Kuten lupasin... sitä arvontaa siis

Huh, sanon minä. Toinen palkinto olikin vähän kinkkisempi, mutta nyt on molemmat palkinnot valmiina ja kuvattuna, eli voidaan aloittaa. Sääntöjä muokkaan hieman niistä perinteisistä. Eli säännöt ovat seuraavat:

1. Kaikki saavat alkuun kaksi arpaa, jotka voi laittaa joko molemmille palkinnoille tai kaksi vain toiselle.
2. Kolmannen arvan saa joko olemalla tai liittymällä lukijaksi (tuolla sivupalkissa näkyy lukijat)
3. Neljännen saa mainostamalla omassa blogissaan, myös fb käy, vaikka itse en siellä ole, mutta sitä on aiemmin kyselty käykö se.

Kaiken kaikkiaan siis on mahdollista saada neljä arpaa, jotka voi kaikki laittaa jommalle kummalle palkinnolle tai jakaa niitä miten haluaa. Kommentissa kerrotaan monellako arvalla lähtee mukaan ja kumpaa palkintoa milläkin arpamäärällä tavoittelee. Anonyymit jättäkää tunnistettava nimimerkki, että on mahdollista tunnistaa voittaja.

Arvontaa alkaa nyt ja päättyy juniorin syntymäpäivänä 14.10. klo 18.00.

Kaikkia varmaan kiinnostaa ne palkinnot, tässäpä palkinto vaihtoehto yksi:

Rannekoru ja korvikset, joko punaisena (Harlekiini: Love) tai violettina (Harlekiini: Passion). Korvakoruihin saa valita joko napin tai koukun ja ne ovat helmiäislasihelmet siemenhenlmi herringbone-kieputuksella, toinen puoli musta ja toinen valkoinen. Rannekoru on memoryvaijeriin, säätöketju ja lukko, ketjun päässä maskotti (Love: amor ja Passion: Ruusu), samat herrinbonet keskellä mitä korviksissa, muuten helminä siemenhelmiä, korumetalli kolikoita, helmiäislasia, lasikristallia sekä miracle-helmiä. Voittaja saa siis valita kumman värin haluaa.

Toinen palkinto vaihtoehto:

Lazy Katy huivi, Novitan Säde langasta, jossa on mukana paljetteja. Eli lämpöä ja luksusta syksyyn tarjolla. Pitsi tehty vaaleammalla violetilla ja päätelty taas tummemmalla. Pahoittelen että kaulakuvan jouduin ottamaan ennen pingotusta, koska vasta sain valmiiksi. Onneksi huivissa ei näy, mutta tuo pitsin teko oli todellista tuskaa, lanka oli ihan erilaista mitä tuo tummempi ja se loi haastetta saada ajallaan siististi valmiiksi. Siinä oli kierteet lähes auki ja yksi säie paljon muita kireämpi ja tämäkin tietysti ilmeni vasta kolmannen kierroksen puolessa välissä, ei tosiaankaan enää ollut vaihtoehtona purkaa. Ja kissa-allergisille suosittelen korun tavoittelua, vaikka koko ajan hätistelen meitin kuningatar rakastaa mennä tuohon pingotuksen päälle pötkölleen. Vielä huivista sen verran, että mies sanoi: Se on hieno. Kun vastasin, että ei jää mulle. Oli seuraava kommentti: Hyvä. Kun aloin nauraa, että vähän ristiriitaista kommentointia, oli selitys: eihän niitä nyt itelle kannata satoja tehdä. Hyvä pointti kyllä, ei voinut vastaan väittää.

Ja arvonta siis alkaa NYT ja päättyy 14.10. klo 18.00!

Onnea arvontaan!

Joskus se vain lähtee jostakin

Eilen siis kävin Helmisatamassa. Pia oli saanut jo varmaan puolivuotta sitten ihailemiani Swarovskin Artemis-helmiä. Silloin vain törmäsin niihin ulkomaisissa helmikaupoissa, eikä tietenkään siinä yhdessä josta olen ulkomailta tähän mennessä uskaltanut tilata. Siinä sitten mallailin niiden kanssa ja mukaan tarttui muutakin Swarovskia (pyöreitä, Saucer-helmiä sekä kuutioita). Korviksia suunnittelin, mutta kotona se sitten muotoutui. En oikein tiennyt millaiset korvikset tekisin, niin lähti siksi enemmän noita kavereita. Selvää minulle oli, että nämä vaatii hopeaa kaveriksi. Tilasin muutama viikko sitten hyvin pientä 1,6 mm papuketjua ja toista vieläkin pienempää, jota en nyt käyttänyt. Artemiksia oli (ehkä jopa onneksi) vain kahta väriä Helmisatamassa, kirkas ja savu. Nimittäin todella rakastuin näihin. Ensin tulikin riipus, johon käytin tuota valmisketjua.

