Sieltä se syksy hiipii pikkuhiljaa

Esikoisella alkoi tällä viikolla eskari, on se jo iso poika. Tänään eskari/hoitotäti kertoi, että oli poikaa ja hänen kaveriaan samassa ryhmässä joutunut toppuuttelemaan eilen tehtävien teossa, kun olivat niin innokkaina niitä tehneet. Ja hänestä oli ihanaa, kun on pojistakin löytyy näin innokkaita. Anteeksi kello onkin jo yli puolen yön, eli eilen kertoi.

Ilmat on tosiaan viilenneet jo, vaikka monet tuntuvat edelleen kulkevan jo aikaisin aamulla ihan kesähepenissä, mutta mua on jo alkanut paleltaa välistä. Ja esikoinen valitteli aamulla, että kurkku on vähän kipeä. Jospa ei sairastuttaisi flunssaan ihan vielä. Vaikka vuosi sitten elokuussahan mulla oli se kamala kurkkukipu. Melkein viikon elin (ja tietysti se oli minun viimeinen kesäloma viikko) särkylääkkeiden voimalla. Kurkku oli niin kipeä, että en voinut kunnolla edes puhua ja säteili korvaankin niin pahoin, että sekin tarkistettiin tulehduksen varalta ja kaiken näkösiä nieluviljelyjä otettiin. Mutta mitään angiinaa tai muuta vastaavaa ei löydetty. Kumpa nyt välttyisimme flunssalta, ei vaan huvittaisi olleskaan sellaiset sairastelut nyt, kun vielä on kesäisiä päiviä jäljellä.

Tämä kaulakoru meni työkaverilleni A:lle. Hän näki Elinan äidille tehdyn ja halusi tuota spiraaliketjua. Punoin tämän ketjun 6mm lenkeistä, kun se edellinen oli 5 mm. Ja hän halusi sinistä kiveä. Ehdotin sinistä onyxia ja koska se on hänen horoskooppi kivensä, sopi se tähän loistavasti.

Ja korvikset hän halusi myös. Tässäpä se setti. Nyt sitten vielä rannekoru täydentämään settiä. Tämä väri on todellakin hänen värinsä, sopii todella hyvin hänelle ja korvikset onnistuin tekemään juuri oikean mittaiset. Lyhyemmät tai pidemmät eivät olisi olleet niin upean näköiset hänen korvissaan. Mutta kuten sanoinkin hänelle, paras kiitos tästä työstä oli hänen ilmeensä, niin onnelliseksi hän tästä setistä tuli ja odottaa jo innolla ranneketjua. Hän todellakin oli yhtä hymyä.

Seuraavaan postaukseen sitten vähän enemmän kuvia. Nyt täytyy lähteä unten maille, jälleen kerran. Tämän kuvan myötä hyviä öitä, joku kun könnää tuossa olkkarin pöydän alla mamin lähellä. Ja tietysti tulee sänkyyn minun tyynyn viereen, kun sinne tästä siirryn.