Auringon paistetta ja elämää

Juu, nyt ei ole valmiita näytellä. Valmiitakin on, viimeistely ja kuvaus puuttuu. On joteski ollu vähän laiskempia päiviä tässä mulla. Oon jopa ehtiny kirjaan tarttumaan pitkästä aikaa. Lauantain vietettiin tosiaan työpaikan harjakaisia ja naurettua tuli niin paljon, että jos uskaltaisin kurkata, mulla olis varmaan sixpac näkyvissä vatsassa. Sen verta sattui vatsaan sunnuntaina sen kaiken nauramisen jälkeen. Pistettiin meinaan vähän leikkien siellä. Heiteltiin paperilennokkeja, on muuten yllättävän vaikee saada ne lentämään suoraan neljä metriä. Korttejakin heiteltiin, sekin oli tekniikkalaji. Paras laji kuitenki oli ilmapallojen posauttelu, sai oikeasti nauraa kippurassa. Me oltiin kolmen hengen joukkueissa ja pallot piti posauttaa ilman käsiä, seinää tai lattiaa apuna käyttäen. Oli varmaan näky kun meidän joukkueen yksi pallo jäi liian tyhjäksi ja puristimme sitä polvien välissä kaikki kolme. Mutta sitte se vasta hauskaa oli kun omat oli rikki ja saatiin seurata toisten tekniikoita. Hauskaa oli hyvässä porukassa.

Kamalaa lauantaissa vaan oli, kun pitkästä aikaa aloin laittaa hiuksia.... mulla on harmaita hiuksia rantu yhdessä kohtaa päätä. Pitkään olen kasvattanu omaa väriä päähän, mutta nyt loppu kasvatus ja eilen tarttui ruskea väri pakkaus kaupasta mukaan. Sinänsä tämä on kyllä vähän huvittavaa, ainakin minulle ja Mehtäemännälle, kun meillä on tästä itsensä muokkaamisesta ollut hiukan huumoripitoisempia keskusteluja... niin ensin nauretaan ja heti itse perässä. Mutta hei, vielä mä en suostu mummoutumaan... eihän noi omatkaan vielä sitä mulle järjestä, niitä harmaita kylläkin.

Eilen illalla oli pojat isänsä säbä treeneissä mukana, kun minä olin iltavuorossa. Nii-i... pitipä sitten tuolta hallin kautta koukata töistä kotiin... esikoinen kun oli fiksuna poikana riisunu lasinsa poikkeen, ettei mene rikki.... ne vaan oli sitten sulkkiskentän reunalla LATTIALLA. Onneksi löytyivät ihan ehjänä vielä. Kiva sitten tehdä pieni mutka ja räntäsateessa ja kunnon tuulessa yrittää selvitä kotiin pyörällä. Hengissä selvisin kuitenkin siitäkin. No, oli esikoinen eilen aamulla antanu ihan itse kissoille vettä ja ruokaa, kun oli kupit tyhjenny yön aikana... että ehkäpä tässä kasvatuksessa onnistumisessa on vielä toivoa. Kyllähän lasiepisodi jo nyt naurattaa, mutta ennen niiden käteen saamista ei niin kauheesti naurattanu, kun ei tienny saako ne vielä ehjänä takasin.

Rojekti on edenny 50 riviä, seuraavan kerran pääsette kurkkaan, kun saan nuo ensimmäiset kaaviopaperit on tehtynä, enää 35 riviä niissä papereissa. Eiköhän se taas etene välistä, kun viime viikolla meni melkis koko viikko etten koskenukkaan siihen.

Nii, sitte mä sain het kaksin kappalein tämmöttisen.



Sen minulle jakoivat Bikke ja Mehtäemäntä, että kiitosta vaan. Sitten halusivatten tietää tämmöttisiä asioita:

LEMPINUMERO: jaa-a, mitähän tuohon nyt sitten heittäis. Ei mulla semmosta ole... hmm... sanotaan sit vaik kakkonen.

ALKOHOLITON SUOSIKKI JUOMA: ihan ilman miettimisiä vesi ja hyvänä kakkosena tulee Riitan herkun Appelsiinityrni-tuoremehu. Vettä mä juon jatkuvasti, mulla on aina kupissa vettä ja ohimennen siitä hörppään, sitte ilman tuota tuoremehua ei meinaa aamut lähtä käyntiin.

LEMPIELÄIN: sehän on kissa, tai siis jos saisin lemmikiksi ihan minkä vaan eläimen haluisin... se olis tiikeri ja nimenomaan valkoinen tiikeri, siitä oon haaveillu lapsesta saakka. Mut eikös noi meitin kissit senki asian aja?

FACEBOOK VAI TWITTER: mä oon niitä harvinaisia joka ei kuulu kumpaankaan eikä tuu kuulumaankaan. Eli mun vaihtoehto on ehdottomasti blogistania.

INTOHIMO: helmet ja langat. Vähän kun tahtoo olla, tuo vaan on niin ihanaa että tuota haluan sekä helmissä että langoissa.

