Oikea änkyrä kuvattavaksi

Tänään en ehtinyt päivänvalolla kuvata eilis illan tekelettä, kun työt veivät koko hienon päivän. Tai no aamun vei iki-ihana "ystäväni" migreeni. Huoh, kunpa se ei yllättäisi noin, että herään siihen ihanaan jyskytykseen. Pakko oli väkisin syödä yksi leipä, ettei ihan tyhjään mahaan tarvi lääkkeitä alkaa nappailemaan. Onnistuin sitten estämään pahenemisen ja vielä ennen töihin lähtöä lääkettä lisää, apteekin kautta töihin (tukilääkkeeks panadolia) ja heti kaksi panadolia nassuun. Pikkuhiljaa se sitten siittä hölläsi, kun ehdin vielä noin puoli tuntia istuskella ennen töiden alkua. Meillä on apteekki ihan työpaikan naapurissa, mutta (en tiedä miksi) siellä on yleensä todella hidasta toimintaa, joten varasin sinne aikaakin reilusti. Tässä tapauksessa se oli hyvä juttu. Ja siis kyllä, mikäli päiväsaikaan migreeni uhkailee, tunnen sen hyvissä ajoin ja lääkkeet tehoavat jo ennen jyskytyksen alkamista. Kun siitä selvittiin, jipii, kaikki lääkkeet sitten aiheutti ikävän tunteen vatsaan. Sitten juotiinkin vicsyä, muumi limpparia ja mustikkakeittoa... ja siitäkin selvittiin. Eli elävien kirjoissa ollaan taas.

Sitten kotiuduttuani ja syötyäni, istahdin sohvan kulmaan katsomaan mailin ja selaamaan pikaisesti blogit. Maija päätti, että nyt on sylittely hetki. Maija siis ensin istuskeli rapsuteltavana, mutta sitten päätti pistää pötkölleen ja tietysti taas erittäin rentoon tapaansa. En ymmärrä kuinka se pysyi tuossa käsinojalla, mutta pysyi kuitenkin.

Hyvin olisi voinut lattiallekkin tuosta luiskahtaa. Mutta siinä sitä vain oltiin. Tässä kuvassa näkyy tuo alempi takatassu silleen mielenkiintoisesti, että se on se leikattu ja kipristää nuo varpaat aina makuulla ollessaan tuolleen jännästi siitä tassusta. Ja tuo hännän pää, siinä on tuollanen ohuen ohut tupsu päässä, on aika hassun näkönen.

Sitten tämä eilisen tuotos, joka olisi päivänvalossakin hankala kuvata, mutta etenkin näin lamppujen kanssa leikkiessä. Ja kun on malliltaan sellainen, että ei tasaisella pinnalla asetu laisinkaan, ainakaan hyvin. Kaulassa siis tosi hieno, mutta kuvaaminen oikein vaikeeta. Pistän heti useamman otoksen, niin ehkäpä saatte jotain käsitystä.

Kuten huomaatte, tasaisella kääntyy ja vääntyy miten haluaa. Ja kun yrittää suoristaa, niin toinen osa kääntyy... jne. Tässä viimeisessä kuvassa näkyy hyvin helmen väri. Helmet on siis helmiäislasihelmiä ja kieputteltu ja linkitetty, lisäksi valmista papuketjua ja sileä paksuhko salpalukko.

Sitten näissä kuvissa yritin kehitellä mahdollisuutta kuvata, että näkyisi miltä se oikeasti näyttää kunnolla, mutta eipä sekään onnistunut. Pitänee huomenna kunnon päivänvalossa pistää mies kameran taakse ja koru kaulaan... tuskimpa suostuu toiste päin. Ja näissä otoksissa sitten olette nähneet vilaukselta ihanan lötkön kotiasuni... älkää siitä piitatko, kiitos!

Ja kun mulla on ilmeisesti on fiksaatio koko setteihin tai vähintään pitää olla samaa sarjaa korvikset. Korvikset siis.