Tästä tuli ihana! Tässä siis kirkkaat Artemikset, pyöreät fuksian sävyiset ja keskelle tais mennä 6 mm hopeahelmi. Tuo ketju oli niin pientä, että pieninkin lukko piti linkittää, mutta onneksi se onnistui kivasti. Valitettavasti tänään ei enää töiden jälkeen ollut kunnon valoa kuvaukseen, niin tuosta lukkokieputuksesta en sitten kuvaa yrittänytkään. Toisista sitten tuli ne korvikset.

Näisen kaveriksi päätyi nuo saucerit, ne ovat kirkasta ab:tä ja artemikset sitten ne savuiset. Ihan muutaman lenkin pätkä erilaista valmisketjua välissä, sekä pallopäisen korupiikin vuoksi artemiksen toiseen päähän myös 2mm hopeahelmi. Nuo saucerit tuossa artemisten kuvussa näkyvät ihanasti kunnon valossa lävitse, valitettavasti vain se valo uupui. Näistäkin tuli upeat. Sitten vielä kuutioista syntyi simppelit korvikset.

Samaa ketjua mitä toisissa korviksissa kirkas ab ja fuksia kuutio, eri tasossa. Nämä on sellaiset pientä arjen luksusta korvikset selkeästi. Tykkään myös näistä. Ja mikä parasta kummat vain käy kaulakorun kanssa, toisissa samat sävyt ja toisissa samoja helmiä, niitä ihania artemiksia. Pakkohan mun oli sitten käydä helmikauppalistaani lävitse netissä, mutta ei... onnekseni kuitenkin löysin itselleni uuden tuttavuuden, josta näitäkin saa useampaa sävyä... onneksi huomenna on tilipäivä. Muutenkin vaikutti oikeen hyvälle kaupalle, tässäpä teillekkin linkki pienenä vinkkinä, eli Bohemia, kannattaa käydä tutustumassa. Ja kaupoista puheen ollen, onko kukaan tilannut tuolta Virolaisesta Mimikosta? Mielipiteitä ja kokemuksia olis kiva kuulla. Ja sitten vielä kollaasi koruista käytössä.

Ja klik klik kuvaa, niin hippasen isompana ehkä näkyy paremmin. Mä kuitenkin joudun sen kuvatilan vuoksi vähän näidenkin kokoa rajoittamaan. Ja kuvatkin on mitä on, ainakin tuo artemiskorvis on aika sumea, mutta ehkä siitä jotain selvää saa. Toinen arvontapalkintokin etenee, luottavainen siis arvonnan starttaamisen viikonlopun aikana suhteen. Olipas taas kielellinen kukkanen tuo lause, mutta kun ei oikeasti nyt onnistu sitä järkevämmin muotoileen. Pojat nukkumassa ja rauha talossa lisäksi huomenna iltavuoro... tää alkaa värkätä jälleen kerran.

Nyt korututtaa

Nyt tosiaan korututtaa ja yks sukka eilen ennen vääntelyitä tipahti... pari sille pitäs vielä tehä, toinen sukkapari ei edenny ja sit se toinen arvonta palkinto ei nyt etene. Tuli sitten tehtyä isompi hiuskampa ja siitä tuli tosi hyvä, ollutkin tänään hiuksissa koko päivän.

Leveyttä oli semmoset yheksän cm, mutta sillä kahdella eurolla sain tähänkin tuon pituuden kolmeen centtiin, piikkejä tässä kymmenen. Mutta ihan hyvin toimii. Pitää pistää äiteelle tehden tämmöttinen ja saa testata oikeen paksujen hiusten kanssa pysyykö tuon mittasilla piikeillä. Että äiti kyllä täältä ainaki tämän kokonen sulle tulee, kunha kerkiin tekemään kaikkien muiden tehtävien kanssa. Nyt kun tosiaan korututtaa niin syntyy muutenki tuolla mielenperukoilla kehittyneitä. Toisenki sitten tein, pitihän se kokeilla miten sitä tehtäis helmien kanssa. Tämmönen siitä tuli.

