Toinen adventtiluukku ja ensimmäisen luukun onnekas

No niin, rannekorulle on saatu voittaja ja tästä lähtee seuraavan adventtiviikon arvonta.

Eli siis samoilla mennään, jokainen tähän postaukseen kommentoija on yhdellä arvalla mukana tätä seuraavaa palkintoa tavoittelemassa. Aikaa tähän osallistua on 8.12. klo 24 saakka ja sunnuntaina alkaa kolmannen luukun tavoittelua ja toisen selviää.

Tällä kertaa kaulakoru ois tarjolla. Kaulakoru johon rakastuin itsekkin oikein todella ja mietin edelleen teenkö vastaavan itselleni hopeisena. Kurkistetaas mitä sitä tuli kieputeltua.

Riipusosa kieputeltu samalla tyylillä kuin rannekoru, vähän jalostettuna kaulakoruun sopivammaksi. Lisäksi punainen lasikristalli sekä kaksi japanilaista miracle-helmeä helmihattujen välissä.

Ketjuna valmispapuketjua. Kovasti mietin itse punomista, mutta aika ei riittänyt siihen kun ei ollut valmiita lenkkejä sahattuna, komea se on näinkin. Ja vielä kuva kaulassa.

Sitten ensimmäisen luukun onnekkaaseen. Voittaja ratkesi satunnaislukugeneraattorilla. Kommentoijat kirjasin järjestyksessä paperille, 31 tavoitteli rannekorua ja generaattori arpoi kommentoijan numero 11.

1. arvonnan voittaja Kisa
2. arvonta päättyy 8.12.
3. arvonta päättyy 15.12. ja
4. arvonta päättyy jouluaattona 24.12

Onnea siis Kisalle, rannekoru matkaa ensi viikon aikana sinulle.

Ja onnea kaikille kaulakorun tavoitteluun!

Ei menny ihan niin kuin piti

Jos kaikki olis menny kuten suunnitelmissa, olisin tällä hetkellä saunomassa ja paljuttelemassa työporukan kanssa. Nyt olen kuitenkin kotona ja joten kuten tolpillani. Vähän olen saanut jo syötyä ja juonut urakalla... jospa se vatsaani hyökännyt pöpö tästä hellittäis.

Michael Monroeta onneksi päästiin kattomaan, vaikkakin sielläkin jo olin puolikuntoisena. Eilen heti aamusta palelin kovasti ja töissä tuli vähän etova olo, väsyttikin kovasti. Töistä kotiin tullessa vatsa toimi vähän aktiivisesti, mutta vielä oli olo sitä samaa luokkaa mitä töissä, joten suunnitelmien mukaan toimittiin. Laitoin itseni kuntoon ja soitin työkaverille, että nyt tulen. Kävin hakemassa työkaverin meille, ettei hänen tarvitse ajella pyörällä edes takaisin, itsekkin kun olin autolla keikalle lähdössä. Työkaveri meille ja mies autoon ja menoksi. Inhottavan etova olo vaivasi etenkin lämppärin (Flaming sideburns) aikana, mutta hellitti väliroudauksen aikana. Michaelin keikan aikana etova olo kulki aaltoina, mutta onneksi ei liian pahaksi äitynyt, tietysti keikasta olisi terveenä nauttinut enemmän, mutta onneksi pääsin sinne.

Meininkiä äijällä ainakin on lavalla. Tämä taisi olla aikalailla ainoa kuva, joka on suht selkeä, liian vikkelä mies kameralle. Lisäksi hieman hirvitti nämä lavarakenteissa kiipeilyt, pieni epäilys tuli rakenteiden kestävyydestä, mutta ammattimiehet oli olleet asialla ja ilmeisen tietoisia tämän rockarin taipumuksista. Lisäksi täytyy hattua nostaa miehelle, joka heittäytyy täysillä keikkaan, antaa fanien kosketella ja kättelee heitä vähän väliä... ei onnistuisi monelta bakteerikammoiselta sellainen.

Roudaustauolla minua alkoi viluttaa. Siinä lähellä meidän vieressä oli paitapöytä ja siinä oli jo heti tullessa iskenyt silmiini huppari. Mitä enemmän aloin palella sitä enemmän silmäilin hupparia ja lopulta sen sieltä hain. Kysyin mitä kokoja hupparista löytyy ja myyjä kertoi koot ja kun pyysin näyttämään s-koon kysyi haluanko sovittaa. Sovitin ja kaivoin kuvetta, myyjä kysyi että jääkö siis heti päälle, minä tuumasin että kyllä, mua palelee. Ei palellu enää ja olikin suuri vaikutus oloon sillä, parani huomattavasti.