Tämmöistä siis tällä erää.

KisuMisuja, koko setti ja sairastelua

Tällä viikolla aloitti juniori maanantaina, kuume nousi melkeen neljäänkymmeneen ja pää oli kamalan kipeä. Vielä tiistaina oli huonona, mutta eilen ei enää kuume noussut ja tänään on ollut jo ihan oma itsensä... eli vauhtia riittänyt. Mutta tänään esikoiselle sitten nousi taas kuume ja pää ollut todella kipeä. Toivottavasti sitten menee yhtä nopeasti ohitse ja ei taas sairasteta parin viikon päästä uudelleen. Se harmittaa, että esikoisella olis huomenna alkanut uimakoulu eskarissa ja nyt jää ensimmäinen kerta väliin.

Ja  noista KisuMisuista tuli rintakoruja. Tein niitä sitten muutaman lisää ja vein Kissatalolle myytäväksi. Tässäpä ne kaikki yhdessä.

Osaan vain piti pistää liian iso hakaneula, kun nuo sopivat loppuivat. Lupasin tehdä näitä ens kuun lopussa oleviin joulumyyjäisiin lisää, jos vaan kysyntää on. Pitää sitten ostaa oikean kokoisia hakaneuloja lisää, jos tarvivat lisää. Ja hankkia noita vihreitä ja keltasia kissansilmälasihelmiä. Sillon ne ensimmäisethän tein tiikerinsilmillä ja näitä tehdessä muistin jäljellä olevan vielä muutaman keltasen ja vihreän kissansilmähelmen, sopivat paremmin. Tässäpä niistä lähikuvat.

Sitten minua lähestyttiin lahjatoiveen kanssa. Hetken mietittyäni saamiani toiveita syntyi tällainen setti.

Toivottiin linkitettyä, vaaleansinistä, ripaus valkoista, siroa ja pienet nappikorvikset. Tämä on tehty taivaansinisistä ja valkoisista makeanveden helmistä, mattapintaisista sinisistä säröakaateista (valitsin helmistä vaaleimpia tähän), joukossa muutama light saphire sävyinen Swarovski sekä kaulakorussa ja rannekorussa yksi sininen onyx. Tässäpä helmistä lähikuvaa.

Koska tarkkaa pituutta ei ollut, on kaulakorussa ja rannekorussa molemmissa säätöketju, jonka punoin muinaisketjuna. Säätöketjujen päässä koristuksena valkoiset makeanvedenhelmet (valikoin pisaranmalliset) ja koska lahjaksi menee päätin vielä lisätä pienet tähdet, joissa lukee just for you. Tähdet olisin poistanut, mikäli eivät olisi miellyttäneet, mutta miellyttivät. Tässä rannekoru yksin.

Ja korvikset pisaran mallisista makeanvedenhelmistä, sekä pienen pienet onyxit. Tämä setti sitten matkaa toiseen maahan lahjaksi, toivottavasti kuulen mitä vastaanottaja sitten tykkäsi.

Tämmöistä siis tällä viikolla tähän mennessä ollut.

Kaulakoruja ja messu käynti

Tein perjantaina pari kaulakorua, jotka minulta on pyydetty. Ja eilen aamulla lähdin sitten poikien kanssa tien päälle. Ajoin ensin pojat mummolaan (anoppilaan) ja siitä jatkoin itse Seinäjoelle Käsityömessuille. Sitten hakemaan pojat ja illaksi kotiin. Messuilla olisi ollut vaikka ja mitä kivaa, mutta kun en ole ylettömän rikas, niin jäi ihailuksi. Helmiä kyllä tarttui mukaan. Jotenkin vaan en tajunnut noita metalliosia katsoa laisinkaan. En tiedä mikä oikosulku tuli, olisi meinaan ollut hyvä tilaisuus katsella mm. helmihattuja ja noita ihanaisia riipusjuttuja joihin oon rakastunu viime aikoina. Tai sen puoleen tajunnu erilaisia lukkojakaan katsella. Kai mä vaan haltioiduin noista helmistä totaalisesti. Tässäpä saaliini.

