Joskus yksinkertainen on kauneinta

Nyt on jotenki vaikeaa luoda. Muutama oma idea sekä ystäväni tilaama kaulakoru odottavat toteuttamistaan. Pyörivät kovastikkin mielessä, en vain ole saanu näistä töistä kiinni. Yrittänyt olen näitäkin toteuttaa, mutta joku nyt mättää. Olen sitten suosiosta ne jättänyt muhimaan alitajuntaa. Tänään kuitenkin halusin jotain tehdä ja yllättäen se tuli mieleen. Yksinkertaiset korvikset. Tässä sen tulos.

Kullatut koukut, ametisti sirut vain pujotin lenkkeihin ja se oli siinä.
Ja kun tuo valo oli näin ilta-aikaa parasta tuolla parvekkeella kuvata, niin kuvasimpas sitten samalla nämä vapputorilta ostetut koristetikapuut.

Kuvassa myös ihana ruukkuruusuni, jonka mies minulle osti. Itse pääsin vielä valitsemaan parhaan yksilön ja värin tottakai.

Kissat viettivät eilen oikeen lokoisia hetkiä koko konkkaronkka tuolla meidän sängyllä. Ja näin läheisissä tunnelmissa Maija ja Harli jo ovat. Kuvassa näkyy vähän myös Romppua ja jonon jatkona Rompussa kiinni oli sitten Miisu. Nytkin Maija tuossa kävi tervehtimässä ja hetken leikkikin ihanalla karvapallolla.

Ja lopuksi meidän ihanan juniorin tämän päiväinen henkevä yksin puhelu. Tai siis mulle jutteli, mutta minä en tähän keskusteluun osallistunut sanallisesti, vain kuuntelemalla.
"Ei oo kakka, vähäsen on kakka." Ja oikeen upeana henkevänä oivalluksena tuumasi lopuksi "Se on se kakka pierun kavari." Meinasi äitiä hiukan naurattaa, että näinkö on. Mutta ihan oikeassahan poika on, ei voi muuta sanoa.