SUOSIKKI VIIKONPÄIVÄ: taitaa se olla sunnuntai, sillon kun voi olla melkosta varma, että koko perhe on kotona... ainaki yleensä se on se varmin päivä siihen. Mutta eipä niissä muissakaan päivissä vikaa ole.

SUOSIKKI KUKKA: kyllä se taitaa ruusu olla, vaikka helmissä rakastan noita kivisiä kalloja.

Sitte tätä pitäs jakeleman etiäpäin, annetaas nyt tälle viisikolle. Vaikka luulen tän kyllä kesällä vierailleen jo näillä kaikilla, mutta kuitenkin:

Sudelle - Suden silmukat-blogiin
Eilalle- Korustamoon
Mekelle - Meketys-blogiin
Kisalle - Punaisen talon elämää- blogiin
Matonkuteelle - Mun Sun Meitin- blogiin

Olkeepa hyvät!



Sitten vielä eilis illalla pari kuvaa. Olin nukkumaan menossa, kun oli ihan pakko napata vielä kamera käteen.

Harmillisesti Harli vaan havahtui tuosta, olivat niin sulosesti päät vastakkain tuossa. Miisu taas steppas ja maukui mun jaloissa... hoputti sänkyyn. Kun olin sille jo kerenny sanoa, että lähetään nukkumaan. Miisuhan lähtee heti kohti makkaria kun sille niin sanoo. Tässäpä stepparista kuvia vielä, laatu on huonoa ku ei se oikee pysyny edes kuvatessa paikalla.

Että tämmöttistä tällä kertaa. Oikeen ihanaa viikkoa kaikille.... meille tuli eilen sitä lunta reippaasti... tänään sataakin jo vettä, höh! No, eiköhän se tästä vielä hyväksi muutu.... Toivossa on hyvä elää sano lapamato, kunnes Toivo kuoli. Ja näin sitten oikeen kuiva juttu loppukevennykseksi tällä kertaa.

Korun tarina

Tästä tuleekin hyvin kuvarikas postaus. Tämä koru yrittää kertoa tarinansa. Tätä pyöritellyt tämän illan tässä ja miettinyt ja kokeillut ja tämä siitä syntyi. Kun sain tämän valmiiksi, se toinen vaihtoehto ei enää tuntunut toteuttamisen arvoiselta. Mutta lähdetääs tarinan vietäväksi:

Ärsyttävää, häiritsevää. Tietoisuus siitä, että tämä vain pahenee, vie syöksykierteeseen.

Ensimmäiset viiltävät salamat, äänet kaikuu korvissa, pienikin kuiskaus tuntuu huudolta, aika pysähtyy.

Kirkasta kirkuvan punaista usvaa, mahdoton liikkua, vatsassa velloo, joka salama saa vatsan muljahtamaan ympäri.

Musta aukko imee sisäänsä, punainenkin tummuu.

Vihdoinkin tuo pieni sininen enkeli saapuu, vie salamoilta terän, imee pois mustasta aukosta.

Utuinen pilvi ympärillä, tulee kylmä, salamat haihtuvat.

Vaaleanpunainen helpottava uni, unen jälkeen jälleen valkoista ja selkeää.

Migreeni korun muodossa. Tuossa kipu puolella ketju palat osien välissä kuvaavat sitä, miten puuroa aivotoiminta tuntuu olevan, ajatukset ihan solmussa. Sininen enkeli on lääke ja kirkkaat vain vettä. Toisella puolella on tasaista muinaisketjua paloina, ajatukset selkenevät ja saa taas jostain kiinni. Niskaosa on ihan valmisketjua, koska halusin koko tarinan näkyviin, eli etuosassa kaikki elementit.  En ole saanut jälleen kohtausta, tämä vain alkoi siitä edellisestä muhia ja lisäpotkua tähän antoi musiikki. On olemassa yksi biisi, joka minun on pakko kuunnella aina kohtauksen jälkeen tai mikäli lääkkeen olen ehtinyt ottamaan ajoissa, niin heti kun olen varma, että kohtaus on estetty. Billie Joe tietää mistä kertoo laulussaan, hän kuvaa erittäin osuvasti migreeniä, minä kerron siitä korun muodossa. Tässäpä teille: Green day - Give Me Novacaine.
Tämmöstä siis pyöritellyt tässä pari viikkoa mielessä. Alunperin mietin vaijerikorua, mutta kun tämä on valmis, ei se enää tunnu laisinkaan oikealta vaihtoehdolta.

Rojekti ollut edelleen laatikossa, koko viikko aamuvuoroa ja pari huonoa yötä, lisäksi alku viikko aina menee vähän unella kun on ollut edellisellä viikolla iltavuorossa, ei vaan ole ollut tarpeeksi skarppina, että olisin sitä halunnut jatkaa, koska sitten olisi virheitä työ täynnä. Kummitytön tuubi alkaa olla loppusuoralla ja niitä sukkiakin valmistuu, ne on vaan sitä kertarysäystä.

