Lippu Lappunen

Meillä tuli flunssa kylään, juniorille. Lämpöö nousi eilen illalla, on vaan vähän heitelly. Ollu ja ei ollu, joten me hissutellaan juniorin kanssa nyt sitten kaksin. Mieshän siis nukkuu ja esikko koulussa. Eilen oli ollut esikon koulukaverikin kylässä. Kiva, että on saanut kavereita. Tänään ei kyllä taas ollu lämpöä juniorilla, toivottavasti ei nousekkaan, että päästään viikonloppuna ulkoilemaankin.

Se mun projekti joka näky isän sukkien kanssa, on periaatteessa puoleksi valmis. Mutta siitä tarinaa sitten enemmän kun on oikeasti valmis. Isäkin oli saanut sukat, kiitteli kovasti ja olivat ihan sopivat. Vähän kyllä tosiaan jännitin kun arviolla mentiin.

Sitte otsikkoon. Mulle jätettiin viesti, että olis jotain lappusia mulle. Olihan siellä mulle lippu lappunen.

Lisää kuvateksti

Tämmösen lappusen olin Bikkeltä saanut Bikken pilttuu-blogista. Ohjeistus menee näin:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa joka antoi sinulle hienon tunnustuksen
2. Anna tunnustus eteenpäin viidelle lempi blogille ja kerro heille siitä kommenteilla
3. Kopioi post in-lapun kuva ja liitä se blogiisi
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post in-lapulla ja toivo et lempiblogisi jakaa sen eteenpäin.

Jotes katsotaan. Kiitos Bikke! Eli kohta yksi suoritettu. Mennääs sitte kakkoseen.... eli minulta tämän saavat tällä kertaa tämmöttiset blogit:

Kalapuikko neuloo-blogiin

Lilan luomukset-blogiin

Heidin Aherrukset-blogiin

Taigalla-blogiin

Kakkonen siis jää yhden blogin verran vajaaksi. Kun tässähän joutu oikeesti tekeen töitä, että noista omista suosikeista löytyi vapaita blogeja, siis niitä jotka ei tätä vielä ole saaneet. Neljälle sentään sain tämän menemään. Kolmonen onki jo suoritettu. Ja nelonen kans, olen iloinen, hymyilen varmaan koko päivän töissäkin... alkavat työkaverit pian epäillä onko yläkerta kunnossa.

Huomenna luultavasti tulee sitten jo niitä korujakin. Kun tuolla päässä myllännyt puikkojen heiluessa. Toisaalta tässä alkaa olla runsauden pula, niin paljon mitä kaikkea haluaa tehdä, että ei tiedä mistä jatkais. Kassotaan nyt kuinka käy. Vielä kysymys kanssa neulojille. Suunnitelmissa olisi tehdä ohuesta langasta tuubihuivi pyörönä, heittäkääs vähän vinkkiä paljonko kannattaa silmukoida luoda sellasen kokoseen joka menee pariin kertaan nätisti kaulan ympäri, tiukasti kolmeenki kertaan. Jos joku osaa auttaa, niin kiitos kovasti. Itse sen verran vähän  vasta tehnyt, että omasta päästä onnistuu malli, mutta silmukkamäärät meinaa olla hepreaa vielä.

Ihanaa viikonloppua rakkaat lukijani sekä satunnaiset kulkijat!

Isälle lähtee tänään postia

Isän sukat on viimeistelty ja kuvattu, nyt sitten pistetään postisedän matkaan. Äitillekkihän sukat on tulossa, mutta äiti on kyllä saanut niin paljon postia muutenkin, että tällä kertaa laitan het nämä menemään ja äitille sitte kun ovat joskus valmiit. Lisäksi äitillä on itsellä useammat mieluisat sukat, mutta isällä vain yhdet. Isäni ei tykkää pitkistä varsista, ei saa kiristää. Siksipä siis oli hyvä testata tennarisukat lyhyellä varrella ja nehän onnistui loistavasti. Mannekiinina toimiminen ja kuvaaminen on hankalaa, varsinkin kun omassa jalassa nämä sukat näyttää ankan räpylöiltä, onhan ne tehty isäni jalalle, joka suurempi kuin omani. Niin ja kun lisäksi vieressä pyörii kuningatar joka haluaa kuvaan mukaan.

