Vihreä onyx

Joskus keväällä taisin sitä tilata, siis vihreää onyxia. Kun se vaan oli niin ihanan väristä. Tiesin jo valmiiksi, että ne helmet eivät minulle helppoja tule olemaan. Yhteen koruun niitä vissiin kaksi olen onnistunut ujuttamaan, mutta siihen se on jäänyt. Usein niitä olen pyöritellyt ja hypistellyt. Eilen illalla töistä kotiuduttua aloin yhtä kaulakorua tekemään ja siinä samalla se iski, inspiraatio mitä niistä tulee tehdä.

Tässäpä tämä ihanuus. Ja kun nuo onyxit todellakin ovat noin upean vihreitä mitä kuvasta näkyy. Helmisatamasta ostettu nauha isoja erimallisia kivilätkiä sisälsi tuon vihreän ison, joka ilmeisimmin on akaattia, voin hyvinkin olla väärässä, mutta näin luulisin. Kesällä Turun reissulla lähti nuo keltaiset kivi helmet matkaan, tietoa ei niistä ole, mutta oma epäilys, että mahdollisesti värjättyä marmoria. Hivenen taittaa vihreään nekin ja istuivat tuon onyxin kanssa juuri oikealla tavalla. Jos tälle nimi pitäisi keksiä, olisi se metsän siimeksessä. Tulee meinaan itsellä lehtipuumetsä, johon oksiston lävitse aurinko siivilöityy mieleen tästä. Esikoinen huomasi heti tämän jujun ja kysyi miksi tuo iso on tuossa sivulla. Mutta niin se vain mielestäni kuului. Tässä kuva vielä tuossa ihanassa "standissani".

Joka taas heitti nuo värit mihin sattuu, mutta kun halusin saada sen kuvattua vielä noin, että näkyy kunnolla tuo sivulle tuleminen. Ja kuten todettu, tuossa se näyttää niin paljon pidemmältä mitä se oikeasti onkaan. Mittaa tuolla siis on 53 cm, eli voisi sanoa, että pitkähkö.

Maijan kanssa oli tänään oikeen kunnon hellittely hetki. Juniorin päikkäreiden aikaan Maija tuli syliini. Siinä aikani rapsuteltua pyysin esikoista tuomaan kissojen kamman ja karstan. Varmaan puoli tuntia sitten vuorotellen harjasin karstalla ja kammalla, Maija vielä vaihteli asentoa kyljeltä toiselle ja tuntuihan tuo pitävän hellästä vatsankin kampaamisestakin.Oli kyllä nautinnollinen ja rentouttava hetki sekä kissalle, että minulle. Esikoisella ei enää edes pientä lämpöä, hiukkasen saattaa välistä yskiä molemmat poissut ja nenät pikkasen valuu, eli tauti taitaa olla pikkuhiljaa taltutettu.

Toinen kaulakoru on tässä. Mutta epäilen, että kun poissut menee yöunille ottaa äiti värkit esille ja muokkaa tätä hiukan.

Jotenkin tuntuu, että tähän tuli vähän liian pitkät pätkät ketjua väleihin, että pitää pari helmivääntelyä tehdä lisää ja lyhentää ketjuja ja lisätä väännökset. Nämä väännökset tein jo aiemmin, mutta en osannut päättää mitä väleihin ja eilen se sitten oli selvää, että ihan papuketjua vain. Helminä tässä on sinistä kalsedonia ja valkoisten epäilen olevan opaalia, ovat siis nekin tuolta Turun reissulta. Siellä kun vain oli laatikossa erilaisia kivihelminauhoja laatikoissa, muutama muukin tarttui mukaan, ne kyllä tunnistin mutta nämä kaksi olivat ne joista vain epäilen niiden "merkkiä". Tuohon koruun sitten vääntelin lukon myös itse. Samaa sarjaa kun edelliset itse väännellyt.

Mutta tässä tapauksessa halusin kaksi kappaletta ja lopputulos on tässä.

Ihanaa viikonlopun jatkoa!