Viikko hujahti ihan huomaamati

Koruilut ei ole edenneet, kun en ole ennättäny ideoitteni vaatimia osia hakemaan. Kerran jo lähdin ovesta ulos ja pääsin pari porrasta alaspäin kun tajusin, että kello on jo yli viisi ja Helmisatama menee viideltä kiinni. No, josko jo huomenna onnistuis... tänään on nimittäin kiinni. Vaikkakin huomenna on esikoisella koulupäivä, korvaavat itsenäisyyspäivän jälkeisen perjantain nyt ja sitten silloin onkin pidempi vapaa. Ja lisäksi juniorin kanssa perhesäbä, että saa nähdä ehdinkö sittenkään... mies on meinaan viikonlopun töissä.

Maanantaina saatiin vihdoin uus sohva ja nyt näyttää ihanasti tulevan minulle tilaa työnurkkaan. Ainoa vaan, että eilen lähdimme hoitamaan asioita ja samalla katsomaan lipastoja. Yksi olisi ollut kuin tehty tuohon pöytääni, mutta siinä oli sitten liian vähän tilaa. Löysin kuitenkin itseäni miellyttävän.... ainoa vain, että eivät sitten löytäneet yhtä pakettia kolmesta varastosta ja nyt sitten odotellaan koska puhelin kilahtaa, että saa hakea. Mikäli ei löydy viikonlopun aikana käyn sitten perumassa kaupat. En heti viitsinyt sitä tehdä, kun eilen oli varaston työntekijä saikulla illalla ja myymälän työntekijät ihan hukassa varaston kanssa. Ottivat sitten puhelin numeron, että saa varaston väki tänään soitella kun saan mennä hakemaan lipastoani. Siinä onkin tilaa yhdeksän laatikon verran... saa nähä kauanko se riittää.

Sen verran on puikkoja tullut sopivissa rakosissa kilkutettua, että poikien tennarit on valmiina ja kummipojan omat aloitettuna. Meillä pojat tykkää Robinin musasta ja halusivat lyhyellä varrella ja toisen punaisena ja toisen sinisenä, kun Robinillakin on eripari tennarit.

Esikoiselle jäi vähän kasvuvaraa, mutta juniorin sukat olikin sitte justiinsa. Huomatkaa juniorin sukkamannekiini asento, ihan automaattisesti pisti jalat noin. Ja kyllä saa olla äiti tyytyväinen, molemmat aivan innoissaan sukistaan ja etenkin juniorilla koko ajan jalassa. Esikoinenkin heti kyseli saako laittaa kouluun ne, ei kuitenkaan ole laittanut, kun ei oikeen noihin lenkkareihin mahdu nauhojen kanssa. Juniorilla sitä vastoin oli eilen hoidossa mukana, onneksi hoitotäti alkoi jutella niistä pihalla, että tiesin mennä nappaamaan mukaan... olisi meinaan ollut huutoa ja itkua kotona kun olisivat jääneet.

Enemmän tykkään aamuvuoroista töissä, mutta kyllä nautin, että saan tänään mennä iltavuoroon. On meinaan raskasta olla työpäivät remppametelissä. Nyt kuitenkin joudun kärsimään siitä vain pari tuntia, kun remppaporukalla loppuu työt sitten neljältä, jipii... kuulee omat ajatuksetkin taas. Mutta nyt lähden sitten jättämään teille kommentteja, olen vain pikaisesti käynyt kurkkimassa, kun ei ole oikeen ehtinyt koneella istuskella.

Ihanaa tulevaaa viikonloppua!