Sielä se häntä heiluu, kun laitettiinki jalka eteen. Pakkohan se oli sitten ottaa kuva Rompun kanssa noista sukista ja katsokaa nyt kuinka tyytyväisenä vanha Rouva keikistelee. Onneksi ei ole vielä tuohon pöydälle päättänyt tulla helmien aikaan, tokikin sillon siinä on enemmän tavaraa ja Romppu on siitä viisas, että sillon ei tule sekaamaan. Ainakaan kovin usein.

Taustalla sitten näkyy seuraava projekti ja sen lankakerä. Tästä voin sanoa sen verran, että tämän kanssa on todella hyvä fiilis, kun huomasin onnistuvani tässä.

Niin, ne eiliset korvikset. Ei tullu korviksia, ku teoriassa ja mielessä ne oli ihan eri näköset, mitä sitten käytännössä. Nyt se ajatus muhii mielen perukoilla muutaman muun kanssa. Keksin kyllä vähän eri keinon, vaatii vaan mielen hienosäätöä hetken. Ehkä jo tänään tai sitten huomenna. Väkisin en ala vääntämään, koska silloin ei tule hyvä ja ei miellytä varmasti itseä.

Muutaman vastauksen sain eiliseen kysymykseen ja ainakin nyt mennään yhdellä blogilla, toisaalta itseäni ei kaksi erillistä blogia kauheasti innosta ja jos jotakuta häiritsee tämä sekakäyttö, ei ole pakko täällä vierailla. Minunhan tämä on ja itsellenihän tämän bloggaamisen pitää olla mielekästä. Niih!

Nyt sitten kutimet käteen.

Ui jui!

Voi apua. Mies siis yövuorossa, esikoinen koulussa ja juniori hoidossa ja minä sohvan nurkassa puikot heiluen. Isälleni sukat, onneksi oli ihan enää pari kierrosta kärkikavennuksia, kun ovikello rimpahti. Sydän hyppäsi kurkkuun, säikähdys ja nopea toiminta koska mies siis nukkumassa yön jäljiltä. Postimies se siellä, ei mahtunu postiluukkuun. Jaa mikäkö? Jos olisin osannut nyt jo odottaa viikonlopun lankatilausta, olisin istunut käytävässä kilkuttelemassa. Ja onneksi, siis todella onneksi isän sukat just putos puikoilta, enää päättelyt ja nauhojen asennus. Nämä langat on todella herkullista väriä ja unelman pehmeät. Kannatti rohkaistua ja tilata, kun kerrankin osuin paikalle juuri oikeaan aikaan. Käykäähän itsekkin kurkkimassa dippilaarin satoa Zeldalta Taigalla-blogista ja kissojen ystäville siellä on kans lukemista. Siis eihän noista malta pitää näppejä erossa, ei sitten millään. Kiitos kaunis Zelda!

Kuva ei todellakaan anna oikeutta noille langoille, mutta kun on pimee päivä ja niin oli herkut, että pakko päästä jakamaan teitin kanssa nämä. Pikku Heidi ja Kersantti Väärät nimeltään, Pikku Heidistä taitaa tulla sukat ja Kersantti Väärän kanssa olisi nyt hakusessa kaulan lämmitin, ainakin näin alustavasti, voipa niistäkin sukat muotoutua. Mutta niin on ihanaa lankaa, että uudet sukkapuikot tarviin mä nyt, että nuo saan puikoille. On oman mummon vanhoja nuo pienet puikot ja ne on kovassa käytössä kärsineet, siis mä vaan hypistelen niitä nyt päivän, käyn sitte töihin mennessä nappaamassa puikot samalla. Ja nyt täytyy sanoa, että harmittaa kun jahkailin liian kauan mitä lankoja otan niin kaks muuta män nenän edestä.

Eipä siinä, mulla välähti suht yksinkertanen idea korviksiin junioria hoitoon viedessä, ne aion napata projektiksi samalla kun teen miesväelle ruoan valmiiksi, saavat sitte vaan lämmitellä. Mieskin varmaan ilahtuu tän päivän postista, tuli meinaan pakettikortti ja sitä onki jo odotettu. Nyt sitte hänellekkin mukava herätys ja saa noutaa paketin samalla kun hakee juniorin kotiin.

