3 kommenttia:

  1. Komeat korut ja hieno piirrustus<3

    VastaaPoista
  2. Niin aikaansaamaton ? Vai vain vaatimaton=D
    Ihania koruja ja lahjakasta jälkikasvua.

    VastaaPoista
  3. Lasten kädenjälki on aina rakas ♥
    Paperilla tai ovenpielessä :)

    VastaaPoista