Ihanaa huomenna on perjantai ja vapaa viikonloppu tiedossa, sikäli vielä harvinaista herkkua, että se on miehen kanssa yhtäaikaa vapaata, jihaa! Mitä nyt lauantaina on työporukan iltamat rempan valmistumisen kunniaksi. Meille satoi tänään ensilumi, alkuun tuli rakeina pari kuuroa ja sitten oikeen kunnon kuuro, joka muuttui lumeksi. Olis se vaan niin paljon valoisampaa kun maa olisi valkea, mutta en usko lumen meille vielä pysyvästi tulleen. Aina tietysti saa toivoa.

Ihanaa tulevaa viikonloppua teille kaikille!

Korupostia

Tänään tipahti Korustamon Eilan vastalähetys luukusta. Oi voi mitä ihanuuksia sieltä paljastuikaan. Tässä nyt on useampi kuva, tuli vaan huonoja vaikka hyvässä valossa ehdinkin ottamaan kuvia. Ei vaan ollut kauheasti aikaa hukattavaksi ennen juniorin hoitopäivän päättymistä, kun kävin kotona pyörähtämässä ennen hakemista, niin eivät sitten kovin hyvin onnistuneet. Mutta Eilalla on parempia kuvia omassa blogissaan. Sain siis kokonaisen setin, kaulakoru, rannekoru ja korvikset ja lisänä oli vielä ihana sulkakirjanmerkki enkeleineen.

Hehee ja kuvausalustaksi nappasin tyynyn päälle oman pyjamani puseron, jos joku arvaa minkä futisjoukkueen pyjamasta kyse (vinkkinä ei suomalainen) saa hän jotain pientä kivaa. Lisäksi tuossa on vaaleansinistä, joka on joukkueen pääväri. Meitin miesväen suosikkijoukkue. Eiku arvauksia kehiin.

Mutta takas koruihin. Nyt lainaan Eilan esittelytekstin hänen blogistaan (lupaa en nyt kyllä kysynyt, anteeksi siitä Eila. ): "Tässä pronssinvärinen setti ruusukvartsilla ja malesian jadella sekä  akaatilla. Riipus- kiveä en varmuudella nimeä. Lisukkeena granaattia." Tarkkaan on Eila pistänyt kommentointini korvan taakse, juuri minun väriseni ja minähän rakastan granaattia, nams! En vain kauheasti raski sitä hamstrata. Ja koruissa tosi paljon ihania yksityiskohtia... kuvia olis saanu olla vaikka kuinka paljon enemmän että olis kaiken saanu näkyviin. Tässä onkin ensimmäiset toisen koruilijan korut minulla. 

Sitten oli tosiaan vielä kirjanmerkki... oma vanha taitaakin saada purkutuomion, on vähän yksinkertainen simppeli plösö tähän verrattuna ja koska nyt tulee jäämään käytöttä paree ottaa osat uusio käyttöön. Eiks nii?

Ja nyt tääkin tahtoo tollasia sulkia, tuosta sais upean riipuksen pidempään ja näyttävämpään kaulakoruunkin. Kiitos myös Eilalle siitä, että näillä koruilla sai minun oman luovuuteni taas uuteen vauhtiin. Nytkin piti alkaa tehdä postaus kesken sahauksen... pojat kun kasselee pikkukakkosta ja eivät kuulleet sahaamisen aikana tellua ja en halua edes totuttaa poikia siihen, että töllön pitää huutaa täysillä, siksipä siis postaus tässä välissä ja pian pääseekin jatkamaan. Nyt on toteutuslistalla hopeinen koru, joka kutkutellut tuolla jossain parisen viikkoa... siis sitä oilia tulossa hopeaketjuna ja muutama kiva juttu siihen mukaan. Tosiaan meillä oli iltavuorolainen tehnyt ruoan valmiiksi, niin minäkin sain heti juniorin haettua alettua toimiin hetken jutustelun ja päivän kuulumisten jälkeen. 

Ja jos ennätän, taidan vielä toteuttaa toisen vaihtoehdon siitä pari postausta sitten mainitusta korusta, siihen liittyykin sitten tarina. Kunhan sen siis saan toteutettua. 

Aurinkoa viikkoosi!

Sukkia maailmalle

Korustamon Eila haikaili villasukkia, muutakin kuin perussukkaa. Lupasin hänelle pitsivillasukat tehdä, häneltä sitten tulee korua vaihdossa... innolla odotan postia, kun matkaan on laitettu jo. Mutta nämä sukat päätyivät perille, myös arvonnan huivin voitto osui Eilalle, joten hän sai oikein lämpöisen paketin tänään. Niin, ne sukat.

Tekemistä helpotti kovasta, että riitti kun testasi kokoa omaan jalkaan. Sukat ovat Meeri-sukat ja ohje löytyy täältä. Nämä olivat aika joutuisat tehdä, kivasti oppi mallineuleen ulkoa ja vieläpä kauniit sukat. Ainoastaan kantapään muutin ohjeeseen nähden, tein tiimalasin, ohjeessa vahvennettu. Olen tosiaan tykästynyt tuohon tiimalasikantapäähän ja ainaki itsellä se tuntuu istuvan paremmin jalkaan. Lankana näissä Nallen Aloe vera, sitä samaa mitä sain sen kaksi kerää Novitalta, tämä kyseinen kerä kyllä oli itsellä ostettuna jo keväällä, ihanan pirtsakka väri meinaan.