Eilen täällä heitti oikeen kunnolla vettä illalla ja tuulikin oli aikamoinen. Tai siis just ehdittiin juniorin kans aivan totaalisesti kastumatta kotiin. No, mä sitten iskostuin soffan nurkkaan, kun oltiin syöty. Pojat katto lastenohjelmia ja mä ahkeroin isän sukkia. Pakko oli sit sukka laskea viereen ja pyytää esikkoa tuomaan kamera. Miisu siis edelleen pitää Maijan paikkaa ja puikoilla sukan ollessa voi jopa asettua syliin, ku ne isommat työt häirittee unta.

Miisulla on jännä tapa alottaa tuo syliin hivuttautuminen. Tosiaan isompien töiden kanssa ei sitte sitä hyvää asentoa löydy ja siirtyy tuohon käsinojalle nukkumaan. Tulee ensin tuohon käsinojalle istumaan tai joskus aloittaa pitkän kaavan mukaan ja istuu ensin lattialle, tuijottaa mua ja maukasee, kun sanon, että no tule, niin hyppää käsinojalle. Hetken istuu ja sitte alkaa haromaan puikkoja, kun kiellän odottaa hetken ja taas uudestaan, lopulta nappaa puikosta hampailla kiinni. Ja kun sitten taputan jalkoja ja sanon, että pistää pötköttään, tulee syliin ja steppaa siinä pari ympyrää. Hakee siis hyvää kohtaa ja kun se löytyy, laittaa maate.

Hmm... kertokaas, pitäskö mun noita käsitöitä varten perustaa oma blogi vai saako tämä olla tämmönen, että sitä mitä millonki teen tulee tänne? Pitäs myös saada Ravelryyn liityttyä. Sitä pitkään miettiny, mutta nyt sieltä löyty yks ohje, joka ois ihan ehdoton saada ja sehän vaatii liittymistä. Sitte pitäs kysyä tuolta Neulenettikahvilasta, että saisinko vähän tuutoria yhteen neulontatekniikkaan, että kannattaa tuo ohje hankkia ja se puikoille ottaa. On kyllä semmonen työ, että siinä vierähtää vähintään vuosi, mutta on se sitte sen arvonen jos siinä onnistun. Mutta niin, kertokaa rakkaat lukijat mitä mieltä te ootte tästä blogista, onko hyvä näin vai pitäskö tämän olla pelkkiä koruja ja tuota kaikkea muuta varten sitte oma bloginsa?

Mutta nyt ajatuksesta koruksi ja ruoan laittoon. Syksyinen sää, mutta nautitaan myös siitä!

Niin vierähti vapaat

Sinne se viikonloppu taas painuu muistoihin. Paljon ei syntyny koruja, mutta perheen keskistä aikaa saatiin. Eilen käytiin pojille ostamassa kumppareita ja sisätossuja ja sitten ruokailun ja juniorin päikkäreiden jälkeen otettiin pyörät ja nautittiin kauniista ilmasta useamman tunnin ajan. Kaffiteltiin torilla, pyöräiltiin rannoilla ja muualla, käytiin leikkipuistossa ja syömässä. Menikin melkein iltapalaan saakka tämä reissu meillä. Mutta oli meillä kivaakin. Esikoinen sanoikin, että on ollut huippu kiva päivä.

Aloitin jo juniorin päikkärin aikaan pienet testit. Ensin muutama mallisolmu ja sitten ähräsin varmaan pari tuntia, korvikset sain aikaan.

Vahatusta puuvillanauhasta vääntelin solmuja, nuo helmet olikin sitten omanlaisensa ährääminen saada paikalleen. Juurikin noiden helmien takia jouduin ensin tekemään aikasta löysät solmut ja niitä sitten hivuttelin pikkuhiljaa kireemmäksi ja siirtelin helmiä oikeille paikoille. Eihän nämä täydelliset ole, mutta kukapa sitä täydellistä tekiskään ensimmäisellä kertaa.

Aikasta pienet ne ovat, olis saanu isommatki olla. Seuraavaksi sitten varmaan pitää tehdä kolminkertasena, tulee isompi. Siemenhelmien kanssa suunnittelin tekeväni vaijerilla sormuksen, mutta ei onnistunu ainakaan eilen se ähräys. Ei siemenhelmet pysyny paikallaan millään ja sitte ku tein pätkän valmiiksi, tein tietysti liian lyhyen. Se sitten jäi muhimaan ja otin uudestaan tuon nauhan ja ähräsin siis korvikset.

Kaulakorukin sitten tuli saatettua loppuun. Tämä on siis se ainoa joka tuli loman aikaan tehtyä, jossa oli tuo riipusosa päin prinkkalaa, sen riipuksen sitten korjailin ja nyt se miellyttää omaa silmääkin.

