keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Mistä tunnet sä ystävän?



Muistan sen joulukuun ja päivän alkukuusta 1997, kahdeksantoista vuotta ja reilu kuukausi sitten. Olin tullut hakemaan Rompulle kaveria. Siellä sinä olit emosi ja sisarustesi kanssa sängyllä. Heti kun astuin huoneeseen sinä erkanit pentueesta ja tulit luokseni. Siinä ei enempiä tarvinnut miettiä, sinä lähtisit mukaani. Olisihan sisaruksissa ollut kauniita pitkäkarvaisia yksilöitä, mutta tässä tapauksessa sinä teit päätöksen kenen kissa sinusta tulisi.


Minun kissani ja ystäväni. Tiesit aina miltä minusta tuntuu, sinulla oli tuntosarvet minun olotilaani ja ne olivat pettämättömät. Sinä nuolit kyyneleet poskiltani kun itkin. Useamman vuoden nukuit, pitäen kädestäni tassulla kiinni ja sittenkin jatkoit tyynyni vieressä nukkumista. Sinä tulit päikkäreille kanssani ja käperryit peiton alle minua vasten...


Sinä olet jopa purrut erästä kaveria niskasta, istuimme vierekkäin sohvalla, kun räpläsin uutta kännykkää ja erään soittoäänen vuoksi luulit kaverin satuttavan minua. Muutamaa maukaisua myöhemmin iskit hampaasi kunnolla kaverin niskaan... mammaa ei satuteta.

Jos olen ollut kipeä tai allapäin, olet ollut lähelläni koko ajan. Huolehtinut minusta. Olet lohduttanut ja tehnyt sen todella viisaasti.

Olethan sinä ollut varsinainen hienopieru. Vääränlainen hiekka kostautunut pökäleellä keskellä sänkyä. Hiekka-astian siivous jos joskus venähtänyt pissat tehty lavuaariin. Vieraiden laukutkin on saattaneet saada kosteat terveiset mikäli jätetty väärään paikkaan. Oletpa joskus käynyt lirauttamassa miehen mukiinkin jonkun protestoinnin vuoksi.

Sinä olit heti alusta minun kissa ja muista et piitannut. Mies ja pojat kuitenkin läpäisivät kriteerisi ja heidät sulatit ihmisinä laumaasi, hekin pääsivät lohtusi ja huolenpitosi piiriin.



Tänään oli aika minun pistää rakkauteni lujille ja antaa sinun mennä. Järki kertoo päätöksen olleen oikea, mutta sydän on tuskissaan. Kuka nyt lohduttaa ja kuivaa kyyneleeni? Kuka nukkuu päiväunet kanssani kylkeeni käpertyneenä peiton alla? Tiedän, että aika oli oikea ja sinun on hyvä olla muiden luona. Surusta huolimatta kotiin tullessa minulla oli hetken hyvin kevyt olla, sinun ei tarvinut kärsiä.



Meillä on kuitenkin valokuvat ja kauniit muistot sinusta. Nelli jo osoitti minulle lohdutuksen taitojaan ja Harlikin pitää meistä huolta. Hyvää matkaa rakas ja kiitos kun valitsit minut vuosia sitten!



Hyppää tähdenlennon matkaan,
matkusta halki taivaan.
Liidä pumpuli pilveen, 
nukahda sen pehmeyteen.
Kauniita unia pieni rakkaani!

7 kommenttia:

  1. Oi voi. Meilläkin oli musta Miisu. Hän lähti paremmille hiirimaille jo yhdeksän vuotta sitten ja muistoksi jäi tyttärensä Nekku.
    Voimia teille kaikille, onneksi muistot elävät niin kauan kuin mekin<3

    VastaaPoista
  2. Niin kauniin muistokirjoituksen laadit, että itku tuli minultakin. Teillä oli pitkä yhteinen taival joten surukin on suuri. Ihanat muistot jäävät kuitenkin lämmittämään mieltäsi vuosikausiksi eteenpäin.

    VastaaPoista
  3. Otan osaa, lemmikin menettäminen on niin raskasta..

    VastaaPoista
  4. Osanotot täältäkin, yksi ystävä on jälleen poissa... :´(

    VastaaPoista