Tälläkin samat mitat, mutta piikkejä vain kahdeksan. Ja vielä yhteiskuva ilman hiuksia.

Ja eihän se tähän loppunu. Tai siis hiuskorut oli tässä, tältä erää siis. Lisää aion kyllä tehdä ja tuota helmellistä vähän mietiskellä vielä. Nuo helmet laitoin 0,6 mm lankaan, jonka pistin tuonne kieputusten alle myös, mutta aina piikin kohdalla nappasin ylös ja helmen paikalleen. Heh, kyllä on taas lahjakasta selitystä tässä asiassa. Kovasti tekis mieli tehdä kampa ihan hopeasta. Mutta pelottaa vähän, jos se ei onnistukkaan sitten niin menee langat hukkaan. Tosiaan tuosta helmettömästä isosta mieskin tuumasi, että: TUO on hieno. Mutta niin, vielä tuli väsättyä kaulakoru. Ei mitään suuria krumeluureja, valmiiseen hopeoituun papuketjuun helmiä linkitin. Tämä nyt vain oli pakko tehdä yksinkertaiseksi, katsokaas.

Pieni muistutus ensin, että kuvaa klikkaamallahan sen saa suuremmaksi, näkee paremmin nuo pienet tuosta kollaasista. Kun tuon kuvatilan takia joudun pienentämään reilusti noita kollaasejakin. Niin, syy tähän yksinkertaisuuteen. No tietysti nuo hilloamanit botswanan akaatit, mä yksinkertaisesti rakastan niitä. Sävyjä on vaikka muille jakaa, vaikka ei mitään erityisen huomiota herättäviä. Botswanan akaatti on vain aina kiehtonut minua ja en ole oikeen osannut näistä korua tehdä, vaikka hiplaillu olen vähän väliä. Eilen se vain selkeni kerrasta, suhteellisen pitkä, koska ilmojen viilettyä ja tuon kaulakiepin tehtyäni se on lähes päivittäin minulla. Ajatus oli siis, että koru menee hyvin tuon kanssa ja toimii, vai mitä olette mieltä?

Kulmikkaita isoja nugetteja, isoja pyöreitä ja pieniä pyöreitä sitten tuonne kaulan sivulle. Tästä tuli just semmonen yksinkertainen, joka tuo kiven oman kauneuden hyvin esiin. Syksyinen arkinen sen jonkin sisältävä kaulaketju siis itselle.

Tänään lähdin aamupäivästä hakemaan lisää lankaa, kun nuo hiuskammat söi aikasta hyvin varastojani. Lisäksi tarvin muutamia punaisia helmiä, uutta avainnauhaa varten, saaja tietäköön täten, että mahdollisesti ensi viikolla voi olla postia. Mutta sinulla ei siis mitään kiirettä, omaan tahtiin kun aikaa riittää. No, sieltähän sitten tarttui vähän muutakin mukaan, oliko muka yllätys? Ja tänään olen sitten leikkinyt hopealla. Niistä lisää sitten myöhemmin. Lisäksi kävin yhdessä lankakaupassa, kun sanoivat sieltä pari viikkoa sitten saavansa kotimaista liukuvärjättyä lampaanvillasta lankaa, yksi vyyhti lähti mukaan, huivin mallista ei vielä tietoa, mutta selkeästi huivilankaa. Ja pari kerää tuli uutta tuttavuutta alpakkaa, jossa mukana silkkiä ja merinovillaa, en tiedä vielä mitä niistä teen, mutta oli vain niin ihanan tuntuista lankaa. Lisäksi kävin täydentämässä neitien hiekka ja ruokavaraston. Sitten kotona pari tuntia ja sinne vanhempain varttiin. Opettaja meinasi, että poika voi oppia hyvinkin pian lukemaan. Muutenkin kuulemma suht hyvin koulussa käyttäytyy, hyvin on oppinut pojan tuntemaan, kun sanoi että toisaalta hyvin herkkä ja toisaalta sellanen vilivilpertti.

Kiitos kaikille kannustavista kommenteista hiuskammasta. Ja ei ilmeisesti ihan syteen mennyt, kun aika moni oli arvannut jo ensimmäisestä kuvasta mikä se oli.