Koruja olin suunnitellut tälle päivää ja mahdollisesti rojektia eteenpäin. Sittenpä vain tulikin mieleen, että kummitytön synttärit on ihan pian ja nyt sitten viestittelin hänen kanssaan ja puikoilla tuubihuivi, ihan omasta päästä ja onneksi löytyi omasta takaa lankaa, joka sopi hänelle. Nyt vain mietin kun tätä jo pätkän neulonut, että onkohan vähän liian paksua lankaa, mutta sitten mietin, että jospa teenkin kaksi erilaista, toinen ohuempaa lankaa niin on heti käyttöön otettava ja sitten talveksi tämä paksumpi. Katotaan nyt millanen tästä oikeen tulee.

Esikoinen sanoi, että oli ollut nopein niistä muutamasta jotka oli osannu tänään laittaa luistimet itse jalkaan. Ihan yllätyin, että niin hyvin sen hälle onnistuin eilen opettamaan, en olisi uskonut.... omista opettamisen taidoista siis. Esikoisesta puheen ollen, vieläki hällä toisen silmän alus mustana. Ensin oli vaan ihan pieni mustelma mutta on tässä levinnyt vähän, hänellä kuitenkin silmälasit niin jää sinne alle piiloon. Niin, siis tarkoitus oli kertoa sen mustansilmän tulemisesta. Oli koulussa ollut vauhtia juostessa ja törmännyt juostessaan.... tästä siis opettaja kertoi Wilman kautta, siinä vaiheessa vaan äiti repes nauramaan kun luki mihin poika oli törmännyt... ei pojalle vaan taisi olla opettajan kirotushärö, mutta koominen lause kuitenkin: Juoksi välitunnilla päin kalusellia. Ehkä minulla sitten on likainen mielikuvitus, mutta eipä sitä viestiä nauramatta voinut lukea, kun silmät kerran tuohon tarttui.

Ihanaa viikkoa teille kaikille!

Pipo päähän

No niin, nyt on pään lämmitin valmiina. Vähän harmittaa tuo kun joustimessa näkyy puikonvaihdokset, olisi ollut parempi pyöröillä tehdä, mutta siis kokonaisuutena olen erittäin tyytyväinen. Vaikka tehdessä aloin kovasti epäillä tämän näyttävän tyhmältä päässä, kuten suurin osa pipoista, mutta hitsi tämä näyttääkin ihan hyvältä minun kupolissani.

Ohje on täältä. Ohjehan on toisenlaiselle langalle ja tarkoitettu lähinnä sytomyssyksi, mutta tämä oli mielestäni niin kaunis malli, että sen halusin ja tosiaan istui minunkin päähän, joten kannatti haluta. Ylempi pikkukuva lähempänä oikeaa sävyä, mutta ei sekään ihan kohdallaan. Ohjeen mukaan kukan keskellä on nappi, mutta mitäpä minä siihen laitan... helmen tietysti. Kuvat nyt ei näytä helmeä, mutta on paksu simpukankuori kolikko, näkyy ihanasti kierteetkin tuossa. Kukka ei ihan onnistunut, mutta laitoin sen tuohon kuitenkin. Nyt onkin mukava huomenna mennä aamulla töihin, ei palele päätä. Lankana on Hjerte garnin Alpaca silk, alpakkaa merinovillaa ja silkkiä, ihanan pehmoista ja lämpöistä. Mietinkin, että samanlaisen pipon tekisin sitten ihan talveksi, paksumpi siitä vain pitäisi tulla. Sopivaa lankaa pitäisi siis etsiskellä. Onko ehdotuksia?

Koruihin en ole ehtinyt koskea, oli esikoisen säbä treenit ja sitten tein joustinneuleen piposta loppuun ja muutenkin valmiiksi. Sitten piti käydä varastosta hakemassa esikoisen luistimet ja kypärä, menevät huomenna koulusta jäähallille, treenailtiin sitä luistinten sitomista ja sitten tulikin juniorin kummitäti käymään. Mikä pisti taas miettimään vakavia. Kovasti olen miettinyt miten sen toteutan, voipi olla että tulee kaks erillaistakin, on meinaan pari ihan erilaista ollu mielessä. Rojektiinkaan en ole tänään ainakaan vielä tarttunu, kattoo nyt tässä illan päälle jos sitä pari riviä tikkuais.

Toivottavasti ens viikolla on yhtä kauniit ilmat mitä tänään on ollut, saisi nauttia vielä kauniista syyspäivistä. Nii ja kiitos ihanista kommenteista tuohon eiliseen postaukseen.