Simpukankuorta, helmiäislasihelmiä, siemenhelmiä, lasikristalleja sekä kierteisellä sisuksella olevia putkihelmiä, vaijerissa ja sydänsalpalukolla.

Tässä lähikuvassa näkyy hyvin värit (siis ainakin omalla koneella). Ja vielä kaulakuvaa, jossa näyttäisin olevan todella harteikas, johtunee peilin kautta kuvaamisesta. Siis peilin kautta katsoin millon tulee hyvä kuva. Ja onnistuihan se, sain myös bodarin hartiat.

Lisäksi pidensin yhden kaulakorun, korjasin yhden vaijerikorun ja vaihdoin uudet metallihelmet, nämä myös putsasin. Lisäksi korjasin kaksi paria korvakoruja, huh mitä jälkeä ne olikaan... olivat meinaan molemmat sieltä koruilun alkutaipaleelta. Siis kauniit ne oli, mutta langan käsittely on kyllä kehittynyt huimasti siitä ajasta. Oli kyllä kiva huomata itsekkin kehittyneensä huimasti.

Sain perjantaina tuolin työpöydälleni. Appiukko kaivanut varastoistaan ja maalannut sen minulle. Eihän se täydellinen ole tuohon pöytään, mutta ompa ainakin oma tuoli, ei tarvitse keittiöstä tai pojilta lainata koko ajan tuolia. Ja nyt on sitten hyvä pitää silmät auki ja etsiä ihan rauhassa sitä täydellistä tuohon, eikä kyllä haittaa vaikkei sitä löydykkään. Nyt vain sitten odotellaan uuden sohvan kotiutumista, että pääsen kunnolla suunnittelemaan mitä siihen nyt hankitaan ja mitä ei. Vähän hirvittää sen sohvan kanssa, että minkä paikan Miisu sitten ottaa, vieläkö tulee syliin tai yleensähän on tuossa käsinojalla, kun ei tykkää puikkojen kanssa olla sylissä. Tänäänkin piti minua oikeen kädestä kiinni, ei siinä sitten paljon mitään tehty.

Juniorillakin on paluu arkeen edessä huomenna, aamulla hoitoon. Mies meni yöksi töihin, että esikoisella vielä vastaanottaja kotona heti. Esikoinenhan ei ole iltapäivä kerhossa, meillä on työvuorot sovittu siten, että ei juurikaan joudu yksin olemaan, reilun tunnin mikäli edes sitä. Iltavuoroja ei minulle tule yhtäaikaa miehen kanssa, mikäli molemmilla aamuvuoro, miehellä liukumat käytössä, joten ei aamutkaan tuota vaikeuksia ja minä pääsen tunnin pojan jälkeen töistä. Että kyllä se tästä, vaikka yhä edelleen hermoilen kaiken kanssa, enää ei vaan vie yöunia.

Uusia lukijoitakin tullut joukkoon mukaan. Tervetuloa Zelda ja pikku-peikko. Ja oikeen hyvää tulevaa viikkoa!



Enkeleitä elämään

Niin, kuten aiemmin kerroin, uskon kivien voimaan. Ja nyt ilmeni tarvetta parantaville voimille. Siispä enkeleiden tekoon. Nippu kivihelmistä tehtyjä enkeleitä.

Tärkeimpänä kivenä malakiitti, lisäna lapis lazuli, onyx (sininen), fluoriittia, helmiäinein sekä vuorikristalli. Siivet lasiset kaikki viimeiset mitä varastostani löytyy. Tein tämän hopeaan, ketju valmisketju. Enkelit nipussa ketjupätkissä ja nippu ketjuun kiinnitettynä lukolla. Siksi lukolla, että voi tarvittaessa siirtää riipuksen.

Ihan kaunis enkelinippu siitä tuli. Onyxin laitoin sinisenä, että sopii väreihin ja helmiäisen sinivihreänä. Vähän surullisissa merkeissä siis kasattu tämä koru. Tämä koru on lähtenyt matkaan ja toivottavasti tästä on apua saajalleen edes positiivisuutta tuovassa merkityksessä.

