Kaulakoru ja pari muuta käsityötä

Tein sitten sunnuntai iltana vielä sen kaulakorun, valitettavasti kuvat ovat siitä nyt tosi huonoja, satanut ja ollut niin huonot säät, että valon kanssa ei natsannut missään. Yritän huomenna saada parempia kuvia. Myös korvikset sopimaan kaulakoruun. Tässäpä siis kaulakoru.

Tumman purppuran värisiä lasihelmiä, foliolasihelmiä (antamaan hiukan raikkautta), punaisia swarovskin biconeja, tähti välihelmiä ja hematiittia salpalukolla. Riipuksena hematiitti sydän, jonka sisään laitoin antiikkihopeoidun metallisydämen sekä yhden swarovskin. Tässä riipus lähempää.

Kaulakoru on aika "massiivinen", mutta kuitenkin itse tykkään. Painoakin on reilusti, mutta ei kuitenkaan liikaa. Tästä tulikin yllättävän näyttävä, eli nyt ollaan kaukana siitä söpöstelystä mitä nuo romanttiset edustaa. Ja ne korvakorut.

Hematiittia, swarovskeja, metallisydämet sekä tähti välihelmiä ja avokoukussa.

Sitten on tosiaan tullut värkättyä vähän muutakin, kun mies tekee yövuoroa ja silloin joudun itse olemaan väkisin iltavuorossa ja pojat vien kuitenkin heti aamusta hoitoon, että mies saa nukkua. Maanantain vein pojat hoitoon ja lähdin hoitamaan yhden asian, se veikin vain hetken. Tuumasin, että käyn samalla reissulla sitten hakemassa kissanruokaa ja hiekkaa. Mutta Musti ja Mirri aukesikin vasta kymmeneltä ja kello oli vasta puoli. Päätin sitten käydä Citarissa kattomassa lisää helmirasioita.... työkaluosastoa ei siellä enää ollutkaan, mutta myyjä muisteli käyttöön sopivia ompelurasioita olleen myynnissä. Eipä ollut niitäkään, mutta siltikin jotain tarttui mukaan ja tässäpä hiukan kuvia.

Lankoja siis. Koska edellisestä kutomis kerrasta on varmaan kolme vuotta ellei neljäkin aikaa, verryttelin ensin tekemällä esikoiselle kaulahuivin. Oli niin herkullista tuo Novitan Puro lanka. Tässä on sävynä Aallokko, lisäksi ostin Takkatulta. Siitä olisi tarkoitus tehdä itselle säärystimet. Ainakin näillä näkymin.


 Ja kun tuo perus kutominen on vähän tylsää, aina pitää keksiä jotain. Tähän kaulahuiviin tein molempiin päihin ruudukkoa. Tässä toinen pää.

Ja tässä toinen pää lähempää. Ongelmaksi tuli vain se, että tuo meinaa ihan väkisin mennä rullalle, joten virkkasin vielä reunan kerran ympäri. Ei kyllä kauheesti auttanut, prässäys tehos hiukan paremmin.

 Ja kun sormet oli vetreytynyt, seuraavien lankojen kimppuun, Novitan flipflopit, turkoosi ja oranssi. Tästä kuvasta ei ihan heti arvaisi mitä tulossa on, mutta seuraavassa kuvassa jo valmis työ.

Pipohan se. Juniorille tein sitten tämän. Saa nähdä mitä isoveli tuumaa, tahtooko myös oman. Vai onko jo niin iso jätkä, että äitin kutoma pipo on ihan mammareiden  touhua. Onhan se jo liian iso omasta mielestään käyttämään kumppareita... siitä tässä nyt hetken aikaa jouduttu pikkasen vääntämään. Mutta ainakin toistaiseksi kumpparit on jalkaansa pistänyt tarvittaessa. Muistaa kyllä aina kysyä, että eikö kuitenki lenkkareita.

Tuossa vielä piposta vähän parempi kuva. Miehen kanssa kun ei tosiaan paljoa olla nähty, vähän jänskättää mitä sanoo noista.... on meinaan sellanen juttu, että lapaset tekemättä. Tai siis melkeen valmiit ovat olleet nyt jo.... kröhöm.... seitsemän, mahdollisesti jopa kahdeksan vuotta. Ehkäpä nekin tässä innostuksen puuskassa pitää tehdä valmiiksi asti. Asiaan on selityskin, tiedetään, tyhmää selitellä. Mutta oikeasti. Tykkään kutoa varsinkin lapasia, mutta ne mallit tulee omasta päästä miten kuvioin yms ja kun niitä lapasia on kaksi kappaletta, se toinen on tylsä tehdä. Olenhan sen toisen jo kerran tehnyt ja keksinyt, tuntuu tylsälle tehdä täysin samanlainen toinen. Tiedetään lapasia kuuluu olla kaksin kappalein, mutku...

Toinen juttu on tuo, että mä haluan tehdä omasta päästä, en mistään mallista. Se sitte kans vähän hidastaa, kun en kuitenkaan mikään käsityöihme ole, niin on vähän rajallista mitä voi tehdä. Sukkiakin vois tehdä, mutta ongelma ei ole se etten osaa kantapäätä, vaan se etten piruvie muista oikeasti kuinka se tehdään. Juu, saa nauraa, tiedän itekki et tää mun käsitöiden tekeminen on oikeasti huvittavaa. Mutta onnistuinpa pipon tehdä ihan omin päin ja tulipa vielä ihan siistikin. Ja kun varmaan teitä rakkaat lukijani jää vaivaamaan, että mitä se oli mitä silloin viimeksi tein, kaulahuivin itelleni pörrölangasta, kun vanhaan tuli jo useempi reikä. Mutta nyt lähden yrittään nukkumista... todellakin yrittämään, kun mä en oikeen osaa nukkua, jos mies ei ole kotona. Öitä!