Jalkojen lepuutusta

Heh, nyt sanon olevani entistä hullumpi. Ei riitä tuo rojekti, johon en tänään mielihalusta huolimatta ole koskenut pitkän työpäivän takia, ei ole riittävän tarkka olotila siihen. Mutta aloitin tuollasen yhden illan hullun projektin. Tänään oli yöllä ollut pakkasta. Meillä oli jo himpun yli nollan (0,2) mittari aamulla, siis digitaalinen, työkavereilla oli ollut pakkasta vielä pari astetta. Töistä tullessa oli kuitenkin kuura vielä paikoin maassa ja muistin, että lanka on, malli on, mutta pipo on tekemättä. On ollut niin sateista että työmatkalla aina huppu päässä, nii ei ole huomannut kuinka viileää jo on. Nyt huomasin. Aloitin siis tekemään pipoa, sukkiksilla hyvin meni alku, kun lähdettiin ylhäältä tulemaan alas päin... kunnes olis aika siirtää pyöröille.... eihän mulla ollu oikean kokosta pyöröä, vaikka niin luulin. Nyt sitten työssä kuusi puikkoa ja seitsemäs se työpuikko, pakko seistä, että pysyy joteskin ojennuksessa ja ei vahingossa työnnä puikkoja pois, senkin kyllä pari kertaa tehnyt. Toista kertaa en ainakaan ihan heti aloita työtä, varmistamatta että oikean kokoiset puikot löytyy. Tai siis löytyishän tuohonkin, mutta eipä niitä irroteta rojektista. Hullu mikä hullu, mutta hyvä sentäs että itekkin sen tiedostan.

Tänään oli töissä parempi päivä, ei ollu pomo paikalla. Kävin myös mielenkiintoisen keskustelun. Olin siis eri hommissa mitä omani ovat, tuuraamassa siis vapaata toiselle. Tuli yksi vanhempi mies siihen, vaihtoi muutaman sanan ja lähti pois. Tuli hetken päästä takaisin ja käytiin tämmöinen keskustelu:
Mies: Tuli tässä mieleen, että tiedätkö mitä olen täällä teillä huomannut?
Minä: No?
Mies: Toiset tekee täällä mitä ne osaa, mutta sinä teet mitä haluat.
Minä: Olen kyllä huomannut, että taidan olla sellainen joka paikan höylä.
Mies: Mutta kun olet niin osaava, muut tekee vain sen omansa, sinä osaat  tuurata muita.
Arvaatte, että tuli eilisen katastrofi päivän jälkeen todella hyvä mieli näistä sanoista. Ja kyllähän se on toisaalta tottakin. Ei kaikki meidän työporukasta pysty toisia tuuraamaan, on jopa sellaisiakin jotka osaavat vain oman hommansa, osa pystyy tuuraamaan joitakin. Minä taas olen osan hommista oppinut pakon kautta, sairaslomaa vaan joutunut tuuraamaan yhtäkkiä ja osa on ihan tarkoituksella opetettu, mutta lähes kaikki työt osaan mitä meiltä löytyy. Tietysti se on siitäkin kiinni, että haluan oppia, haluan tehdä kunnolla ja antaahan se vaihtelua työhön, kun saa vaihdella välistä toisten hommiin.

Sain tuossa erään erittäin merkityksellisen koruideankin. Huomenna sitten yritän sitä toteuttaa, nyt alan jatkaa tuota tuskaista pipoa, että olisi mahdollisesti jo huomenna korvilla. Onhan mulla pipoja, mutta kun ne kaikki sattuu olemaan liian paksuja tähän välikauteen. Ja eiku seisomaan!

Ihanaa tulevaa sunnuntaita!

Perjantai suoraan per....tä!

Tämä päivä on ollut oikea takku ja oon suunnattoman kiukkunen ja turhautunut. Onneksi koruilu vähän hölläsi pinnaa. Töissä meinasi palaa hermot totaalisesti pomon kanssa, onneksi päivä loppui ennen sitä. Nyt vaan alkaa taas olla se tilanne, että kohta mä oikeesti hälle hermostun ja annan tulla. Juu-u, en ole laskenu montako kertaa tänään kuulu "MISSÄ KATI ON?", ja joka ikinen kerta olin tekemässä siinä vieressä jotain hommaa, mutta kun hänen mielestään vissiin ois kaik pitäny jättää kesken ja olla tekemässä just sitä mitä hän sillä hetkellä ajatteli. Teki mieli jo sanoa, että jos ei mun työnteko miellytä nii anna potkut. ARGH! Vieläpä kun nämä paskat fiilikset on ollu koko viikon muutenkin tapahtuneiden ikävien asioiden johdosta, niin en ole jaksanu sanoa takas normaaliin tyyliin. Siis en väitä vastaan hälle tai ole vaikea työntekijä, vaan yleensä tulee sanottua silleen, että hänki herää taas huomaamaan että ihan turhaan prässää, kun on toinen homma kesken. Ei paljo innosta siis huomenna mennä vielä tekemään pitkä päivä, seittemästä neljään. Mutta nyt on sen verran kiukkua päällä, että saataanpa jopa haluta keskustella henkilökohtaisesti ja sanoa hälle mikä nyt mättää taas vaihteeksi. Meidän pomo kun on siitä ihana, että kun hällä henkilökohtasia ongelmia hän purkaa sen työntekijöihin.... tällä kertaa vaan on ollu hyvä viikko mulle räyhätä, kun mä olen ollut vähän enemmän maissa ja ollut vain hiljaa. No joo, vali vali ja muihin aiheisiin, oli vaan pakko vähän purkaa.

