Hidasta kypsyttelyä

Tiedättekö, kun näette jotain joka saa idean muhimaan päässä ja aina välistä se pyörii mielessä, kuitenkin tietää ettei se noin onnistu ja se unohtuu hetkeksi. Sitten se jossain vaiheessa yhtäkkiä onkin kristallin kirkkaana mielessä. Tähän seuraavaan sain idean kesällä äitini omistamasta vastaavasta. Niin, arvaattekos mikä tämä oikein on?

Kokoa tällä on 3,5 cm kertaa 3 cm. Että hyvin pieni tästä tuli, mutta tämä nyt olikin vain proto ja tarkoitus on tämän postauksen jälkeen jatkaa, värkit on levällään työpöydällä. Onnistumisesta tuli vain niin hyvä mieli, että oli ihan pakko heti tästä yksinään tehdä postaus. Oli ihan vahinko, että nuo kiekurat menivät ns. vastakkaisesti, mutta ei tässä haittaa yhtään. Monta yritystä vaati päästä tähänkään asti. Ihan vapaalla kädellä tämä ei onnistunut, eikä alkuperäisen yhden langan yritykselläkään. Apuna yritin käyttää lankkua, johon vasaroin nauloja, mieskin oli pitelemässä minun kieputtaessa, ei toiminut ei. Mies kyseli ja antoi vinkin, joka ei ihan toiminut, mutta siitä jalostui konsti itselle.... ainoa apuväline pihtien lisäksi tässä oli 50 sentin kolikko.

Neitit ottaa rennosti, tottakai mamman lähelle pitää päästä, joten työnurkka on vallattu. Miisu kyllä taitaa hiukan olla möksis, kun ei pääse mammaan kiinni, istunhan työtuolissa. Tässä pieni kollaasi karvakööristä tällä hetkellä, eivät ole paikat vaihtuneet vieläkään, asennot hiukan.

Romppu ominut siis tuon lipastoni. Miisu tuolla ikkunalaudan alla raheilla ja Harli sitten kunnolla rennosti raheilla. Miisu olisi varmaan työpöydällä, jos mahtuisi mamman kamojen sekaan.

Huomenna on onneksi vapaa päivä. Pää ei kauheasti tykkää töissä olevasta metelistä, remppa jatkuu siis. Lisäksi huomenna on vanhempainvartti esikoisen opettajan kanssa. Kumpa vain muistaisi sitten kysymykset jotka mieleen tässä ovat tulleet. Tänään tosiaan töiden jälkeen oltiin lamppuja metsästämässä, tarvitsen kunnon työvalon, en vain halua mitään kovin tyyliin sopimatonta. Lisäksi tuohon sohvan yläpuolelle seinään etsitään lukuvaloa tai kahta. Ei onnistanut niiden kanssa, vaikka mies tuumas, yhdestä mahdollisesta, että äkkiäkös mä siitä tuunaan meidän tyylisen. Mieltä lämmitti kovasti, osaa siis arvostaa tätä minun näpertelyäni.
Toisen arvontapalkinnon valmistuminen nyt vähän viipyy, mutta uskoisin arvonnan pääsevän alkuun viimeistään viikonloppuna. Toinen on jo valmiina.

Mutta nyt teillä on ollut aikaa miettiä mikä kumma räpellys tuo nyt oikein olikaan. Tässäpä vastaus.

Hiuskampahan se. Pienihän tämä tosiaan on, mutta uutta yritystä isommasta. Tuo pikkien pituus kyllä on aika hyvä, ihan himpun pidempiä voivat olla. Siksipä seuraava apuväline onkin kahden euron kolikko. Mutta leveyttä kaipaan enemmän. Äitilläni oli ihan marketista ostettu kuminauhalla yhdessä olevat kaksi kampaa, jotka olivat tähän tapaan toteutetut... koneen tekemät kuitenkin. Mutta siitä se idea lähti hautumaan, kun heti hoksasin sellaisen olevan mahdollista tehdä itse. Mitäs tykkäätte? Itse ilahduin tosiaan kovastikkin tämän onnistuttua ja hienoista ylpeyttäkin tunsin, minähän onnistuin. Miehen vinkki siis oli joku viivotin tai vastaava, johon kiepauttaisin nuo piikit, mutta kun sitten en olisi noiden kiekuralankojen ympäri lankaa onnistunut kieputtamaan, mutta kolikko oli oivallinen siinä. Teille koruilijoille siellä ruudun toisella puolella heitänkin haasteen, millaisen onnistutte te kehittämään. Mielenkiinnolla jään odottamaan muiden hiuskoruja.

Ja nyt siis tekemään isompaa. Toivottavasti huomenna on hieno päivä!