Ja tää onki tosiaan ihanan lämmin, tämänkin päivän ollu päällä ja eipä kauheesti palele. Ja tuon ansiosta sitten pystyinkin hyvin olemaan keikan loppuun, vaikka kyllä taas jossain vaiheessa alkoi etomaan kunnolla.

Keikka siis sujui joten kuten. Heti loputtua kotiin ja työkaverin vieminen ja nukkumaan. Aamulla heräsin ennen kellon soimista ja olo oli ihan hyvä. Kerkesin jo ajatella että se meni ohi, kunnes nousin ylös ja kävelin keittiöön... saman tein pyörähdys ympäri ja kaulailemaan vessan pönttöä. Makuu asennossa oli ihan ok olla, mutta heti kun yritti nousta ylös juostiin pöntön halailuun. Eipä siis auttanut kun soittaa pomolle, että nyt on tilanne tämä, että töihin en kykene ja pikkujoulut jää välistä.

Huomenna sitten starttaa uusi luukku "joulukalenterista" ja vielä on muutama tunti aikaa yrittää rannekorua.
Toivottavasti teillä on parempi viikonloppu.

Puolen suvun sukat

Niin, vihdoinkin koko pompsi on tehty, päätelty, nauhoitettu ja postitettu. Olihan melkonen urakka tuo päättely ja nauhoittaminen. Tässäpä koko kasa.

Nyt kyllä sanon, että hetkeen en halua mustaa sukkaa kutoa, kyllä se on niin tihrustamista sen kanssa. Mutta kun kerran lupasin tämän setin tehdä, niin sen sitten tein. Nyt saa tehdä sitten välistä mitä haluaa, pari joululahjaa on kesken, mutta niitä nyt tekee mielellään.

Nyt sitten en ehdi teidän blogeihin ennen sunnuntaita. Tänään iltavuoro ja sieltä äkkiä kotiin, hakemaan työkaveri lapsenlikaksi... mennään miehen kanssa Michael Monroen keikalle. Jipii! Sitte on huomenna yhekstoista töihin meno... jää unet ehkä vähän lyhyiksi, mutta ei haittaa. Sitten töiden jälkeen on meitin pikkujoulut ja mennään savusaunomaan ja paljuttelemaan ja syömään. Kiirettä pitää pari päivää ja unta ei kerkee kauheesti veteleen, mutta enköhän jaksa, kun on tiedossa henkisesti rentouttavaa puuhaa tiedossa.

Nii, korvisten materiaali oli ilmastointiteippiä, aika moni sen tiesi. Ja todisteetkin sain, että ainaki kerran on korvissa ollunna.

Ihanaa viikonloppua teille kaikille, mä aion nauttia rentouttavasta toiminnasta!

Postimies töissä

Pistin sitten matkaan Mehtäemännälle postia, hää kun ol ainut joka arvuutteli sitä mun gollaritakin futisjoukkuetta, sehän siis oli Espanjalainen Hercules. Kovan työn mehtäemäntä siinä tekikin että kaivoi oikeen joukkueen. Siihen työmäärään nähden ois tietysti ollu ehkä parempiki palkinto paikallaan, mutta kun tässä nyt olen väännellyt noita adventtipalkintoja, nii ei jaksanu aivot tehdä kauheesti työtä enää.
Seuraavasta luukusta paljastuuki sitte semmonen kaunotar, että ihan tosissaan miettinyt tekeväni saman hopeisena itelle. Mutta siitä sitte lisää sunnuntaina.

Korvikset sitten lähti matkaan, kun mehtäemäntä on aina ihastunu erityisesti niihin korviksiin joita oon ittelleni väsänny. Tein nämä siis ihan omaa makua ajatellen ja mietinki pitääkö tehä itellekkin.

Avokoukussa punaiset japanilaiset miraclehelmet sekä fasettiset kirkkaat kristallit helmihattujen välissä, hopeoitua korumetallia. Ja vielä kuva toisesta kulmasta, jossa näkyy vähän paremmin tuo miraclehelmien luonne, kiinnittäkää siis huomiota ylempien ja alempien helmien erilaisuuteen, vaikka samat helmet niin valon kulmasta riippuen näyttää hehkuvan.

Tässäkään kuvassa ei kyllä kunnolla pääse ne pienet lamput loistamaan noissa helmissä. Ja eikös tämä ole tähän vuoden aikaan oivallinen värivalinta? Vaikkakin mun värivalinta se on lähes ympäri vuoden.