Ylhäältä alaspäin: lasikristalli biconeja, helmiäislasihelmiä, makeanveden helmiä 5 nauhaa, karneolia, kirsikkakvartsia ja noita pieniä hematiitti helmiä, joita olenkin hetken etsinyt.

Onyx laatta ja Swarovskin kristalleja

Ruusukvartsi kukkia ja fasettisia vuorikristalleja

Tässäpä ne mitä mukaan tarttui. Olisin mielelläni ostanut alpakan villalankaa, mutta hui sitä hintaa per kerä, jotka oli vaan 50 grammasia, joten useamman olisi joutunut ostamaan, jos jotain niistä olisi halunnut tehdä. Ja kun juuri niitä lankoja hamstarin, en nyt raskinut noita ostaa. Mutta oi että se oli ihanan pehmeää ja tuntu ohuudesta huolimatta oikein lämpöselle, oli valmiita töitä mallina. Ainoa mikä jäi harmittamaan, kun siellä oli Kelttikorut myymässä korujaan, että kun siellä oli muutama tosi ihana riipus ja en tajunnut ostaa sitä kurssilla valmistettavaa kaulakorua ajatellen riipusta itselle. No, pitää katsoa josko sitä tilaisi netin kautta, niillä vaan oli messutarjouksena hinnat vähän nettimyyntiä halvempia.

Mutta sitten niihin kaulakoruihin. Ensimmäisenä kaulakoru ystävälleni. Hänen äidilleen tein hänen lastensa horoskooppikivistä äitienpäiväksi kaulakorun ja rannekorun, joka löytyy täältä. Helmethän oli hänen itsensä hankkimia ja osa meni kokonaan, mutta paljon jäi jäljellekkin, niistä sitten tein hänelle itselleen kaulakorun.

Helminä siis sitriiniä, granaattia, ametistia, turkoosia, akaattia ja fansy jasperia.

Tiikerin silmät menivät aiempiin koruihin, samoin akaatti ja jasperit olivat liian pieniä tähän, niitä oli muutama jäljellä. Ajattelin sitten, että hänelle myös samat kivet ja laitoin omista varastoistani tiikerinsilmiä ja tuohon riipukseen isommat fancy jasperin sekä säröakaatin. Ja sitten lisäsin tuon tähden, jossqa lukee: just for you.

Toinen kaulakoru meni työkaverilleni. Tein hänelle tässä olevan rannekorun aiemmin ja hän halusi samoilla helmillä kaulakorun. Ainoastaan tuo simpukankuori kukka jäi pois, mutta siis hematiittia ja lasikristalleja.

Hän halusi salpalukon eteen ja ihastui tuohon hematiitti sydämeen, kun näki muutama postaus aiemmin esitellyn kaulakorun, johon myös sellaisen laitoin riipukseksi. Tässä vielä riipusosa lähempää.

Niskaosaan en laittanut helmiä laisinkaan, koska hänellä on pidemmät hiukset ja pitää ne aina auki, joten ihan turhaa sinne olisi helmiä piilottaa hiusten alle.

Nautinnollista sunnuntaita kaikille!

Harlin tarina

" Hei, minä olen Harlekiini. Minua kutsutaan yleensä Harliksi, mutta monia lempinimiä minulla myös on kuten Nuusu ja Pötkylä. Minä olen nyt kahdeksan vuotias. Näiden ihmisteni kanssa olen asunut noin kolmen kuukauden iästä asti. Tulin heille hoidettavaksi, mutta kuulemma luonteeni on niin valloittava, etteivät he voineet enää kuvitella luopuvansa minusta. Kerron teille tarinani.