Nyt jatkan värkkäämistä. Kun myös tässä postauksen kirjoituksen yhteydessä olen samalla tehnyt, niin pyydän anteeksi mahdollisia lapsuksia kirjoituksessa. Ei malta pitää näppejä irti, niin on into päällänsä.
Tunnelmallista syysviikon jatkoa kaikille.

Hidasta kypsyttelyä

Tiedättekö, kun näette jotain joka saa idean muhimaan päässä ja aina välistä se pyörii mielessä, kuitenkin tietää ettei se noin onnistu ja se unohtuu hetkeksi. Sitten se jossain vaiheessa yhtäkkiä onkin kristallin kirkkaana mielessä. Tähän seuraavaan sain idean kesällä äitini omistamasta vastaavasta. Niin, arvaattekos mikä tämä oikein on?

Kokoa tällä on 3,5 cm kertaa 3 cm. Että hyvin pieni tästä tuli, mutta tämä nyt olikin vain proto ja tarkoitus on tämän postauksen jälkeen jatkaa, värkit on levällään työpöydällä. Onnistumisesta tuli vain niin hyvä mieli, että oli ihan pakko heti tästä yksinään tehdä postaus. Oli ihan vahinko, että nuo kiekurat menivät ns. vastakkaisesti, mutta ei tässä haittaa yhtään. Monta yritystä vaati päästä tähänkään asti. Ihan vapaalla kädellä tämä ei onnistunut, eikä alkuperäisen yhden langan yritykselläkään. Apuna yritin käyttää lankkua, johon vasaroin nauloja, mieskin oli pitelemässä minun kieputtaessa, ei toiminut ei. Mies kyseli ja antoi vinkin, joka ei ihan toiminut, mutta siitä jalostui konsti itselle.... ainoa apuväline pihtien lisäksi tässä oli 50 sentin kolikko.

Neitit ottaa rennosti, tottakai mamman lähelle pitää päästä, joten työnurkka on vallattu. Miisu kyllä taitaa hiukan olla möksis, kun ei pääse mammaan kiinni, istunhan työtuolissa. Tässä pieni kollaasi karvakööristä tällä hetkellä, eivät ole paikat vaihtuneet vieläkään, asennot hiukan.

Romppu ominut siis tuon lipastoni. Miisu tuolla ikkunalaudan alla raheilla ja Harli sitten kunnolla rennosti raheilla. Miisu olisi varmaan työpöydällä, jos mahtuisi mamman kamojen sekaan.

Huomenna on onneksi vapaa päivä. Pää ei kauheasti tykkää töissä olevasta metelistä, remppa jatkuu siis. Lisäksi huomenna on vanhempainvartti esikoisen opettajan kanssa. Kumpa vain muistaisi sitten kysymykset jotka mieleen tässä ovat tulleet. Tänään tosiaan töiden jälkeen oltiin lamppuja metsästämässä, tarvitsen kunnon työvalon, en vain halua mitään kovin tyyliin sopimatonta. Lisäksi tuohon sohvan yläpuolelle seinään etsitään lukuvaloa tai kahta. Ei onnistanut niiden kanssa, vaikka mies tuumas, yhdestä mahdollisesta, että äkkiäkös mä siitä tuunaan meidän tyylisen. Mieltä lämmitti kovasti, osaa siis arvostaa tätä minun näpertelyäni.
Toisen arvontapalkinnon valmistuminen nyt vähän viipyy, mutta uskoisin arvonnan pääsevän alkuun viimeistään viikonloppuna. Toinen on jo valmiina.

Mutta nyt teillä on ollut aikaa miettiä mikä kumma räpellys tuo nyt oikein olikaan. Tässäpä vastaus.

