Raskas viikko takana....

Todellakin raskastakin raskaampi viikko takana. Nyt voin sanoa jo olevani hyvällä tuulella ja lähes keveällä mielellä. Töissä kiirettä oikeen urakalla ja juostu on, myös muutakin sattunut ja tapahtunut. Nyt kuitenkin vapaa viikonloppu edessä. Mutta säästetään tuo kakka osio loppuun, että ne jotka ei halua sitä lukea voivat lopun jättää lukematta ja aloitetaan sukilla.

Nämä sukat siis starttasin maanantaina. Mielessä pyörinyt juttu jo viime keväältä, ensimmäinen yritys meni metsään mutta toisesta tuli hyvä ja jos miestä on uskominen, hienoimmat sukat ikinä mitä oon tehny... no en usko ku nämä on räpellys omasta päästä.

Kyllä taas tuttua pitsimallia, mutta ei se siihen jäänyt....

Sukassa siis ulkosyrjällä napitus...

Ja napitus on oikeasti avonainen, vahvistettu kantapää ja sisäsyrjä umpinainen....

Väri aika kohdillaan kuvissa, eli vaalean lilat. Seiskaveikkaa, oma sävellys, onnistunut sellainen, nyt uskallan sitten soveltaa mallia vielä ohuempiin lankoihinkin. Ne ohkaisemmat kun on niitä ihku lankoja mitä varastoissani on. Kuvien taso on mitä on, kun äkkiä ne itekseni tässä illalla kuvasin partsilla. Aloitin 54 silmukalla ja kun avoinainen osuun tehty vähensin silmukat 48, puikot 2,5 mm ja koko se 37. Näiden sukkien lopullista kotia en tiedä, eli kotia saa ehdottaa. Mutta sitten siihen pirunmoiseen viikon alkuun...

Maanantaina oli esikoisen silmälääkäri, kaikki ok, näkö pysynyt samassa ja tämä lääkäri katsoi pyytämättä myös lähinäön, joka oli 100% jipii. Edelliseltä kun sitä pyysin  koulun terkan puolesta vielä katsomaan, oli vastauksena tiuskaisu: hoitakoot ne omat työnsä tämä käynti on vain kaukonäköön... ööh okei. Rasittavinta tässä hommassa on se, että aina lääkärin tarkastuksen jälkeen on puolen vuoden päästä hoitajan tarkastus. Ensimmäisten lasien jälkeen kaikki ok, mutta sen jälkeen... joka kerta hoitajan mielestä näkö on heikentenyt ja kuukauden parin päähän toinen hoitajan käynti. No, tänä vuonna sitten tällä toisellakin käynnillä oli näkö niin paljon huonompi, että lääkärin aikaa aikaistettiin. Lääkärin tarkistuksessa näkö oli pysynyt samana, eli ei huonontunut. Ketuttaa maksaa näitä "ylimääräisiä" hoitajakäyntejä. Kaupunki antaa lapsille maksusitoumuksen kerran vuodessa, että näkö pysyy ajantasalla. Ja kuten tiedätte kahdeksan vuotiaalla lasit eivät sitä vuotta kestä ilman kolhuja.... no nyt tämän aikaistetun "turhan" käynnin vuoksi sitä maksusitoumusta emme saa. Eli jos seuraavan vuoden aikana pojan lasit rikkuvat menee se sitten omasta pussista.... tuli meinaan vähän tunne, että tässä nyt vain ajettiin sitä että säästetään tässä rahaa. Onneksi lasit ovat säilyneet hyvin, että niitä ei välittömästi tarvitse uusia. Toivottavasti vielä pysyvät menossa mukana pitkään.

Ja sitten, tiistaina meillä oli taas lääkäri, esikoisen kanssa jälleen. Tällä kertaa koululääkäri meidän pyynnöstä. Muutama juttu jotka hieman huolettivat meitä ja se käynti rauhoitti onneksi huolestuneita (ja minun tapauksessani hermoromahduksen partaalla olevan äidin) mieliä. Mutta ei se vielä riittänyt.... tätä esikoisen tiistain lääkäriä siis jännitin ja hermoilin jo maanantaista lähtien, aika oli siis tiistaille iltapäivälle ja tästä en täällä halua enempää avautua, mutta seuraavasta voin kertoa.

Eli, nousimme tiistaina normaalisti aamupalaa tekemään esikoisen kanssa ja juttelimme siinä... siinä vaiheessa pidin itseni kasassa vain poikien vuoksi.... annoin itseni romahtaa kun juniori oli viety hoitoon. Mutta siihen aamuun ja keittiöön... Meidän Wanha Rouva aka Kuningatar eli Romppu tuli keittiöön, käveli normaalisti kunnes ihan yhtäkkiä meni takajalat alta. Ensin juttelin neidille, että miten sä nyt tolleen, mutta kun tämä toistui oli sydän syrjällään. Koko aamun ihan yllättäen petti takajalat. Ikäähän neidillä on jo 16 vuotta, pelko nousi aika kovaksi. Tutkin takapään, ei aristelua eikä neiti ollut kipeä mistään. Edellisenä päivänä oli ihan normaali oma itsensä ja tuolloinkin oikeasti ja rehellisesti sanottuna hämmentyi itsekkin tuosta kaatuilustaan. Sen oikeasti näki kuinka hämilleen toinen meni ja häpesi kaatumisiaan. Sain sitten ajan keskiviikolle eläinlääkäriin.... sanoinki miehelle soittaessani tilanteesta juniorin hoitoon viedessä, että torstaina tietysti juniori täytyy viedä lääkäriin.... ei onneksi tarvinnut.