Ensimmäisestä kolmesta kuukaudesta minulla ei ole muistikuvaa, mutta olen kuullut olleeni jonkun ihmisen kissan pentu ja ilmeisesti minulle ei sitten löytynyt uutta kotia. Mutta se mitä muistan, kerron nyt. Minua pelotti aivan valtavasti, olin aivan kauhuissani, jättimäisiä isoja ja äänekkäitä möhkäleitä kiitää ohitseni. Toiseen etutassuuni on sattunut pahasti, se ei toimi enää. Nenästäni valuu verta. Muistan, että tömähdin ikävästi maahan, kovassa vauhdissa ja siinä satutin itseni. Olen niin peloissani, en ymmärrä mitä on tapahtunut ja se hirvittävä meteli noista isoista möhkäleistä, jotka menevät ohitseni metrin päästä. Sitten tulee kaksi ihmistä, jotka ottavat minut mukaansa, minua käytetään eläinlääkärissä, joka kertoo tassuni halvaantuneen ja ettei sille voitaisi mitään. Nämä ihmiset pitävät minut luonaan muutaman päivän toipumassa ja sitten minut viedään kissatalolle. Siellä tapaan mamman, mamma tuo minut kotiin. Mutta minä olen kamalan kipeä, minulla on nälkä mutta en edes ehdi syödä kun joudun juoksemaan astialle, lopulta en edes jaksa syödä. Mamma syöttää, juottaa ja antaa lääkettä ruiskulla ja vihdoin alan voimaan paremmin. Paranen lopulta. Lähellä oli että enkelit olisivat minut vieneet, mamman mukaan aivan liian lähellä.

Minua käytettiin tuon sairastelun aikana ja heti Kissatalolle tultua eläinlääkärissä täälläkin. Onneksi en muista mitä elämä oli neljän jalan kanssa, niin en voi olla katkerakaan tiedosta, että jos minut löytäneet olisivat tienneet tuoda minut heti välittömästi Kissatalolle, olisi heidän käyttämä eläinlääkäri voinut leikata minut ja saada tassuni toimimaan. Se vaan olisi pitänyt tehdä heti, kolme päivää myöhemmin se ei enää onnistu.

Minä toivuin hyvin ja kasvoin muutaman kuukauden, tassuni sai jatkaa olemista, koska se ei häirinnyt minua laisinkaan, oli jäykistynyt nätisti rintaa vasten. Ainoastaan se kynsien leikkaaminen oli kamalaa, en tykännyt siitä yhtään ja silti mamma teki sitä säännöllisesti. Lopulta aloin jopa huutamaan sydäntäsärkevästi, mutta siltikin mamma vain leikkasi ne kynnet. Ei se sattunut, ei se tuntunut missään, mutta minä vain inhosin sitä operaatiota ylitse kaiken. Mutta sitten tassu jäykistyi niin paljon, että hinkkasi koko ajan rintaani, karvat lähtivät, iho rikkoutui ja tulehtui. Mamma vei minut eläinlääkäriin, tulehdus hoidettiin lääkkeillä ja sen jälkeen se kamala kokemus. Minut nukutettiin ja kun heräsin olin taas todella kipeä. Minulla oli joku ihmeellinen hökötys kaulassa ja en oikein osannut liikkua sen kanssa. Siitä johtuen esimerkiksi pissasin mamman päälle yksi yö. Olin halunnut sänkyyn ja minut sinne nostettiin. Minulle tuli pissa hätä ja en uskaltanut hypätä alas. Mamma vaan aina minun alkaessani kävellä sängyn reunassa silittili ja sanoi pistä vaan nukkumaan. Lopulta hätä oli niin kova, että minun oli pakko pissata mamman päälle, kun en häntä saanut ymmärtämään hätääni.