Sitten oli ihan pakko pistää myös toiset korvikset ja näistä korviksista mä haluan todisteet, että nämä on ainaki kerran ollut käytössä. Näissä myös tarvitsin isäni apua, että sain yhden osan näihin korviksiin. Isäni kylläkin oli hiukan ihmeissään ensin ja sitten nauroi jo oikee kunnolla kun tajusi mitä tarvitsen ja mihin ja millaisessa muodossa. Vieläkin on kyllä jemmassa lisää, josko mehtäemäntä haluaa vaikka rannekorua tai kaulakorua mätsäämään korviksiin. Tässäpä pari kuvaa niistä.

Sydämiin siis tarvitsin apua. Arvaakos joku mitä mahtaa materiaali olla? Tämähän koko juttu lähti siitä, että meillä hiukan metsäemännän kanssa lensi jutut hänen luottokamojensa postauksesta ja lopputuloksena tässä siis korvikset, pakkohan ne oli tehdä ja kun tuo Hercules arvaus sattui samaan syssyyn niin se vain toi pakkoa lisää. Lasikristalli pisarat ja hopeoidut osat, sekä tuo mysteeri(?) sydän. Mielenkiinnolla odotan arvaakos joku.

Nyt mä alan päätteleen sukkakasaa ja nauhottamaan, että saan vihdoin postiin sen isän serkun tennarisukkakeon. Se ei vaan ole yhtään hauskaa päätellä niitä lankoja, tulisko joku tekemään sen mun puolesta? Ihanaa viikon jatkoa kaikille!

Nii ja muistakaahan osallistua adventtikalenterin ensimmäiseen luukkuun edellisessä postauksessa!

Adventtikalenteri starttaa ensimmäisen arvonnan

Joku tämän saattanee muistaa viime vuodelta, joulukalenteri omalla tyylillä. Eli mistäkö on kyse, tästä:

Jokainen neljästä adventista saa oman palkintonsa, kuten viime vuonnakin. Kun ei edelleenkään ole mahdollista joka päivä arpoa joulukuussa omaa palkintoa. Eli neljä arvontaa siis tulossa. Ja kun kyse on taas omanlaisesta joulukalenterista, niin jokainen saa kommentillaan sen yhden arvan, tasapuolista siis kaikille. Anonyymit jättäkää itsestänne tunnistettava nimimerkki. Tämä arvonta siis päättyy ensi lauantaina ja sunnuntaina starttaa seuraava arvonta ja ensimmäisen voittaja arvotaan.

1. arvonta päättyy 1.12. 
2. arvonta päättyy 8.12.
3. arvonta päättyy 15.12. ja
4. arvonta päättyy jouluaattona 24.12.

Eli arvontaan on aikaa osallistua päättymispäivän ajan aina klo 24.00 saakka ja seuraavana päivänä alkaa seuraava arvonta ja edellisen voittaja ratkeaa. Ja osallistuminen siis tapahtuu kommentoimalla aina kyseisen viikon arvontapostausta.

Eiköhän sitten katsota ensimmäisen viikon palkintoa. Sitä sitten katsotaankin vähän joka suunnasta, kun tätä oli ihan mahdoton kuvata mistään kulmasta mahdollisimman kattavasti.

Palkintona siis rannekoru hopeoidusta kuparilangasta vahvuuksilla 1mm sekä 0,8 mm, punaiset lasikristallit sekä pätkä muinaisketjua. Tarkoitus oli tehdä pantamainen rannekoru, mutta kun se ei ihan onnistunut, lisäsin kaksi rinnakkain kulkevaa muinaisketju pätkää jotka yhdistin lukkoa varten. Muutamakin variaatio jo mielessä pyörii, tästä tuli kaunis ja jollekkin onnelliselle tämä voi vaikka ehtiä pikkujouluksi ranteeseen.

Elikkäs siitä vain osallistumaan ja jännittämään osuuko tämä luukku omalle kohdalle.

Sukkia ja ohjeita kuvatilan täyttymisen kanssa

Koska todella monella seuraamallani blogilla on nyt ollut ongelmana tuo kuvatilan täyttyminen ja asian kanssa itsekkin tapelleena ajattelin laittaa vähän neuvoja, jotka itse olen todennut ja löytänyt. Ensinnä kuitenkin teille jotka ette neuvoja kaipaa niitä sukatuksia.

Työkavereideni varpaita ei enää palele kohta laisinkaan. Taas tuli parille työkaverille sukat lämmittämään. Ensimmäiset ovat samaa Meeri-mallia, jotka tein aiemmin Eilalle Korustamoon.