Otetaas ensinnä rojekti. Tässäpä vilaus siihen. 

Seuraavalla kerralla sitte vilaus toiselta puolelta, että näette itse mitä oikeen yritin sepustaa tuosta tekniikasta. Nyt on tehtynä 42 kierrosta ja pituutta 12 cm. Hitaasti mutta varmasti siis tätä tikutaan. Tänään on ollu sellanen mielentila, että on saanut suosista jäädä laatikkoon odottamaan parempaa fiilistä. Jos olisin siihen tänään koskenu, olisi se ollut katastrofaalisia virheitä täynnä.

Sitten pari avainnauhaa, toinen kaulaan ja toinen taskumallia. Kaulamalliin toivottiin säkenöivää lasisuutta ja teräksisyyttä. Valitettavasti kuvausolosuhteet eivät näytä sitä säkenöintiä. Mutta toivottavasti saatte jotain käsitystä.

Nikkelin VÄRISTÄ ketjua, lasihelmiä, lasikristalleja, teräksen värisiä metallihelmiä sekä mahdollisesti säröistä vuorikristallia. Tähti linkki edessä yhdistämässä, ketjua niskan takana ja roikkuvassa osassa tuollainen kierteinen lasihelmi.

Taskumallista toivottiin naisellista ja kuitenkin rouhean säihkyvää, väreinä musta, harmaa ja vaaleanpunainen. Tämmönen siitä tuli.

Tämä olikin sitten sekoitus kunnolla. Larvikiittia, mustaraita-akaattia, onyxia, hematiittia ja vaaleanpunaisena lasikristallia, ab-lasihelmiä sekä helmiäislasihelmiä ja lisäksi joissakin väleissä vaaleanpunaisia siemenhelmiä. Tässä on rouheutta lisää tuomassa nuo isot ovaalihelmet sekä paksuhko ketju. Nyt sitten katsotaan mitä tilaaja näistä tuumaa, hälle kyllä laitan isompia kuvia mailitse ja lisäksi yritän kuvata paremmin jos hän niin toivoo.

Nyt ajattelin ottaa lasillisen viiniä ja käydä blogikierroksella, jos se rauhoittaisi hermoja lisää ja sitten lähden katselemaan nukku-ukkoa.

Toivottavasti teillä on ollut parempi perstai ja tulee ihana viikonloppu!

Postiluukku kolissunna

Nyt ei ole mitään valmista esitellä, mutta muuta kylläkin. Postia on tullut kivasti, ihanaa piristystä kun on ikävien uutisten vuoksi mieli maassa täällä. Mutta viime viikolla kolahti Novitalta postia. Eilen tuli hyvältä ystävältäni muuten vain kortti. Tässäpä ne samassa kuvassa.

Novitalta siis tuli lankaa ja sukkalehti vastineeksi siihen Säde-langan moitteisiin, siis sen mailitse tulleen pahoittelun lisäksi. Olisin toki ollut tyytyväinen siihen pelkkään pahoitteluunkin, mutta mielelläni otin tämänkin paketin vastaan. Kaksi kerää Nallen aloevera-lankaa oranssina sekä tuo sukkalehti. Pari mallia sieltä alkoikin kutkutella ja nyt on lisäksi oikea ohje noihin tennareihin... taidan kuitenkin jatkaa samalla omasta päästä mallilla niiden tekoa. Sitten on tuo ystäväni kortti, kortissa lukee: Miul on neuloosi ja kaikki langat käsissä. Niin osuvaa tekstiä ja ystäväni kirjoittikin että olin heti tullut mieleen kun oli nähnyt tämän kortin. Nämä yllättäen ilman syytä tulevat kortit ovat ihania, kiitos siis Outi!

Tänään sitten tuli pakettikortti, minun ihanat palmikkopolvarit noudettavissa. Mies kävi parturissa ja samalla nappasi paketin minulle, eipä sitten riittänyt yhdet palmikkosukat... niitä oli kahdet. Kiitos ihanista sukista Kisa, Punaisen talon elämää-blogista.