Paranin kuitenkin nopesti, mutta taas minut vietiin eläinlääkäriin. Voi kamala että minä pelkäsin tuon edellisen kokemuksen jälkeen. Pelkäsin niin kovaa, että suustani tuli vaahtoa. Mutta ei se ollutkaan kamalaa, lääkäri otti vain tikit pois ja pääsin kotiin.

Minä rakastan rapsuttelua ja ihan taatusti nukun ihmisteni sängyssä, tungen sohvalle vaikka väkisin heidän väliin. Pojatkin ovat ihani ja onneksi he eivät ole enää vauvoja. Koska silloin minun täytyi koko ajan vahtia heitä ja suojella, tietysti sitten he ottivat hännästäni ja karvoistani kiinni. Mutta mamma tiesi heti irrottaa heidät kun maukaisin surkeana, eihän vauvoja kynsitä koskaan. Nytkin meillä käy vauvoja joskus kylässä ja minun on heti vahdittava heitä, minun on vain pakko päästä siihen katsomaan ettei kukaan vain vahingossakaan satuta heitä.

Tässä oli siis minun tarinani. " <3:lla Harli

Toiminta torstai

Tänään en paljoa ole kotona ehtinyt olemaan. Ensin aamulla töihin ja hetkeks kotiin ja sitten se vihdoin alkoi... kurssi josta joskus aiemmin taisin mainita. Aloitin siis korukurssin, pääsen oikeasti opettelemaan erilaisia ketjuja. Kirpaisee vain tuo hopean hinta, joka sielä materiaalina on. Sitähän en ole itselle raskinut hankkia. Ensimmäinen ranneketju tuli jo melkein valmiiksi, olisi tullut valmiiksi muuten mutta opettajalta oli lukot loppuneet. Ihan muinaisketjulla treenattiin. Seuraavaksi meinasin sitten kaulakorun punoa.... ja tietysti valitsin siihen mahdollisimman hankalan mallin. Katsotaan nyt vieläkö mieli muuttuu ennen seuraavaa kertaa. Siinä kyllä jo hirvittää hintakin. Mutta siitä sitten tarkemmin myöhemmin.

Kotiin tultua kutsui helmet. Eilen jo alkoi pyöriä yksi koru idea mielessä ja kurssin vastapainoksi sitten toteutin tuon suunnitelman. Sen sitten linkitin tuohon kuparilankaan. Tässäpä tämä.

Tässä on vaaleanpunaisia lasihelmiä ab-käsiteltynä sekä maitolasina, mustakiveä ja tuossa edessä oleva epämääräisen mallinen kivi on Espanjan tuliaisia, se tuntui istuvan tähän. En halunnut mitään massiivista huomiota herättävää riipusta, mutta jotain pientä tuomaan hiukan painoa tuohon eteen.

Tuossa kuvassa näkyy hienosti kivessä olevat raidat. Ja tietysti lukon vääntelin taas itse. Ja tällä kertaa kasin mallisen vastakappaleen.

Olisin halunnut käyttää tässä ruusukvartsia, mutta nuo omasta varastosta löytyvät yksilöt ovat niin hailun värisiä, että päädyin lasihelmiin. Näin sain koruun mukaan oikeasti vaaleanpunaista. Pituutta tällä on noin 45 cm, eli lyhyttä mallia. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen, ei liian lapsekas vaaleanpunainen, mutta ei myöskään liian tumma.

Juniori sitten ihastui pipoonsa. Oli eilen aamulla se päässä koko ajan ennen hoitoonlähtöä. Ja tietysti se piti laittaa hoitoonkin, vaikka taitaa olla vielä hiukkasen liian kuuma tuollanen villapipo. Mutta jos toinen haluaa, niin sitten saa laittaa. Esikoisen kaulahuivista tuli aavistuksen liian lyhyt, joten siihen teen sitten ruutuneulosta molempiin päihin vähän lisää. Ja hänkin haluaa pipon, mutta se pitää tehdä tuosta kaulahuivin langasta.