Keskiviikkona olin aamuvuorossa ja aika oli saatu niin, että juuri ehdin töistä kotiin ja Rompun hakemaan. Meillä nyt tästä häslinki viikosta johtuen oli ylimiehitys töissä ja pomo tiesi tilanteestani ja sain lähteä tuntia aiemmin kotiin. Ehdin siis esikoisen kanssa jutella Rompun tilanteesta ja ehdimme paijata neitiä oikeen kunnolla. Olin jo aamulla ottanut ruoat pois kaiken varalta, mikäli tarvitsee tutkimuksiin rauhoitaa ja neiti istui ruokapaikalla keittiössä vähän väliä... kävi paijattavana ja taas tähän istumaan....

Rompun olen ottanut kotoa pois muutettuani, ei mennyt edes viikkoa ilman kissaa. Ensimmäinen asuntoni oli viidennessä kerroksessa, mutta käytännössä kuudennessa, koska ensimmäisessä kerroksessa oli saunat ja varastotilat. Noin vuoden ikäisenä ollessaan siivotessani neiti livahti parvekkeelle ja tippui kaiteelta, eli tipahti kuudennesta kerroksesta. Silloin selvittiin takatassujen tärähdyksellä ja leuan mustelmalla, nilkutti aikansa. Eläinlääkäri silloin sattui olemaan mies ja tutkimus oli sen verran kova pala neidille, että vieraat miehet eivät moneen vuoteen saaneet koskeakkaan ja tutuillekkin tuli kynsille mikäli takapäähän koskivat. Nykyisin ei ole enää haitanneet vaan on erittäin hellyyden kipeä (myös lasten kanssa), vain lääkkeet (kuten matolääke kerran vuodessa) on aika moista taistelua. Tappelee vastaan ja kun lähtee lähtee täysillä...

Mutta takaisin asiaan. Neiti oli erittäin nätisti lääkärissä, oikeasti yllätyin kuinka säyseänä olikin. Ehkä asiaan vaikutti liian lähelle koppaa yrittäneen koiran tiedostus odotushuoneessa, mene ja tiedä, vai kuten itse olettaisin neiti tiesi saavansa avun. Kun ikää kuitenkin 16 vuotta ja sisäelimissä eikä takapäässä tuntunut tutkimusissa mitään ei eläilääkäri halunnut neitiä rauhoittaa. Ja kun korva oli likainen ja näytteessä oli sekä bakteeri- että hiivatulehdus sinetöi se hoidon. Selässä voi tuosta pudotuksesta johtuen olla pientä kränää välilevyissä ja selästä olikin lihakset jumissa. Sai siis selkään tulehduskipulääkettä, koska tuo kaatuilun korjailu ( levensi takajalkojen asentoa) sekä vanha vamma yhdessä lyövät lihaksia jumiin ja antibioottitipat sekä puhdistus tipat korviin. Kipulääke viikon ajan kerran päivässä, antibiootit aamuin illoin viikon ja puhdistusta pari kolme päivää putkeen ja pari kertaa lisäksi tässä viikon kuurissa. Ja eipä enää kaatuile, pientä horjumista korvien hoidon yhteydessä, eli ei tarvita ainakaan näillä näkymin lisä tutkimuksia vaan parantuminen on todella alkanut.

Neiti on todella hankala lääkittävä (on ollut muutama sairaus tässä vuosien varrella plus ne madotukset, tiedetään mitä se on, kun pääseee karkuun menee kans kynnet esillä ja lujaa), minä saan pideltyä jotenkin jos oikeen hankalaksi käy. Tänään jo oltiin pyyhkeen kanssa lattialla lujasti.... herkut ja niiden esittely ennen lääkkeitä toki auttavat asiaa. Joka tapauksessa yllätti myös meidät tuo keskiviikko... sekä lääkärissä nätisti olo, että ensimmäinen korvien puhdistus sekä lääkitys. Otin heti pyyhkeen ja kaikki mahdollisen tarvittavan käsille olkkarin pöydälle, mies makasi sohvalla selkäni takana. Neiti syliin ja toimiin... selkäni takaa kuuluu "älä vain päästä sitä tänne päin, eihän se pääse tänne päin..." Yllättäen neiti oli kuin enkeli ja ei ottanut sutilähtöjä kynsien kanssa, jota siis mieheni pelkäsi. Ja pahemmaksi menee... kun viimeiset kuuri päivät on käsillä on suoraa tappelua ja kissa on todella yllätettävä pyyhkeen kanssa että lääkkeet saa korviin laitettua.

Tässä kuva, kun odottaa sitä herkkupalaa... jota ei siis kipulääkkeen antamisen jälkeen tule (kuvassa siis saanut kipulääkkeen ruiskulla suuhun), koska tykkää siitä ja ottaa mielellään.

Ja kun sitten otetaankin vain kuva.... tulee meidän diiva esiin. Tässä siis.... rumpujen pärinää.... THE GUEEN ROMPPU....

Että tämmönen viikko mulla ollut. Nyt tuntuu että raskain taakka harteilta pudonnut ja tästä eteenpäin mennäään taas hymy huulilla.

Ihanaa viikonloppua kaikille, toivottavasti ihanat lämpöiset intiaanikesä ilmat jatkuvat!