Hiuskampahan se. Pienihän tämä tosiaan on, mutta uutta yritystä isommasta. Tuo pikkien pituus kyllä on aika hyvä, ihan himpun pidempiä voivat olla. Siksipä seuraava apuväline onkin kahden euron kolikko. Mutta leveyttä kaipaan enemmän. Äitilläni oli ihan marketista ostettu kuminauhalla yhdessä olevat kaksi kampaa, jotka olivat tähän tapaan toteutetut... koneen tekemät kuitenkin. Mutta siitä se idea lähti hautumaan, kun heti hoksasin sellaisen olevan mahdollista tehdä itse. Mitäs tykkäätte? Itse ilahduin tosiaan kovastikkin tämän onnistuttua ja hienoista ylpeyttäkin tunsin, minähän onnistuin. Miehen vinkki siis oli joku viivotin tai vastaava, johon kiepauttaisin nuo piikit, mutta kun sitten en olisi noiden kiekuralankojen ympäri lankaa onnistunut kieputtamaan, mutta kolikko oli oivallinen siinä. Teille koruilijoille siellä ruudun toisella puolella heitänkin haasteen, millaisen onnistutte te kehittämään. Mielenkiinnolla jään odottamaan muiden hiuskoruja.

Ja nyt siis tekemään isompaa. Toivottavasti huomenna on hieno päivä!

Minun oma "työhuone"

Nyt ei ole valmista millään saralla, mutta kun sain tämän oman pajani suhteellisen hyvälle mallille, niin teinpäs siitä sitten kollaasin. Halukkuutta kun oli kuviin ainakin parilla ihmisellä.

Tämmönen on siis valtakuntani. Tuossa keskellä oleva nalle on minun rakas. Olen sen itse tehnyt kahdeksantoista ikäisenä. Kävin viikonlopun kestäneellä antiikkinalle-kurssilla ja tuossa on siis sen kurssin tuotos. Käsin ommeltu, sahajauhoilla täytetty, pää ja raajat liikkivat, äänilaitteen sisältävä perinteinen antiikkinalle. Alkaahan sillä jo ikääkin olla, että saanen sanoa antiikiksikin. Ainoastaan jaloista toinen on himpun toista pidempi, mutta se ei minua haittaa, olenhan myös tämän synnyttänyt. Harmikseni en vain tiedä mihin ovat kaavat joutuneet, olisi kiva väsätä näitä edelleenkin. Silloin opiskelijana en raskinut useamman nallen materiaaleja hankkia ja nyt kun raskisi on kaavat ties missä. Hintaahan noille tulee aika hurjasti, tässäkin on halvinta teddykangasta, mutta kirpaisi se silti silloin.

Tuossa korissa sekä pöydällä olevassa toisessa korissa on pieniä keskeneräisiä neuleita yleensä (nallen alla ei tällä hetkellä mitään), kun ne saa niihin kissoilta suojaan. Vaikkakin kun tuon toisen korin muutama viikko sitten markkinoilta hankin yritti Romppu sinne itseään vääntää jos minkälaisesta kulmasta. Muuten olisi varmaan mennytkin mutta kun siinä on kantoripa, joka oli suuresti tiellä. Rahit tosiaan muuttivat tuohon ikkunan alle. Lipasto on vain lastulevyä, kun puisista ei sitä sopivaa löytynyt ja jos löytyi oli hinta sitten ylitse tonnia, huh sanon minä.

Esikoisella oli tänään säbä treenit ja me juniorin kanssa kävimme sitten Prismassa sillä välin, muutama kerä lankaahan sieltä sitten tarttui mukaan. Ja se pussi jäi tuohon lipaston päälle kuvatessa. Aamulla oli vähän liian hämärää kuvata, mutta silloin olisi Romppu oikein makeasti pötköttänyt oikosenaan tuossa. Siitä vaan ei sitten tullut kuvaa.

Perjantaina tosiaan neljän aikaan ottivat yhteyttä, että puuttuva kolli löytynyt. No, iltavuorosta sitä ei sitten päässyt hakemaan. Eilen ensin aamusta juniorin kanssa käytiin perhesäbässä ja sieltä sitten hakemaan kollia. Kolme-neljä tuntia sitten ähräsin tuon kanssa eilen. Sitten menikin aikaa järjestellessä tavaroita paikalleen. Onnekseni kaikki laatikot eivät heti täyttyneet, jipii.

Nyt olen sitten keksinyt arvonnan palkinnot, mutta ne pitää vielä tehdä. Tällä viikolla siis tiedossa arvontaa, joten pysykää kuulolla.

Olen tässä myöskin miettinyt, että oisko teissä halukkaita jonkinlaiseen pikkujouluvaihtoon? Mikäli kiinnostusta löytyy, voisin sellaisen järjestää.

Nyt lähden värkkäämään! Hauskaa sunnuntaita!

