tiistai 4. marraskuuta 2014

Jotain ihan muuta...

niin, nyt ei oo koruja eikä kässyjä laisinkaan, vaan ihan jotain muuta.

Ensinnä ajattelin jakaa teille tämän ihanuuden, joka minua oli vastassa sunnuntai aamuna...


Kuva on kylläkin sunnuntai iltana napattu ja ei oikein onnistunut, mutta kyllä todellakin kiinnittäkää huomiota komeaan nenänpäähän.... lapset oli heränneet himppu mua ennen ja leikkineet sitten hyvin hyvin hiljaa... jaa mitäkö? Jokainen joka tuntee lastenelokuvan Herra Heinämäki ja leijonatuuliviiri voi nostaa kätensä ylös... sitäpä, siinä kun on kaksi poliisia joista toinen on pahis. Pahis poliisi on sitten pomo ja kun tämä toinen muka mokailee, niin häneltä otetaan kirsikka...


Meillä oli sitten esikoinen ottanut juniorilta kirsikan ja komee mustelma nenän päässä toisella. No täytyy myöntää, että vaikka siitä hiukan keskusteltiin niin siltikin nauratti aikasta makeasti äitiä... parhaat naurut äiti sai (joskin sisäisesti kunnes pääsi piiloon), kun juniori sitten vähän vihastui minulle ja katsoi hyvin hyvin vihaisesti... arvatkaa vaan kellä tuli Nasse-setä mieleen... ja olihan tuo naurattanut hoidossakin eilen hoitajia. Tänään olikin enää aavistus näkyvissä tuosta kirsikasta. Näitä kuvia ottaessa esikoinen tuli kysymään mitä teemme ja juniori hälle vastas: "otetaan kuvia Juniorin nenästä." Siinä vaiheessa repes sekä äiti että esikoinen, kun saisi sen äänensävynkin tähän kirjoitettua. Näin meidän pojat viettää sunnuntaita.

Tänään piristystä päivään sain sitten postin muodossa. Tai Mypackin, löysin itselleni juoksuhousut talveksi ja takin, jihaa. Lisuna tuli sitten kompressio sukat ja pitkähihainen juoksupaita. En vaan sitten niitä viittiny alkaa kuvaileen, eihän tämä kuiteskaan mikään päivän asu blogi ole. Mutta kyllä nyt kelpaa juosta, vaikka ulkona ois tämmöstä...



Yritin kovasti noihin kuviin saada kunnolla näkymään käsittelemällä vaakaan tulevan räntäsateenkin, mutta ei onnistunut. Tämä on siis tältä illalta, heti en uusia vaatteita kuitenkaan lähtenyt testaamaan, vaikka mieli kovasti tekikin.

Tiedättekö, tänään mulla on oikeaa korvaa kutittanut ihan koko päivän. ARGH, on muuten raivostuttava tunne, tekis mieli tunkea joku tikku sinne ja vähän rapsuttaa. Useampi henkilö vaan tänään sanoi, että hänellä alkaa korvatulehdus niin... toivottavasti ei ole tulossa, ei taho ei. Mutta niin, olin aamuvuorossa töissä ja otin simmoset puolentunnin tirsat... tai yritin, anyway, silleesti sopevasti olin uneen vaipumassa kun sain idean pitsihuiviin... no kun juniori ei tiennyt mun yrittävän torkahtaa paukkas hää sit makkariin ja just sen mun horteen katkas nii, että mä en enää saa päähäni miten se alotettiin... katkes just pahimmoilleen se ajatustyöskentely kesken. No, toivotaan että yöunet jalostaa sen sitte valmiiksi. Juu ja oli aikamoista yrittämistä... tuo meitin diiva, Miisu, kun on mun kaveri päikkäreillä...


Het se huomas mitä aioin ja tuli mukaan... sit se tulee mun kylkeen peiton alle, mut sit just ku aloin ens kerran vaipua horrokseen tuli pois. Ei ollu hyvä niinkään, ku alko taas vajoaminen nii diiva alko maukumaan ja rapsutteleen peiton kulmaa, ku piti päästä takaste. No sit hää kyl asettu siihen mun selkää painautuen peiton alle, mutta sit tulikii pian tuo juniori, mies ei iha kerinny pysäyttää. Ja kun tosiaan mä otan nuo unoset silleesti, et simmonen puol tuntia ku kello herättää. Jos nukun pidemmästi, nii ei mua saa hereille millään ja yöunetkii kärsii.

Sitten vielä terveisiä avaruuvesta, eli alustavaa käyttökokemusta nasalangasta. Isällä on parit muut kynsikkäät, toiset ihan ostetut ja ilmeisesti akryylia, toiset erään sukulaisen neulomat ja äidin näppituntuman mukaan seiskaveikkaa. Isän mukaan nämä nasakynsikkäät tuntuvat lämpösemmiltä lyhyen käytön ajalla. On olleet käytössä iltaisin kun paleltaa ja autolla ajaessa etenkin ovat kuulemma todella hyvät. Eli sen perusteella mitä parin viikon käyttö ja suht lämpimät ilmat kertovat, ovat ihan toimivaa tavaraa. Tietysti jos ihan sitä äärioloja odotetaan menee siihen vielä aikaa. Mutta jos karkeasti heitetään, on lämpösempää kuin seiskaveikka.

Että simmosta höpinää tällä kertaa, nyt lähen nukkusiin. Ja niin muitakaahan että liero on tarjolla jollekkin edellisessä postauksessa.

4 kommenttia:

  1. Melkoinen meininki teillä on ☺.
    Lieron ohje tulostin minäkin ja aloitin ja heti tein yhden, minun mielestä tärkeän paranuksen. Ne pienet "hampaat" ovat ohjen mukaan aika pyöreä, ne ei oikein erottaa, joten: neulon edellisessä rivissä, ennen 2s päätely, se viimeinen silmukka knitfrontandback tyylillä ja päätelyrivissä päätelen sitten 3 s, koska tuli yksi ylimääräinen s tehty. "hammas" on PALJON terävämpi näköinen, erottaa reunasta huomattavasti paremmin. Kokeile jos haluat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, onneksi eivät mitään pahempaa tee toisilleen. =)
      Lieroa minäkin olen ajatuksissani jalostanut erilaiseksi, katsotaan nyt mitä saan aikaan ja koska... nyt on muuta puikoilla. =) Mutta kuulostaa tosi hyvältä tuo sun parannuskin, saatanpa kokeillakkin, mikäli aikaa riittää. =)

      Poista
  2. Voi tuota kirsikkanenua, mahtoi tuntua..
    Päikkäreitten ottaminen on joskus tosi haasteellista, milloin keskeyttää kissat, milloin kakarat - tai puhelin, jos ei ole muistanut laittaa ääniä pois...
    Hyvä, että testi"ryhmä" on puhunut, ehkä Nasa-lanka muuttaa meillekin, kun sattuu kohdille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääriolojen testaustahan saadaan vasta sitten myöhemmin talvella. Pilkkikauteen on vielä matkaa riippuen säästä. Sitten tarkempaa tietoa...
      Ei tuntunu kuulemma kirsikka.... osas vaan isoveli sitten napata oikeen kirsikan... oli kuulemma eskarissa naurattanu toisen kirsikka kovin. Se on ku omaa kaksi vauhdikasta poikalasta väliin vähän hurjaa meininkiä. ;D

      Poista