Yhä edelleen vaan tein sen tiimalasikantapään. Näissä lankana Novitan nallea tumman sinisenä.
Toisen työkaverin sukat tein uudella mallilla. Katsellessani taas uusia sukkamalleja ihastuin tähän ja hänelle tätä ehdotin, sain vapaat kädet mallin kanssa ja langasta itse heitin ehdotuksen.... se kyllä oli siinä mielessä huono valinta, että tuo kaunis pitsikuvio ei oikeen pääse oikeuksiinsa.

Näissä siis 7-veikan nostalgiaa siniruskeana. Ja koska oma jalkani on pienempi, niin vielä vähemmän sain kuvattua sitä pitsiä. Nämä ovat malliltaan Nukkumaijan unisukat. Ja taatusti tulee tehtyä toisetkin yksivärisestä langasta. Nämä oli kivat neulottavat ja yllätyksekseni todella nopeat tehdä. Näihinkin kuitenkin sitten piti se tiimalasikantapää tehdä... kun se vain on niin kaunis ja istuu jalassa paremmin. Ja kärkikavennuksen tein vähän erilailla, mutta tämäkin on kyllä kaunis malli. Otin kuvan tuosta pitsineuleestakin lähempää, mutta sehän oli sitten ihan susi, joten sitä ei nyt sitten enää ole.

Jahas ja sitten jos mentäis siihen neuvo-osioon.
Elikkäs itsehän olen useamman kuukauden tapellut noiden kuvien kanssa. Ensin pienentelin vanhoja kuvatilan täytyttyä, mutta sillä sai vaan sitten lisää aikaa. Latasin kuvat blogiin ja pienensin. Tila vain aina hupeni. Sitten aloin tehdä kollaaseja, pienensin nekin... tila hupeni. Sitten sen hoksasin. Kuvat pitää ennen blogiin lataamista pienentää maksimi koko on 800*600, itse kuitenkin käytän vähän pienempää kokoa tuostakin. Kun kuva on tuota pienempi ennen lataamista jo, se ei kuluta kuvatilaa laisinkaan. Vaikka kollaasit ovatkin tuota koko ne kuluttavat, niissä on ilmeisesti liikaa pikseleitä. Eli siis voin pistää vaikka kymmenen kuvaa per postaus, kunhan ne on jo ennen nettiin lataamista tarpeeksi pieniä, en kuluta tilaa picasan albumistani laisinkaan. Mutta jos tilanne on se, että albumi on jo täysi, täytyy niitä vanhoja kuvia sieltä albumista ensin pienentää, että saa sitä tilaa sinne ja kun tilaa on saanut niin että voi taas ladata lisää kuvia, niin tuo pienennys ei enää kuluta tilaa.
Ja jos joku tarvii tarkempia ohjeistuksia, niin rohkeasti vain yhteyttä mailitse.

Tänään olisi vielä iltavuoron meno, ei oikeen ole motivaatiota siihen. Onneksi on lauantai ja sunnuntai vapaata. Motivaatio alkaa huveta joulun lähestyessä, koska töissä alkaa suoranainen hullunmylly käydä. On alkanut jo ja tästä se vain tulee pahenemaan, huoh!
Mutta ihanaa viikonloppua kaikille, vierailen teillä sitten kommentoimassa ajan kanssa, nyt olen vain pikaiset kurkkaukset tehnyt.

Pläjäytys väsyneen viikon alkuun

On ollu väsy päivä ja viime viikolla pitäny sen verta hoppua, että ei oo blogin päivitys oikee onnistunu. Nyt sitten ajattelin pätkäyttää teille vähän kaikkea sulassa sovussa sekasin. Alotetaas vaikka tunnustuksilla. Bikke Bikken pilttuusta ja Mehtäemäntä Mehtäpirtistä läjäyttivät mulle tämmöttisen tunnustuksen:

Ohjeistus menee näin:

1. Kiitä lähettänyttä bloggaria

2. Jaa tunnustus kahdeksalle muulle bloggarille 

3. Ilmoita heille haastavasi heidät mukaan 

4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi

Kiitos siis teitille molemmille tästä. Tämä nyt on sitte pyöriny täällä mun seuraamissa blogeissa jo aikasta hyvin, niin teistä kuka haluaa saa tämän omaansa kaapata. Väsynyt siis olen ja en jaksa nyt alkaa metsästää näitä kahdeksaa joissa tämä ei olis jo viime päivinä kiertänynnä.

Mutta kaheksan satunnaista voin kertoa:

1. Tänään olin väsynyt ja laiska äiti, tein vain ranskalaisia ja kalapuikkoja ruoaksi.

2. Kolme vuotta sitten tein pari kertaa viikkoon tuhat vatsalihasta, liittyi erääseen haasteeseen ja muutenkin tein lihaskuntoa päivittäin.