Muoksista: Unohtui tuossa aiemmin, kun on nyt niin vauhti päällä. Esikoisella siis oli eilen koulua, heillä oli kamerakävelyä. Eli kävellen hankittiin (kilometrikorvauksella) rahoja yhteen uuteen turvakameraan koulun alueelle. Esikoinen oli sitten sen kolmen tunnin aikana kävellyt ja osittain juossut kahdeksan kilometriä. Minusta aika hurja määrä ekaluokkalaiselle, kun tuo kolmetuntia vielä sisälsi ruokailunkin. Ihan aidosti hämmästyin, kun poika näytti minulle leimakorttinsa. Kyllä olin taas ylpeä äiti!

Viikko hujahti ihan huomaamati

Koruilut ei ole edenneet, kun en ole ennättäny ideoitteni vaatimia osia hakemaan. Kerran jo lähdin ovesta ulos ja pääsin pari porrasta alaspäin kun tajusin, että kello on jo yli viisi ja Helmisatama menee viideltä kiinni. No, josko jo huomenna onnistuis... tänään on nimittäin kiinni. Vaikkakin huomenna on esikoisella koulupäivä, korvaavat itsenäisyyspäivän jälkeisen perjantain nyt ja sitten silloin onkin pidempi vapaa. Ja lisäksi juniorin kanssa perhesäbä, että saa nähdä ehdinkö sittenkään... mies on meinaan viikonlopun töissä.

Maanantaina saatiin vihdoin uus sohva ja nyt näyttää ihanasti tulevan minulle tilaa työnurkkaan. Ainoa vaan, että eilen lähdimme hoitamaan asioita ja samalla katsomaan lipastoja. Yksi olisi ollut kuin tehty tuohon pöytääni, mutta siinä oli sitten liian vähän tilaa. Löysin kuitenkin itseäni miellyttävän.... ainoa vain, että eivät sitten löytäneet yhtä pakettia kolmesta varastosta ja nyt sitten odotellaan koska puhelin kilahtaa, että saa hakea. Mikäli ei löydy viikonlopun aikana käyn sitten perumassa kaupat. En heti viitsinyt sitä tehdä, kun eilen oli varaston työntekijä saikulla illalla ja myymälän työntekijät ihan hukassa varaston kanssa. Ottivat sitten puhelin numeron, että saa varaston väki tänään soitella kun saan mennä hakemaan lipastoani. Siinä onkin tilaa yhdeksän laatikon verran... saa nähä kauanko se riittää.

Sen verran on puikkoja tullut sopivissa rakosissa kilkutettua, että poikien tennarit on valmiina ja kummipojan omat aloitettuna. Meillä pojat tykkää Robinin musasta ja halusivat lyhyellä varrella ja toisen punaisena ja toisen sinisenä, kun Robinillakin on eripari tennarit.

Esikoiselle jäi vähän kasvuvaraa, mutta juniorin sukat olikin sitte justiinsa. Huomatkaa juniorin sukkamannekiini asento, ihan automaattisesti pisti jalat noin. Ja kyllä saa olla äiti tyytyväinen, molemmat aivan innoissaan sukistaan ja etenkin juniorilla koko ajan jalassa. Esikoinenkin heti kyseli saako laittaa kouluun ne, ei kuitenkaan ole laittanut, kun ei oikeen noihin lenkkareihin mahdu nauhojen kanssa. Juniorilla sitä vastoin oli eilen hoidossa mukana, onneksi hoitotäti alkoi jutella niistä pihalla, että tiesin mennä nappaamaan mukaan... olisi meinaan ollut huutoa ja itkua kotona kun olisivat jääneet.

Enemmän tykkään aamuvuoroista töissä, mutta kyllä nautin, että saan tänään mennä iltavuoroon. On meinaan raskasta olla työpäivät remppametelissä. Nyt kuitenkin joudun kärsimään siitä vain pari tuntia, kun remppaporukalla loppuu työt sitten neljältä, jipii... kuulee omat ajatuksetkin taas. Mutta nyt lähden sitten jättämään teille kommentteja, olen vain pikaisesti käynyt kurkkimassa, kun ei ole oikeen ehtinyt koneella istuskella.

Ihanaa tulevaaa viikonloppua!

Huivitus

Huvitusta on ollut tänä viikonloppuna, ei ole koruja kerinny miettiä ja kun olis ehtiny oireili pää ja piti ottaa huilauksen kannalta. Mutta se neulattu huivitus ois nyt tässä.

