Eläimellistä menoa

Tämä viikko alkoi todella eläimellisissä merkeissä... maanantai ja aamu vuoro, vähän normaalia myöhemmin meno eli vasta seitsemäksi, joten liikkujia jo oli muitakin. Yhtäkkiä tiellä loikkii iso eläin ja menee suoraan pyöräni edestä... kettu repolainenhan se. Ei edes ollut peloissaan, vaan todellakin loikki ensin autotien ylitse ja sitten pyörätieltä suoraan edestäni, jäi muutaman metrin päähän ison kiven tai kumpareen päälle katseleen ohikulkijoita. Olin niin hämmentynyt, etten sitten tajunnut pysähtyä ottamaan kuvaa. Hyvin olisin ehtinyt kun lähden ajoissa töihin ja repolainen tosiaan jäi tyynesti katselemaan ohikulkijoita siitä metsän reunasta. Mutta olihan se aika iso, jotenkin sitä on aina ketut mieltänyt pienempi kokoisiksi. Työkaveri kysyi, että säikähdinkö.... en säikähtänyt, ei tullut mieleenkään tarvetta pelätä. Hieno kokemus. Nyt olen sitten nähnyt läheltä livenä sekä punaketun, siniketun että napaketun... aikamoinen kettusaalis siis kasassa. Mutta se on varmaa, että jos tuossa työmatkalla vielä törmätään yritän sen kuvan napata.

Eihän se siihen jää, vaan jatketaan sitten tiikereillä. Keväällä jo esikoinen halusi tikrulapaset ja lankakin ostettiin, mutta se kesä sitten tuli samoin tein niin lapasten teko jäi. Nyt alkaa jo aamut olla viileitä niin tikkusin lupaamani lapaset ja juniori haluaa sitten Turtleslapaset...

Siitä onkin aikaa kun on tullut lapaset tehtyä, mutta kuten olen kertonut niitä tuli sillon teininä tehtyä... sävellettyä omiaan ja mielenkiinto loppui aina siihen kun piti tehdä toinen samanmoinen. Lisäksi ensimmäistä kertaa elämässäni tein peukalokiilat ja se olikin oikeen mukava tapa tehdä peukalot. Ainoa vaan, että peukaloissa tuo käsiala on tosi paljon tiukempaa, että seuraavaksi sitten peukaloihin isommat puikot.

Eihän nämä täydelliset ole, vähän on toisen käden lapanen pienempikin. Pääasia on, että lapsi on tyytyväinen ja saa sormille lämmikettä. Ja kyllä näistä nyt ihan käytettävän näköiset sain.

Ja kun tämäkään ei riittänyt eläimistä, siirrytään kissoihin.... syyskuun snypaketin sisältöön ja kissa riipuksiin. Näin ne heti korviksina... korviksia tein ja kun aloin linkittämään kissaa paikalleen, hupsis....

Kroppa murtui irti päästä, onneksi semmoisesta kohtaa että päät voi hyvin vielä käyttää. Ei kun kokeilemaan toista kissaa ja kyllä siitäkin se vain napsahti nätisti irti. Oli tainnu Paten matkassa saada vähän tälliä ja tuo ohut kaulankohta sitten antoi myöden. Onneksi näistä kuitenkin kivat korvikset silti sai.

Tumman lilat kissansilmähelmet kaveriksi ja koukut vääntelin isse, kullattuja kun ei ollut varastoissa avokoukulla. Lisäksi kun oli tuommoiset hyvän kokoiset ja näköiset kullatut helmet jemmoissa ne koukkuosiin ja avot. Näistä tuli kivat, eli vielä kerran kiitos snyni näistä kovia kokeneista kissoista. Ja kun nyt sitten töihin aloin tein myös ne aikomani silmukkamerkit niistä snyltäni saamista kukkahelmistä.

Kissansilmähelmiä ja puuvillanauhaa sekä muutama solmu ja net oli siinä. Oma jujunsa oli ujutella tuota nauhaa helmistä lävitse kaksinkertaisena. Käytin sitten koruvaijerin pätkää apuna. Kolmessa on lilat helmet ja neljännessä vähän pienempi roosa helmi. Tuo tikkataulun väri vaan väänsi noiden värit aika samanmoisiksi. Nyt vain vielä pitäisi vähän saada noita keskeneräisiä valmiiksi, että voisi aloittaa sukat siitä snyltä saamastani langasta. Ja mallikin vielä vähän mietinnässä.

Rojekti on edennyt kivasti, 382 kierrosta tehtynä, enää kaksi kaaviopaperiparia ja alle kaksisataa kierrosta. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!