Sukkien lisäksi ihana kissakortti ja Geisha-suklaalevy, se onkin kaiken minttuisen lisäksi lähes ainoaa suklaata mitä syön, jos syön. Mutta sen jemmasin kaappiin ennen poikien silmien alle joutumista. Kisa kirjoitti kortissa, että halusi tehdä minulle myös toiset sukat, ohjeen mukaan nuo vaalean lilat sukat ovat kokoa 38, mutta kuten kuvasta näette aikasta pienen näköiset ovat. Mutta rohkeasti kokeilin ja kyllähän ne sopivat olivat, vaikkakin juniori meinasi, että ovat minulle liian pienet ja hän ottaa ne itselleen ja otti pois minun jalasta ja vetäisi omiin jalkoihin. Ja kyllä ne istuivat siis myös tuollaiseen 30 kokoiseen jalkaan. Jotenka voipi olla, että äiti joutuu toisista sukistaan luopumaan.... eikä kuulemma ole yhtään tyttöjen sukat, ihan on poikien väriäkin. Sen kyllä tiedän, että nämä polvarit pitää omalta äitiltä pitää piilossa, tai sitten minulla ei ole enää näitäkään. On muuten nyt sitten jalassakin, mikä parasta näiden kanssa on helppo jatkaa hamekautta, ihanaa. Itseasiassa itse olen vähän metsästänyt sopivaa mallia, jolla saisi tuollaiset yli polven olevat sukat, saisi jatkaa vaikka koko talven hameen käyttöä. Näiden lisäksi posti kantoi korutarvikkeita tänään, nyt en oikeen tiedä mitä alkaisin tehdä, heiluttaa puikkoja vai koruja. Rojektiakin tehty 31 kierrosta, hiljaa hyvä tulee.

Toivotaan loppuviikoksi aurinkoisia päiviä!

Alitajunnan töitä

Tänään ei ole vielä puikot kilkannu laisinkaan. Nyt ehkä sitten postauksen jälkeen pari kierrosta rojektia ja muita töitä sitten tellun seurassa. Mutta tänään syntyi koru. Tämä on jollain tasolla väikkynyt mielessä jonkun aikaa. Mieli on myös työstänyt tätä ihan selvästi erään henkilön kanssa käymäni sähköposti viestittelyn perusteella, koska tämä henkilö tuli heti mieleen korun valmistuttua. Valitettavasti vain tämä oli todella vaikea kuvattava ja valon puute myös hankaloitti asiaa, mutta toivottavasti näistä kuvista saa jotain käsitystä.

Ruusun mallinen salpalukko, kera 3 mm hopeahelmen. Ketjuna valmista hienon hienoa papuketjua (taisi olla vain 1 mm lenkeillä), ketju niin siroa, että kamalan raskaita osia tähän ketjuun halunnut. Mutta tuon kauniin lukon lisäksi jotain piti olla, joten vastakkaiselle puolelle...

Pyöreät Swarovskin kirkkaat ab-helmet sekä hopeisena keskelle 6 mm helmi ja reunoihin 4 mm helmet. Ketju niskan takana kaksinkerroin ja edessä menee neljän eri mittaisen  pätkän verran.

Ja vielä erittäin surkea kaulakuva, jos siitä saisi vähän parempaa käsitystä miltä tämä näyttää.

Helmet ja lukko siis sijoittuvat kaulan sivulle ja eteen tulee kerroksittain ketjua. Valitettavasti kuvat eivät todellakaan anna oikeaa kuvaa ketjusta. Siro ja naisellinen, mutta kuitenkin vähän huomiota herättävä, ettei huku kaulaan huomaamatta. Tämmöstä siis väsäilin tänään. Joskus sitä vain haluaa tehdä pientä ja siroa, herkkääkin. Vaikka yleensä taidan tehdä aika huomiota herättäviä koruja.

Nyt sitten muutama kierros rojektia, kun vielä jaksaa keskittyä.

Voittajia...

Juniorin synttärit juhlittu ja arvontakin suoritettu. Vähän tuli ikäviäkin asioita tänään, mutta pääasia, että juniorilla oli hyvä päivä, hänen ei tarvi vielä murehtia aikuisten asioista.

Arvonnan suoritin lippulappu tyylillä, tulostin ja leikkelin kahteen kippoon lippusia. Kaiken kaikkiaan arpoja oli 141 kappaletta, joista 89 huiville ja 52 koruille. Juniori sai nostaa huivin voittajan ja sieltä nousikin toinen tämän päivän sankari, huivin voittaja viettää tänään hääpäivää. Esikoinen nosti korun voittajan ja häneltä toivoisin tietoa punaisena vai violettina ja haluaako hän korvikset nappi vai koukku versiona.

Elikkäs, huivi menee Eilalle ja rannekoru ja korvikset Mandariinille. Onnea teille molemmille! Ja Mandariini jos laittaisi minulle mailitse kumpi väri ja koukku vai nappi sekä osoitteensa (hipsulainen79 @ gmail. com), Eilalta kysyisin maltatko odottaa huivia samaan kuoreen sukkapostin kanssa?

Rojekti on edennyt 19 kierrosta ja kovaa syyhyttäisi nyt jatkaa, mutta sen verran olen tööt tämän päivän juhlista, että ei jaksa tuohon nyt keskittyä, joten sitten taitanen ottaa sukan käteen ja istahtaa soffalle, kunhan päivän sankarin saan petiin kohtapuoliin. Ja enpä taida itsekkään kauaa siinä jaksaa istuskella vaan nukku-ukko huutelee jo minuakin piakkoin. Ihan hyvä, kun huomenna mennään taas het aamusta puurtamaan.