Rankka työviikko takana ja harvinaista herkkua, miehen kanssa yhteinen vapaa viikonloppu tiedossa. Siis perheen kanssa laatuaikaa ja sen tiedän tarkoittavan sitä, että mahdollisesti syntyy enemmänkin koruja. Tai sitten vain teemme kaikkea kivaa perheen kanssa ja en ehdi tekemään. Mutta siinäkin tapauksessa ideat  muhivat päässäni. Puikoille on hypännyt aloituksen verran isälleni tulevat tennarisukat. Siitä se jono lähtee purkautumaan, seuraavana taitaa olla kummipoikani. Hän kun jo kesälomalla kovasti kyseli, että kenelle teen seuraavat ja hän kun pitää aina villasukkia, mikäli kasvukipuja jaloissa, niin olisivat jo nyt tarpeen. Tietysti voisi hankkia sopivia puikkoja lisää ja aloittaa useammat kerralla, tekisi aina sitä väriä joka eniten kiinnostaa. Mielenkiintoinen ajatus, en vain tiedä olisiko se minun kohdallani viisas ratkaisu, jäisi pian kaikki tekemättä.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Enkelin siiven kosketus ranteessa

No niin, setti täydennetty. Rannekoru ja korvakorut tehty. Mietinpä vain tässä, että nuo korvakorut taidan purkaa ja tehdä toisenlaiset tai ainakin uudestaan. Tuli aikasta isot ja ei onnistunu siivenvääntely sitten alkuunkaan näissä.

Hiukan erilainen malli on vaihtoehtona tai sitten pienempi siipi ja paremmin malliin saatuna. Aina ei vääntelytkään onnistu. Kieputukset kyllä onnistui näissäkin. Ja näistä tais tulla settiin aika massiivisetkin. Mietin vielä miten näiden käy. Rannekoru kyllä sitten meni ihan nappiin.

Kuva vaan ei mennyt nappiin, himpun tais käsi tärähtää kuvaa ottaessa. Mutta ihan hyvin tästä kuitenkin idean näkee. Tähän tein säätöketjun päähän pienen pienen siiven, johon onnistuin kieputella helmen. Sitoo enemmän kaulakorun kanssa yhteen näin. Tämä on kyllä muuten suht siro setti, niin silläkin mietin noiden korvisten kanssa.

Sitten tuli väsättyä tämmöttinen.

Mielessä on ollut kauan, mutta olikin himpun hankalampi tapaus toteuttaa. Ihan ei täydellistä tullut, mutta ehkä seuraavalla kerralla osuu helmet just oikein. Niin mikäkös tämä on? No....

Sehän on kolmirivinen sormus. Siemenhelmiä ja yksi helmiäislasihelmi. Nuo vaaleat on hennon vaaleanvihreitä, ei valkoisia vaikka kuva niin väittää. Toivottavasti tämä on tänään perillä ja miellyttää vastaanottajaansa.

Nyt ois tarkoitus alkaa tehdä parantavia kivienkeleitä. Kyllä, uskon hömppään kivien parantavista voimista. Ja nämä enkelit pitää saada mahdollisimman pian matkaan, joten pitää alkaa poimia oikeat helmet ja tekeminen.

Ihanaa viikon jatkoa ystäväni!

Enkelin siivin

Suunnitelmissa oli ihan muuta, mutta sitten kun aloin korua tehdä vaati tämä tulla ulos. Ei auttanut mukista vastaan, ei. Sehän piti esitella perjantaina, mutta torstaina en enää yötä vasten alkanut veivata ja sahata lenkkejä lisää. Pahukset ku loppuvat kesken kaiken. Perjantaina oli iltavuoro ja kun upea päivä lähdettiin pyöräilemään miehen ja juniorin kanssa het aamusta esikoisen pakertaessa koulussa. No, miehet on sitte menny pelaan futista kun minä olen pakertanut töissä. Eilen oli sitten aamu vuoro ja ajoissa olin kotona, mutta illasta aamun vaihto verottaa aina rankasti yöunia, käyn niin ylikierroksilla töistä kotiutuessa. Meni puoleen yöhön ennen ku pääsin nukkumaan ja ennen viittä ylös... työt alko jo kuudelta. Eli arvatenkin tiedossa oli päikkärit. Sepä vaan, että selkä tykkäs huonoa töissä ja eilen ei paljon muuta tehty ku istuttiin sohvalla, kun oli niin pirun kipee. Onneksi aamulla oli taas suht normaali, vielä on tänään vähän kipuillu mutta ei pahasti. Tänään kävin kirpparilla ja sit oonki pakertanu korujen parissa ja vähän neulonutkin.

