Raivostuttaa

Ensin tulee vali vali, että jos et halua lukea, hyppää suoraan seuraavaan pätkään. Raivostuttaa suunnattomasti, tänään vihdoin sain sen kauan odotetun englannin puketin. Tilasin siis granaattia kun oli tarjouksessa heillä. Ei toki ollut a-luokkaa, mutta olisin nyt sentäs olettanut niiden olevan käytettävää kamaa. Kissan viikset, kakkaa saa näköjään pyytämätikin. Kaikki ihan surkeita, säröisiä, koloisia, reiät miten sattuu ja ihan ensinäkemältä jo sellasia, että nauhaa varmaan tallottu sun muuta... ei oo meinaa ennen vastaan tullu helmiä joiden pintakiillosta voi sanoa että harmaata. Granaatti ny kuitenkin on tumman punaista, niin ei hyvää päivää. Eihän noita voi kuvatakkaan muulla sanalla kuin täyttä p****a. ARGH! Ja ku mä olin odottanu niitä sitä omaa hopeaketjua varten, noita nyt voi kuvitellakkaan laittavansa hopeiseen ketjuun. Lisäksi olettais, että jos kunnon takia on alennuksessa, siitä edes mainittais... siellä kun sattu olemaan useampia kivihelmiä tarjouksessa niin oletin sen sitten olevan ihan jotain varaston tyhjennystä uusien alta. Viimeksi sieltä tilatessa oli kans yks nauha käyttökelvotonta, mutta sillon se oli helmiäislasihelmiä, joista siis se mikälie pinta oli siis reikien ympäriltä halkeillu kaikissa helmissä. Sillon en siitä valittanu, ku oli niin halpakin se nauha, mutta nyt aion antaa palautetta tästä asiasta. Onneksi sentäs kaikki muu oli kunnollista kamaa. Mutta kyllä taitaa jäädä nyt tuon kaupan käyttäminen tähän, sen verta tunnen tulleeni pissatetuksi. Mutta se siitä.

Viimeksi mainitsin ne Alicanten möllisköt. Yhestä olis nyt jonkun näkönen riipus saatu, paitsi että siitä tuli ihan kaulakoru. Kun sain riipuksen valmiiksi tuli vaan niin suuri ahaa, että kokonaiseksi koruksi se muotoutui.

Tuossa ensimmäisessä kuvassa näkyy hyvin tuo kiven erilaisuus. Hajuakaan ei ole mitä tämä mahtaa olla, mutta karuudessaan jotenkin kaunis. Meinasin ensin tehdä paljon näyttävämmän kieputussydämen, mutta kun aloin tehdä nii taas mentiin sinne minne mieli vei ja tuli hyvin simppeli. Kuitenkin jotain se kaipasi ja vähän väriä niin sitten päädyin noihin pinkkeihin makeanvedenhelmiin pienessä ketjupalassa. Kun tämä siis oli valmis muistin nuo puuvillanauhat, sopivan karua tähän koruun. Yksi musta pätkä ja kaksi ruskeaa letille vain ja antiikkihopeoitu sydän salpalukko kruunasi tuon.

Sitten välähti, että paremmin pysyy mun päättelyt, jotka siis tuli nekin omasta päästä tuossa tehdessä kun vähän kieputan 0,8 mm lankaa tuohon lukon juureen ja avot, valmista. Vielä kuva kaulassa, valitettavasti vaan en tajunnu tuota toista ketjua ottaa poies kuvatessa ja vähän sumeakin tuo kuva on... ikkunasta katsoin heijastuksesta osunko läheskään oikeaan... eteisessä liian pimeää ja meidän kutsumassa pikkumakkarissa paras lamppu valoltaan.

Kuten kuvasta näkyy tuo on todellinen mölliskö, mutta sain siitä ihan kivan, ainaki omasta mielestä.

Sitten tuli värkättyä kirjanmerkki. Turkoosia tällä kertaa. Valitettavasti mä en vaan oo vieläkään saanu aikaiseksi hommata niitä hienoja merkkipohjia vai mitä ne nyt on. Tässä siis turkoosia helmiäistä, makeanvedenhelmiä sekä japanilaisia miraclehelmiä, linkkien ja ruusun kera. Kuvat puhukoot puolestaan... niitä kun tuli napattua useampi... liikaa yksityiskohtia yhden kuvan laittamiseen.

Minua on paiskattu parilla tunnustuksellakin, niistä sitten lisää myöhemmin. Nyt pitää lähteä hakemaan juniori hoidosta, ruoan kerkesin tehdä ja käydä postissa ja tämänkin kirjoittaa... oli meinaan poikkeuksellisen lyhyt työpäivä mulla tänään. Varmaan moka työvuoroja tehdessä, mutta ei mua haitannu. Sitten onkin valinnan vaikeus alanko värkätä koruja vai kilkuttaa puikkoja vai jatkanko joulukorttien kanssa.... sen näkee sitten.

Ihanaa loppuviikkoa teille!