Ideasta koruksi

Nyt sitten onnistuin toteuttamaan mielessäni pyörineen kaulakorun, mutta mutta... edelleenkään en saanut siitä ihan sellaista kuin halusin. No, annetaan sen jalostua mielessä, jos sitten seuraava vastaisi enemmän mielessä pyörinyttä kuvaa. Tässä kuitenkin lopputulos.



Uudella omistajalla

 Ametistisiruja riipusosana, onyxia, ruusukvartsia ja pieniä granaattisiruja, hopeoitujen osien kanssa.
Mutta ehkäpä teen tästä vielä toisen version, kun jokin tässä nyt ei ole kuten pitää. Noi sirut on vaikeita mulle, mutta ne on kuitenki aivan ihania, ehkäpä mä vielä opin niiden kanssa toimeen tulemaan.

Maija on ruvennut jo leikkimään leluillakin ja eilen illalla intoutui niin kovasti luistelemaan parketilla, että muksahti puoliksi pyllylleen. Se pallo oli niin kiva. Vielä vaan odotan varmistusta siihen, että se käy myös tuolla oikealla hiekka-astialla, että voin tuon ylimääräsen pistää pois tuolta makkarin nurkasta.

Yks ilta annoin kisuille sydäntä ja voi elämä sitä meteliä minkä Maija piti mun jaloissa, kun leikkasin sitä paloiksi. Ja ehkäpä hyvästä sopeutumisesta kertoo se, mitä sitten tapahtui. Romppu on aina ollut porukan pomo ja nytkin se ensimmäisenä kupille meni. Laitoin kuitenkin kaksi kuppia. Mutta mitäpä Maija teki, se meni samalle kupille jolle Romppu ja asettui niin, että peitti samalla pääsyn toiselle kupille. Kuten peitti Rompun pääsyn ensimmäiselle kupille. Muut sitten istuivat siinä ympärillä odottamassa vuoroaan. Ja kun oikeasti tietää, millainen arvojärjestys noilla on, niin se oli aika yllättävä näky. Kertaakaan eivät muut ole Maijaa ahdistelleet, eli hienosti menee.