Mutta takaisin asiaan. Ihan eri ketju tästä syntyi, mitä tarkoitus oli. Se vaan tosiaan huusi päästä päästäni ulos ennen sitä mikä oli tarkoitus tehdä. Tämä idea lähti pyörimään mielessäni Meken kaulakorusta, että kiitos ideasta Meke. Niin ja hänellä on muutes arvontakin meneillään, eli kannattaa kurkkia. Enkeliä siis minullakin korussa, mutta ihan erilainen mitä aiemmin tekemäni enkelikorut.

Makeanveden helmiä hennon roosan sävyssä ja hopeoitua lankaa. Ensimmäisen kerran onnistui kieputtelutkin mulla. Yleensä ne menee poskelleen ja en saa korua olleskaan aikaan. Riipuksen vääntelin siis enkelin siiven malliseksi ja kieputin siihen kolme helmeä ja vielä alas yksi helmi roikumaan. Välissä muinaisketjua ja lisää kieputteluja. Tämä vaan oli aikasta viheliäinen kuvattava, ei sitten millään saa kuviin näkyviin kunnolla korua. Siksipä vielä lisäksi kaulakuva, mutta ei sekään anna korulle oikeutta. Vaikka itse sanonkin tästä tuli kaunis.

Tähän on sitten tulossa vielä käsikoru ja korvikset, että settiä pukkaa tällä kertaa.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Lempiväri kenties

No niin, sainpas kuvattua. Ei kyllä menny ihan suunnitelmien mukaan. Siinä vaiheessa kun aurinko vielä paistoi oli muuta hommaa ja sitte alkoki sataa... aurinko kyllä paisto edelleen, mutta enpä viittiny lähtä pihalle levitteleen huivia sateeseen. Ja aloin sitte värkätä korujen kanssa ja ja ja ja... no värkkäys on edelleen kesken, kun  toteutus hieman haki muotoaan ja ensin piti vähän sahaillakkin. Tällä hetkellä mun työnurkka näyttää tältä, tuolin otin eestä pois, että en sentäs seiso siinä.

Että vielä tarvitaan säilytystilaa lisää, olenkin miettinyt tuota nykyistä matalampaa ja reilusti leveämpää lipastoa, joka tuliskin tuohon vasemmalle sohvaa vasten. Tämä tila kun on meidän sohvan takana. Tuolla valkoisessa arkussa on osa langoistani ja tuossa vasemmalla näkyy isohko kassi, siellä on lisää lankaa. Käsilaukkukin näköjään jäi tuonne pöydän alle, lisäksi laatikossa ompelukone (joka odottaa ideaa suojakseen, että pääsee pois laatikosta) siinä päällä käsityökassi, jossa tällä hetkellä se toinen hameen alku ja sen langat. Lipaston päällä minun sahauspöytä ja ikkunalaudalla osa noiden lipaston laatikoisen sisällöstä. Korun tekele siinä on tulossa, ehkäpä huomenna jo näette mitä siitä sitten oikeen tuleekaan. Ruskeassa arkussa on kaiken näköistä askarteluhärpäkettä... sitäkin haaveilen langoille... kun olisi laatikko mihin pistää tuolta tavarat. Sitä lipastoa metsästäessä ja piianpeiliä. Piianpeilin haluan tuohon työpöydälle, siinä on sitten helppo mallailla suunnitelmia. Sitä olenkin nyt pidempään etsinyt, mutta ei löydy ei tai jos löytyy niin mun silmissä petolinnun peräpeilin luokkaa. Mutta niin se mun oma ihanuus.



Harlikin siellä linssiludena, häirittin toisen päikkäreitä huivin levittelyllä. Enkä tienny kumpi kuva ois parempi, niin kuvatilan uhkaavasta hupenemisesta huolimatta laitoin kaks. Kyllä mä sit oon niitä taas pienennellykkin, siellä on onneksi vielä aika paljon jättikokosia, että ei hätää toistaiseksi. Jättikoosta tulikin mieleen, että tästä tais himpun isompi tulla mitä se äiteen huivi. Siskolle ei onneksi aivan mahotonta jättiä tullut. Mutta eipä mua haittaa. Ensimmäinen on ns. arkihuivi ja tämä sitte juhlaversio. Ja olis pitäny kuvata tämä harteilla yhen mekon kanssa. En kyllä ole sen kans tuota kokeillu, mutta tiedän sen olevan upea yhdistelmä.