Ohje on Modassa 4/2011 (jonka sain työkaverilta lainaksi) tai löytyy myös Ravelrysta Lazy Katy nimellä muistaakseni. Sinnekkin siis sain itseni vihdoin rekisteröityä, mutta kovasti hukassa olen sen kanssa vieläkin, vasta opettelen kaikkea. Mutta nyt ainakin olen askeleen lähempänä sitä haaveiden suur urakkaa... mutta niin tämä huivi. Lankana minulla oli Katia Darling (merino villaa ja polyamidia). Tämä oli siitä erittäin mielenkiintoista tehdä, että käytännössä ohje oli lähes kokonaan sanallinen tuossa lehdessä, vain reunan pitsikaavio oli kuvana. Tiesin millainen huivista pitäisi tulla, mutta jotenkin tämä tehtiin niin, että en käsittänyt ollenkaan missä olen menossa ja menenkö edes oikein. Mutta kyllä se sitten oli ihan oikein. Rakastuin tähän huiviin heti, aivan unelma malliltaan kaulaan, istuu kauniisti ja on vielä kauniin näköinen sekä sopivan kokoinen, ei liian suuri tai pieni. Tässäpä siis minun syksy/talvi/kevät kaulahuivini.

Otinhan minä toisenkin askeleen unelmieni projektiin, ostin vihdoin sen tulostimen... edellinen kun on marinoitunut kaapissa jokusen vuoden, kaikki mitä tarvinu pakosti tulostaa on sitten hoidettu töissä. Nyt kuitenkin haluan noita neuleohjeita jo paperille netistä ja silloin ei enää viitsi jatkuvasti kysellä pomolta, että saankos taas tulostaa henk.kohtasia papereita. Alkuunhan tein nettiohjeista niin, että läppäri vieressä ja ohje auki, ei vaan enää tunnu kovin mielekkäältä, kun tulee niin paljon jo tehtyä.

Eilen olin sitten juniorin kanssa heti aamusta salibandyä pelailemassa, ilmoitimme hänet perhesalibandyyn... sinne kyllä saamme mennä ihan koko perhekin. Esikoisella on sitten sunnuntaisin omansa ja saa lisäksi käydä aina kun haluaa tuossa lauantai-aamussakin. Mutta tosiaan eilen heti aamusta migreeni väijyi tuolla taka-alalla ja kun oltiin juniorin kanssa viety mies ja pari hänen joukkuekaveria bussille viimeistä pelimatkaa varten ja syöty olikin päikkärit meidän molempien kohdalla tarpeen. Sitten menikin aika surffatessa... helmien ja tiedon metsästystä ja lisäksi sain aikaiseksi esikoisen tennarisukat... langat päättelemättä vain ja nauhat laittamati. Tänään sitten oli esikoisen säbä ja minä kätevänä tappelin tuon uuden tulostimen kanssa.... joskus vaatii pidemmän aikaa hoksata joku yksinkertainen juttu... vaikkakin nyt sen hoksas mies, kun minä jo meinasin heittää koko laitteen partsilta alas ja hänkin ihan vahingossa. Että en minä niin tyhmä ollutkaan, yhtä nappia vain kuului painaa erikoisesti nurkasta, että pääsi liikkumaan valikossa. Ei ihan heti tule mieleen, jos nuoli on keskellä nappia.

Sen lisäksi kävimme miehen siskon luona, tai siis lähdimme syömään ja keksimme tuon vierailun kun oli niin upea päivä... menimme siis pyörillä. Nyt sitten seuraavaksi olisi ilmeisesti puikoille napattava juniorin tennarit... voi muuten tulla itkua ja hammasten kiristelyä. Lisäksi olen tässä miettinyt arvontaa ja mahdollista/mahdollisia palkintoja. Ja tiedossa olisi myös hiukan veivausta ja sahausta. Onneksi sillä ei ole kiire, vaan aikaa on. Se on aina se aloittaminen vaikeaa.

Aurinkoista tulevaa syysviikkoa!

Ja niin, kaulakuva valitettavasti oli tosi suttunen joten se nyt jäi tästä huivista ottamatta, harmi kyllä, koska siitä näkee huivin todellisen käytännöllisyyden ja kauneuden.