Hematiitista koruja

Tein itselleni uuden kellon. Vanha kun meni poikki, jäi töissä kiinni ja minä fiksuna kiskaisin kunnolla ja hupsista kuinka siinä kävikään. Poikkihan se meni. Oli kyllä jo kärsineen näkönen, ensin kastelin sen kunnolla töissä käsiä pestessä ja kun sekään ei riittänyt kävi se uimassa huomaamatta Tabarcan saaren rantavedessä, siellä kun oli niin hienoja simpukankuoria ja ne oli ihan pakko poimia. Eli sitten vain uusi kello itselle. Siinä on sateenkaariobsidiaania ja säröakaattia, sydän kellotaululla ja laatikkolukolla.

Tässäpä siis oman ranteeni killutin:

Ja siskoni halusi myös itselleen kellon. Hetken pientä puhelintenttiä suoritettuani, tiesin millainen se tulee olemaan. Kierteisiä hematiittinugetteja, liiloja helmiäislasihelmiä, tavallisella papukaijalukolla ja muinaisketjua pätkä, niin saa sitten sopivaksi ranteeseen. Tämä lähti jo tänään postiinkin, että maanantaihin jos sisko rakas jaksat odottaa, niin kello on sinulla.

Ja kun tuo hematiitin ja liilan yhdistelmä näytti todella herkulliselta yhdistelmältä, niin intouduin tekemään rannekorun, korvikset ja kaulakorun. Ovat kaikki omia yksilöitä, mutta kuitenkin yhdistettävissä kokonaiseksi setiksi. Rannekorussa sekä kaulaketjussa on myös käytetty tuota muinaisketjua. Valitettavasti nämä kuvat eivät kerro todellisuutta, kuinka hyvältä nuo värit yhdessä oikeasti näyttävätkään, tuo liilakin on hiukan enemmän punaiseen vivahtava, kun kuvissa näyttää enemmän siniseen menevän.
Ensimmäisessä kuvassa ranneketju, jossa siis siskoni kellosta tutut hematiittinugetit, sekä korvikset.

Uudella omistajalla

Ja tässä toisessa kuvassa sitten kaulaketju, jossa hematiittiä isoina ja pieninä helminä, sekä neliöt. 



Uudella omistajalla

 Maija ottaa jo rennosti meillä. Jääkaapin ovi kun käy, niin heti tulee paikalle ja maukuu herkkuja, eli leikkeleitä. Syö ne niin nopeesti, että ei paljo pureskella ehdi. Eli montaa palaa ei uskalla antaa, ettei ala oksentelemaan sen jälkeen. Tänään kuvasin sitten neitiä, kun tuossa meitin sängyllä otti rennosti.

Ja mitä lähemmäs menin, sitä vähemmän neitiä kuvaaminen kiinnosti. Mutta kuvia sain edes muutaman.