Esikoinen sitten oli tänään mennyt ja tullut itsekseen koulumatkat. Vähän meinaa vielä hirvittää, että mitäs sitten kun luokka on tuttu ja koulunkäyntiin tottunut. Ilmeneekö pojasta rasavilli luokkakaveri vai mitä. Ja vaikka ja mitä muuta mielessä välistä vilahtelee. Onneksi ei poika ole ihan rämäpää, niin on toivoa, ettei ihan kaikkeen lähde mukaan mitä vauhdikkaimmat ehdottelee.

Mutta nyt mä hyppään tuon korun kimppuun. Josko saisin sen tehtyä tänään.

Pohjoisen likalle Pohjoisen Valoja

Hurjalle tuntuu, kuinka iso poika tuosta esikoisestani on tullutkaan. Eilen aamulla kun lähdettiin koululle, hän sanoi että nyt vähän jännittää. Sekin unohtui melkein samantien koulun pihalla kun näki kaverinsa. Ja kyllä sai olla äiti ylpeä pojan käytöksestä, kun vanhemmat pääsivät joksikin aikaa luokkaan seuraamaan. Toivottavasti jatkossakin käyttäytyy noin loistavasti. Tänään olin itse töissä aamuvuorossa, niin mies ja pikkuveli veivät kouluun, mutta pois oli halunnut tulla jo ihan itse. Lisäksi sanoi, että huomenna menee jo yksin kouluun. Läksytkin teki heti koulun jälkeen ja kivaa kuulemma on... saa nähdä kuinka kauan.

Lisäksi tuumasi tuossa aiemmin, että mä menen yksin peliinkin. Hänellä siis aina keskiviikkoisin futispeli. Niin vain lähti yksin. Mies ja juniori sinne sitten menivät katsomaan, että heidän kanssa pois tulee. Tietysti tuo kenttäkin on tuossa ihan vieressä, lähes naapurissa, että ei sinänsä pelota edes päästää yksin. Mutta ei vielä kesän alussa edes mielessä ollut päästää häntä yksin ja nyt siis tosi reippaasti menee ja oikein haluaa mennä. Tietysti asiaan on mahdollisesti vaikutusta mummilassa suurimmaksi osaksi vietetyllä kesällä, siellä kun pystyi harjoittelemaan pienellä kylällä yksin liikkumista ja serkkujen ja siellä olevien kavereiden kanssa. Kiitos mummi ja pappa tästä upeasta kesästä pojille! Etenkin kiitos tästä valmistautumisesta liikkumaan yksin, siellä oli hyvä harjoitella ja pojalla hyvä pohja täällä lähellä oleviin paikkoihin menoon.

Sitten kuten luvattu, siskon saama Revontuli.

Tämä oli sitten neljäs tekemäni. Viideskin on jo valmis, vielä langat päätellä ja kuvata, ehkäpä sen saan teille näytille huomenna. Se on se mun oma punamusta ja hitsi se olikin upean värinen, raskiiko tuota käyttääkkään kun vain juhlissa. Kun sen eilen sain neulattua pingottumaan niin mieskin ihasteli väriä. Mutta siitä sitten enempi kuvan kera. Tämähän oli yllätys sinänsä siskolleni, että hän ei tiennyt minkä värisenä sen saa. Ihastunut oli väriin, että en turhaan salaillut. Nyt vain sitten pitäisi hankkia lisää lankoja, että pääsee seuraavaa tekemään.

Koru ideoitakin nyt pyörii mielessä useampia ja nyt voi jo alkaa tekemäänkin, kun vaikka olivat koskematta loman ajan, niin mukana suurin osa kulki... vaativat yksinään pienen matkalaukun. Nyt sitten eilen siivoilin ja järjestelin tuota minun työnurkkaustani ja nyt olis siistiä ja helppo alkaa tekemäänkin kun tietää mistä mikäkin löytyy. Vielä on hankintalistalla tuohonkin tavaraa. Voisinpa sitten näpätä kuvan, millä mallilla tällä hetkellä ollaan, kun tuon oman huivinkin kuvailen.

Näin on siis hyvin saatu esikoisen koulutaival käyntiin. Ja itsekkin liukunut jo arkeen kiinni. Nauttikaa lämpöisistä säistä, ainakin täällä vielä mahtavia päiviä ollut.