Että semmottinen torstai minulla. Huominen vielä töitä ja edessä ihana vapaa viikonloppu!

Kaulakoru ja pari muuta käsityötä

Tein sitten sunnuntai iltana vielä sen kaulakorun, valitettavasti kuvat ovat siitä nyt tosi huonoja, satanut ja ollut niin huonot säät, että valon kanssa ei natsannut missään. Yritän huomenna saada parempia kuvia. Myös korvikset sopimaan kaulakoruun. Tässäpä siis kaulakoru.

Tumman purppuran värisiä lasihelmiä, foliolasihelmiä (antamaan hiukan raikkautta), punaisia swarovskin biconeja, tähti välihelmiä ja hematiittia salpalukolla. Riipuksena hematiitti sydän, jonka sisään laitoin antiikkihopeoidun metallisydämen sekä yhden swarovskin. Tässä riipus lähempää.

Kaulakoru on aika "massiivinen", mutta kuitenkin itse tykkään. Painoakin on reilusti, mutta ei kuitenkaan liikaa. Tästä tulikin yllättävän näyttävä, eli nyt ollaan kaukana siitä söpöstelystä mitä nuo romanttiset edustaa. Ja ne korvakorut.

Hematiittia, swarovskeja, metallisydämet sekä tähti välihelmiä ja avokoukussa.

Sitten on tosiaan tullut värkättyä vähän muutakin, kun mies tekee yövuoroa ja silloin joudun itse olemaan väkisin iltavuorossa ja pojat vien kuitenkin heti aamusta hoitoon, että mies saa nukkua. Maanantain vein pojat hoitoon ja lähdin hoitamaan yhden asian, se veikin vain hetken. Tuumasin, että käyn samalla reissulla sitten hakemassa kissanruokaa ja hiekkaa. Mutta Musti ja Mirri aukesikin vasta kymmeneltä ja kello oli vasta puoli. Päätin sitten käydä Citarissa kattomassa lisää helmirasioita.... työkaluosastoa ei siellä enää ollutkaan, mutta myyjä muisteli käyttöön sopivia ompelurasioita olleen myynnissä. Eipä ollut niitäkään, mutta siltikin jotain tarttui mukaan ja tässäpä hiukan kuvia.

Lankoja siis. Koska edellisestä kutomis kerrasta on varmaan kolme vuotta ellei neljäkin aikaa, verryttelin ensin tekemällä esikoiselle kaulahuivin. Oli niin herkullista tuo Novitan Puro lanka. Tässä on sävynä Aallokko, lisäksi ostin Takkatulta. Siitä olisi tarkoitus tehdä itselle säärystimet. Ainakin näillä näkymin.


 Ja kun tuo perus kutominen on vähän tylsää, aina pitää keksiä jotain. Tähän kaulahuiviin tein molempiin päihin ruudukkoa. Tässä toinen pää.

Ja tässä toinen pää lähempää. Ongelmaksi tuli vain se, että tuo meinaa ihan väkisin mennä rullalle, joten virkkasin vielä reunan kerran ympäri. Ei kyllä kauheesti auttanut, prässäys tehos hiukan paremmin.

 Ja kun sormet oli vetreytynyt, seuraavien lankojen kimppuun, Novitan flipflopit, turkoosi ja oranssi. Tästä kuvasta ei ihan heti arvaisi mitä tulossa on, mutta seuraavassa kuvassa jo valmis työ.

Pipohan se. Juniorille tein sitten tämän. Saa nähdä mitä isoveli tuumaa, tahtooko myös oman. Vai onko jo niin iso jätkä, että äitin kutoma pipo on ihan mammareiden  touhua. Onhan se jo liian iso omasta mielestään käyttämään kumppareita... siitä tässä nyt hetken aikaa jouduttu pikkasen vääntämään. Mutta ainakin toistaiseksi kumpparit on jalkaansa pistänyt tarvittaessa. Muistaa kyllä aina kysyä, että eikö kuitenki lenkkareita.

