perjantai 3. helmikuuta 2012

Miksi kello menee silloin vauhdilla, kun tarvitsisi aikaa?

Tässäpä siis niitä eilisiä rummutuksia, sekä kesken postauksen toteutusta vaatineet korvikset. Otsikkoon viitaten, mielessä himmeästi kajastaneet jäi toteuttamatta, kun nuo korvikset vaativatkin vähän enemmän aikaa ja oli pakko painua peiton alle. Ja ne vain kajastelivat siellä, ovat siis nyt hautautuneet jonnekkin aivojen perukoille. Luotan siihen, että menivät vain hautumaan ja kuoriutuvat ihanina tipusina sitten joskus sieltä.

Mutta tässä siis työkaverille tehty orjansormus vuorikristallilla.



Aloin miettimään omaanikin helmen lisäystä, on tuo sen verran kivan näkönen. Ja olisipa pitänyt itsellekkin laittaa tuo koristeellinen jousisalpalukko. Toisaalta eipä se lukko sieltä kauheesti mihinkään näy ja itsellä tahtoo vähän olla, että hienon lukon täytyy näkyäkkin.

Toisena tein pienen papuketju rannekorun, siinä on aivan ihana ruusulukko. Ja se ei todellakaan näytä läheskään yhtä hienolle kuvassa, mitä oikeasti. Tämä ketju on kyllä uudestaan työn alla, pientä muutosta tulossa. Uudet kuvat sitten kun valmistuu.



Sitten tuota orjansormusta tehdessä, tuli jälleen bling. Sopivasti jäi muutama lenkki ylitse ja sain toteutettua korvikset. Tästä myös suunnitelmissa vähän erilaista variaatiota rannekorun ja kaulakorun muodossa. Pitää vaan tilata lisää tuota puolipyöreätä, kun vain tietäis kuinka paljon. Ei meinaan ole ihan halpaa. Kovastikkin olis hopeakoru ideoita mielessä, mutta tuo rahapussi vähän jarruttelee asioita. Mutta siis korvikset hopeasta.



Näistä tuli kivat, aika pitkät. Ei haittaa, eivät ole painavat ja asettuvat kivasti aikalailla leukalinjaan. Tämä oli erittäin onnistunut bling.

Sitten ne eiliset bloggailua häirinneet korvikset. Nämä ovat sitten hopeoituun korumetalliin tehdyt. Näille mahtaa jo omistajakin olla, Elina kovasti kyseli jo olenko tehnyt korviksia ja sinistä oli toiveissa. Luulen hänen ihastuvan näihin. Katsotaan kuinka käy.



Ylemmässä kuvassa näyttää ihan erimittasilta, no kuva hämää. Eihän käsin tietysti saa täysin saman mittaisia, ainakaan minä ja varsinkaan kun joutuu oikeasti hieromaan aivonystyröitä, että saa osat yhteen siististi ja paikoillaan pysyen. Mutta onnistuin toteuttamaan juuri kuten mielessäni nämä näin. Siniset viisteiset lasihelmet ja tuntemattomat kivihelmet (ostin sillon kirpparilta, kun sisko oli vierailulla). Hopeoitua pientä papuketjua. Kokoa ja näyttävyyttä löytyy. Saas nähä mitä Elina tuumaa nämä nähtyään.

Nyt lähden tuunaamaan tuota hopeista rannekorua. Ihanaa tulevaa viikonloppua kaikille ja pitäkää varpaat lämpöisinä, ettei pakkanen puraise.

2 kommenttia:

  1. Voi että ovat kauniita, rakastan korvakoruja.
    Nuo siniset aivan ihanaat, minun makuun ♥

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa lukijakseni seijastiina.

    Korvikset olivat myös Elinalle mieleiset ja het lähtivät mukaan. =)

    VastaaPoista