3. Olen miettinyt haastavani itseni uudestaan samaan urakkaan.

4. Haluaisin neljännen kissan, olen tottunut neljään ja kolme tuntuu vajaalta.

5. Olen järjestelmällisen epäjärjestelmällinen, tiedän tasan tarkkaan mistä mikäkin löytyy vaikka muille se ei ole niin selkeää.

6. Olin lapsena aikamoinen poikatyttö. 

7. Olen saanut silloin muutamankin aivotärähdyksen (mikä selittänee nykyisen sekapäisyyden)

8. Ja nyt en enää keksi mitään tähän viimeseen.

Lisäksi Bikke jatko tällä tunnustuksella:

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu,

 mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-

palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, 

joilla on alle 200 seuraajaa.

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi 

tunnustuksen sinulle.

2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se

heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

3. Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen antavat sen 

eteenpäin.

Kiitos siis Bikke myös tästä!

Tätä yritän jatkaa, katsotaan montako tähän löytys. Tässäpä siis liebsterin saajat:

Mehtäemäntä saa Mehtäpirtille tämän, siitäs sait takaste.

Eila Korustamosta ansaitsee tämän ehdottomasti.

Samoin Matonkude Mun sun meitin takaa.

Kisa Punaisesta talosta tarinoineen.

Ja pistetääs vielä Mekelle Meketykseen.

Onhan niitä muitakin vaikka ja kuinka, mutta näillä mennään tällä kertaa.

Ja nyt mä en saa tuota tekstiä enää vanhaan tuttuun. Höh! Mutta jatketaas sitten niillä aikaansaannoksilla. Näihin korviksiin tuli osat enklannin lähetyksessä, sieltä muuten tuli het vastaus kun otin yhteyttä, että palauttavat rahat. Eli se asia on hoidossa. Nii nämä oli selvät jo osien oston yhteydessä mitä näistä tulee. Ja kun yritin pimeässä saada oikeaa väriä esiin on kaks lähes samanmoista kuvaa.

Näissä siis Tierra castin kehykset ja Swarovskin pisarat. Tekemistä näissä ei siis juurikaan ollu, osat vaan yhteen, mutta näistä tuli ihanat. Ja tuo sävy ei ole ihan noin tumma.

Lisäksi sitten sieltä tuli Tierra castin riipuspohjia ja lähdin leikkimään Diamont glazella. Kaksi riipusta, jotka sitten odottavat korujaan.

Kotikaupungista ystävän perheen kesämökin rannasta kuvattu kesäiltana merelle. Siitä sitten valokuvasta sopiva pala ja Diamontit päälle ja jännittämään mitä tulee, ihan hyvä tuli... vaikka ilmakuplat kiusaskin mutta en antanu periksi ja sain ne pois. Toinen on sitten myös ehkä vähän enempikin henkilökohtainen.

Tähän on saksittu minun hääkimppuni. Sopivan kokoisena löytyi se koevedoksista ja vielä niistä voi muutaman tehdä, jos tätä haluaa käyttää ja jokaisesta kuitenkin tulee omanlaisensa. Tähän on jo kaulakoru suunnitteilla, kahta eri vaihtoehtoa pyörittelen ja jalostan mielessä kunnes olen varma kumpi se on oikea. Tässä vielä kuvassa molemmat edestä ja takaa.

Noita riipuksia olikin tosi vaikea kuvata, ei ole kunnon valoa oikee missää vaiheessa päivää, mutta yllättävän hyvin nuo kuitenki onnistui, saa jopa selvää mitä ne esittää.

Sitten tuossa viime viikolla pyörittelin ja kääntelin ideaa mielessä ja tässä on sitten raakaversio siitä.

Kovasti koitin tassunkuvaan kaaviota metsästää, mutta kun ei onnistunu, nii sitte otin ja tulostin tassunkuvan ja siitä piirtelin itte ruutupaperille. Tästä on sitten hyvä jalostaa parempaan malliin tuo tassu. Patalappu onteloneuleena tassunkuvalla siis ois tavoitteena. Tai siis kunnollisella tassun kuvalla. Että jos jollain on heittää linkkiä kunnon kaavioon, tänne vain.

Viikonloppu hujahti nopsaan. Lauantain oli töitä ja sitten illalla menin työkaverin luokse ja hupsis puolen yön aikaan sieltä kotiin tulin. Sunnuntaina sitten olikin esikoisella säbä turnaus ja vaikka pelejä olikin vain kolme, hujahti sekin päivä aika jouhevasti.

Näin siis tällä kertaa. Ihanaa viikkoa kaikille!