Tuossa vielä piposta vähän parempi kuva. Miehen kanssa kun ei tosiaan paljoa olla nähty, vähän jänskättää mitä sanoo noista.... on meinaan sellanen juttu, että lapaset tekemättä. Tai siis melkeen valmiit ovat olleet nyt jo.... kröhöm.... seitsemän, mahdollisesti jopa kahdeksan vuotta. Ehkäpä nekin tässä innostuksen puuskassa pitää tehdä valmiiksi asti. Asiaan on selityskin, tiedetään, tyhmää selitellä. Mutta oikeasti. Tykkään kutoa varsinkin lapasia, mutta ne mallit tulee omasta päästä miten kuvioin yms ja kun niitä lapasia on kaksi kappaletta, se toinen on tylsä tehdä. Olenhan sen toisen jo kerran tehnyt ja keksinyt, tuntuu tylsälle tehdä täysin samanlainen toinen. Tiedetään lapasia kuuluu olla kaksin kappalein, mutku...

Toinen juttu on tuo, että mä haluan tehdä omasta päästä, en mistään mallista. Se sitte kans vähän hidastaa, kun en kuitenkaan mikään käsityöihme ole, niin on vähän rajallista mitä voi tehdä. Sukkiakin vois tehdä, mutta ongelma ei ole se etten osaa kantapäätä, vaan se etten piruvie muista oikeasti kuinka se tehdään. Juu, saa nauraa, tiedän itekki et tää mun käsitöiden tekeminen on oikeasti huvittavaa. Mutta onnistuinpa pipon tehdä ihan omin päin ja tulipa vielä ihan siistikin. Ja kun varmaan teitä rakkaat lukijani jää vaivaamaan, että mitä se oli mitä silloin viimeksi tein, kaulahuivin itelleni pörrölangasta, kun vanhaan tuli jo useempi reikä. Mutta nyt lähden yrittään nukkumista... todellakin yrittämään, kun mä en oikeen osaa nukkua, jos mies ei ole kotona. Öitä!

Rompun kirjanmerkki

Mamma kun on sen verta kova lukemaan, niin meitin kunigatar päätti pistää parastaan ja omi mun värkit ja tekas sitten mulle kirjanmerkin. Olin sitä kyllä ite alkamassa tekemään, mutta vaikea se on tehä, kun kynsiä näytetään yrittäessä ottaa esmes pihtejä.

Mutta eipä siinä mitään, ihan näppärän kirjanmerkin neiti tekas mamille. Vaikka ei ensinnä meinannu sitä luovuttaa kuvattavaksi. Ehkäpä tuo ujosteli ensimmäistä työtään julkisesti esiteltäväksi.

Mutta pienen suostuttelun jälkeen antoi luvan. Eli lupapuolikin on ihan kunnossa, etten ilman lupaa sitten julkaise toisen tekemistä kuvia. ;D

Eli ihan kaunis yksinkertainen, valmiiseen "tikkuun" hematiitti sydän, jonka sisällä fasettihiottu vihreä lasisydän. Nyt helpottaa mammaakin, kun ei noitten poikien takia tarvi miettiä, että missä hyllynreunalla on tilaa pitää kirjaa auki, ollakseen tarpeeksi korkealla turvassa pieniltä kätösiltä. Minä kun en tykkää taittaa sivun kulmaa ja kun yleensä ne kirjat tulee hankittua ittelle. Vaikka varmaan kohta tuo mies tuumaa, että eikös se jo riitä, kun tuo kirjahyllyni alkaa olla auttamattomasti liian pieni (tai siis kolme erillistä hyllyä).

Itse sitten tänään sain tehdä kännykkäkorun omaan puhelimeen. Siihen ei Romppu tassujaan pistänyt. Paitsi, että alan epäillä sen piakkoin omivan tämän blogin päivityksen, sen verta pyörii tuossa lähistöllä koko ajan. Ja ettei olisi liian läpinäkyvää, niin pisti hetki sitten viereen nukkumaan. Mutta tässäpä siis kännykkäni.