Kukkuu

Kyllä, täällä taas. Loma vetelee viimeisiä tunteja, huomenna se on taas paluu arkeen edessä. Loma meni lomaillessa noista harrastuksistakin. Koruista syntyi yksi keskeneräinen kaulakoru, neuleista siskon revontuli valmistui ja siskon pojalle converse-sukat. Yksi hame aloitettu, vain aloitettu. Nyt sitten intouduin tässä viimeisinä päivinä tekemään sitä omaa punamustaa revontulta ja se onkin sitten hyvin pitkällä, lähes valmis jo. Nyt sitten olisi jonossa muutama koru ja yhdeksät sukat ja tuo hame, se kun on isän serkulle tulossa (ihastui minun omaani ja pyysi itselleenki tekemään). Tästä se sitten taas lähtee.

Lomalla sitten vastaavasti luin todella paljon. Nautin läheisteni seurasta, joita ei kauheasti näe pitkien välimatkojen takia. Touhusin omien lasten ja kummilasten kanssa, ajelimme Kuopiossa, Raahessa ja Torniossa reissuja. Montaa päivää ei kotona tullut oltua. Keräilimme ukkosia... siis lähes joka paikassa törmäsimme kunnon ukkoseen. Minä ja esikoinen nautittiin, juniori pelkäsi... enemmänkin arasteli herkkäkorvaisena jyrinää. Mutta kunnon ukonilma autonratissa ei ollut nautinnollista... ensimmäisellä kerralla hissukseen pystyi ajella ja eipä olisi mihinkään mahtunut pysähtymäänkään. Toisella kerralla sitten tulikin sellainen vesiseinä, että luojan kiitos näin edes sen peltotienliittymän tien sivussa pystyäkseni pysähtymään turvallisesti.

Tämmöttinen sitten pätkähti miulle



 Kiitos siis Matonkuteelta Mun Sun Meitin-blogista, ISO KIITOS! Tähän kuului kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään ja jakaa tämä etiäpäin kahdeksalle blogille ja infota heitä tästä. Minä kuitenkin jätän tämän jakamatta erityisesti kenellekkään, jokainen joka haluaa napatkoon tästä mukaan, syystä että tämä on nähtävästi kiertänyt aikalailla kaikilla lukemillani blogeilla jo aikaa sitten. Mutta asiaa minusta voin jakaa.

1. Esikoisellani alkaa koulu tiistaina ja minä jännitän todella paljon kun taas poikani tuskin nimeksikkään. Minun iso ekaluokkalaiseni, mihin se seitsemän vuotta hujahti?
2. Epäilykseni migreenin hyökkäyksestä loman alussa osui oikeaan ja lisäksi olen aika varma siitä koska seuraava iskee... siihen on kuitenkin useampi kuukausi aikaa.
3. Tarvitsin tuota kesäloman aikaista taukoa koruilusta ja käsitöistä. Nyt ne ovat mielekkäitä ajatuksen viejiä työn vastapainoksi edelleen.
4. Olen heikkona kaikkeen missä on minttua... nam!
5. Ennenn olin oikea sokerihiiri, mutta onnekseni en enää kuitenkaan välitä kauheasti makeasta, niin pysyy kohtuudessa mintun kanssa.
6. Olen musiikkiriippuvainen, on tiettyjä tilanteita jolloin minun pitää saada kuulla tietty biisi.
7. Haaveilen joskus alottavani nuoruuden harrastuksen uudelleen, mutta se vaatisi liikaa järjestelyjä vuorotyön kanssa ja toisekseen polveni ei taitaisi kestää enää.
8. Menin viime yönä vasta lähempänä kahta nukkumaan, kun otimme hyvän ystäväni kanssa pienen puhelinmaratonin... himpun vajaa neljä tuntia siinä vierähti.

Tämä olikin yllättävän haastavaa, mutta siinä ne nyt komeilee.

Kuvaa laitan siskon revontulesta kunhan kerkeän ja jaksan kuvia koneelle laittaa. Ensi viikko voi kyllä taas olla hiljasta ku huopatossu tehtaassa... meinaan tuo esikoisen kouluun meno vie tuon viikon aika totaalisesti. Jännittää kyllä ihan tosissaan... apuva! Mutta näin siis vähän tarinaa kesälomasta ja paluusta arkeen... uudenlaiseen arkeen. Toivottavasti saadaan vielä oikein lämmin elokuu ja hienoja päiviä.