En nyt millään pysty muistamaan mitä tuo kivi mahdollisesti olikaan ja en jaksa lähtä kaivamaan arkistoista tilauslistaa asian tarkistamiseksi. Selvinnee sitten, kun joskus noista kyseisistä kivistä korun teen. Sen lisäksi antiikki patinoidut metallisiivet ja fasettihiottu lasikristalli. Hennon liilassa nauhassa. Vielä lähikuvaa tuosta enkelistä.

Tänään siis kävin uudestaan kiertämässä kirpparin loppuun. Tai lähdimme sinne koko perhe. Mies ja pojat sitten lähtivät aiemmin, mutta olivat kotona vasta minun jälkeeni, kun olivat kauniin päivän kunniaksi käyneet kävelylläkin. Tänään sieltä oli saalliina esikoiselle toisetkin verkkarit, juniorille pitkähihainen paita, itselle talvikengät (todellakin ollut varmaan kerran jalassa), tuommoiset enempi lenkkari malliset, kun saapikkaat kyllä löytyy, mutta sitten tuolla lumessa melskatessa on tähän asti ollu tavalliset lenkkarit useamman villasukan kera jalassa, niin nyt on sitten kunnolliset ulkoilukengätkin talveksi. Ja sitten löysin aikoinani pitkään metsästyksen alla olleen CD:n, silloin en sitä mistään saanut ja koko levy unohtui useammaksi vuodeksi kunnes tuolla tuli vastaan ja oli pakko napata  mukaan, Jussi Hakulisen Minun lauluni 1983-96. Hakulista olen kuunnellut ihan ala-asteen toiselta luokalta alkaen, vai oliko jopa ensimmäiseltä. Ja jo silloin suurimmiksi suosikeiksi nousivat Laika Laika, Vaalean punainen majatalo sekä Joonatan. Joonatan on itse asiassa Juisen sanoittama, edesmenneen ystävänsä, kitaristi Petteri Salmisen muistolle ja tämä on levytetty vuonna 85. Tämä biisi uppoaa niin syvälle...

Mutta sitten asiasta kukkaruukkuun, olen kovasti koittanut etsiä itselleni työpöytää. Ja suunnitelmissa tällä hetkellä olisi klaffilipasto, ne vain tahtovat maksaa maltaita uutena ja vanhana ovat usein antiikkia ja maksavat vieläkin enemmän maltaita. Haku ja kysely nyt on sitten päällä koko ajan. Miksikö juurikin sellaisen tarvisin. Saisin kaiken pieniltä sormilta ja karvaisilta tassuilta kunnolla piiloon, mutta silti en joutuisi tekemään suurta työtä levittäessäni ja kasatessani. Tässä tulos, kun sain pojat unten maille ja tein vain tuon kännykkäkorun. Oikeasti yhtään mitään muuta en ole tänään tehnyt (vielä).

Ja kuten suunnitelmissa olisi toteuttaa yksi kaulakoru, voi sotku olla vieläkin pahempi. Ja kun kaikki on saatava pois tuosta ja yritettävä pitää järjestyksessä ja kun nuo minun rasianikin ovat auttamattomasti liian pieniä ja varsinkin tuo suuri pakki pitäisi saada kunnolla järjestykseen, että ei tarvitsisi tyhjätä puoleksi, että löytyy se mitä tarvitsen ja.... minä tarvitsen sen oman työpöydän!!! Jos joku tietää vinkata ylimääräisestä klaffilipastosta, suurkiitos tiedosta, ja ei todellakaan tarvitse olla antiikkia.

Että sellaista tämän sunnuntain kanssa, nyt menen toteuttamaan sen ajatuksiani riivanneen korun ja sitten unten maille.