Aurinkoista tulevaa viikkoa kaikille!

Vauhtiin päästy

Kuvaa nyt ei ole, mutta vauhtiin tässä päästiin. Ja tuo palkitseminen toimii loistavasti.... tänään siivonnu, järjestäny sen kaapin tavarat, ruoaksi tehny karjalanpaistia perunamuusilla ja vielä käyny siellä poikien kanssa perhesählyssä. Juniorin kakku saa odottaa täytteitä ja koristuksia huomiseen. Olen näistä palkinnut itseäni kuudellatoista kerroksella tai siis kuusitoista kerrosta on nyt tehty, eilen tein vissiinki viis. Ja ruoanlaiton kanssa kudoin sukkaa, sen kun voi laskea tuosta vaan kädestä. Iloisesti olen yllättynyt siitä, että tasaista ja siistiä jälkeä syntyy heti alkuun, aina parempi niin. Eli hyvät ohjeet onteloneulontaan tuli luettua etukäteen, etenkin kun heti ensimmäisen kymmenen silmukan kohdalla jo huomasin oikean tekniikan. Mielenkiintoista se olikin sitten tänään esikoiselle selittää, mutta joten kuten siinä onnistuin, ainakin poika oli tyytyväinen.

Oli äitilläkin tippa linssissä, kun tosiaan huomenna on junnun synttärit ja esikon kanssa tässä juteltiin nyt illalla hiukan junnun jo mentyä nukkumaan. Esikoisella oli paha mieli, kun ei ole antaa pikkuveljelle muuta kuin itse piirtämä kortti vain. Koita siinä sitten pillittämättä selittää, että lahja joka meiltä tulee on ihan yhtälailla häneltä kuin vanhemmiltakin. Pojan toisista välittäminen on kyllä jotain uskomatonta. Minulla oli torstaina järisyttävä migreenikohtaus, en kyennyt töihin ja ainoa mitä voin oli maata yhdessä asennossa ja oksentaminen. Juniori oli esikoisen syyslomasta huolimatta töissä, koska miehellä menee yövuoro ja täytyy saada nukkua. Esikoinen huolehti minusta, kävi sanomassa että sano vain jos voin tuoda jotain, vaikka vettä ja toikin vettä ja jugurttia kun pyysin ja oli ihan hiiren hiljaa leikeissään. Luulen hänen silloin tehneen tuon kortin pikkuveljelleen. Mutta kyllä muistinkin illalla elämän voittaessa häntä kiitellä moneen otteeseen. Onhan poika tietysti nähnyt kohtauksia jo pienestä pitäen ja täytyy sanoa, että onneksi poikien syntymän jälkeen kohtaukset harvenneet muutamaan vuodessa... tämä vain teki tuloaan jo reilun viikon. Pomoni taas, joka ei edes kärsi koskaan pääkivusta kommentoi siihen malliin, että miehelle sanoinkin, seuraavan kerran jos vain muistan hän saa viedä minut töihin.... katsotaan kauanko pomo siellä minua pitää. Ei siis minulle suoraan sanonut pahempaa, mutta muilta kuulin muutamia aika käsittämättömiä kommentteja. Tietysti ymmärrän yrittäjänä hänenkin stressin sairauslomista, mutta joskus voisi miettiä mitä suustaan päästää.

Toinen minusta huolehtinut oli mamman kissa, eli Miisu. Siinä vaiheessa tiesi kohtauksen alkavan helpottaa kun Miisu poistui viereltäni. Vieläkin tuntuu niin uskomattomalta tuon kissan yhteys minuun. Ihan pennusta lähtien, on Miisu vaistonnut minun olotilani niin fyysisesti kuin henkisestikin. Suurin osoitus tuosta henkisestä puolesta on se Maijan pois nukkuminen. Kun mammalle jäi tyhjä syli ja paha olo täytyy minun täyttää se syli. Lisäksi se, että jos itken on Miisu kuivaamassa kyyneleitä nuolemalla. Ja joka kerta kun olen fyysisesti kipeä, on Miisu kiinni minussa ja jos teen jotain mikä fyysisesti rasittaa siinä tilassa löytyy neidistä myös ääntä, maukuu huolestuneena vieressä kunnes istun alas. Siskoni tätä kissaa onkin ihmetellyt, hän kun aiemmin pelkäsi Miisua, kun ei saanut koskeakkaan tai tuli kynsistä ja minä taas olen saanut pyöritellä miten haluan ja kissa vieläpä pitää minusta huolta. Nykyisin saa siskonikin koskea ja ei enää suuremmin pelkää Miisua.

Mutta nyt otan vielä sukan hetkeksi käsittelyyn, enää ei jaksa keskittyä tuohon rojektiin, mutta tellua pitää hetki katella, että uni maistuu sitten. Muistakaahan, vielä on rapiat kahdeksantoista ja puoli tuntia aikaa osallistua arvontaan. Ja taas kerran oli lisää rapissu seuraajia, kaikille oikein paljon tervetuloa!

Suoranaista hulluutta

Kyllä, minä taidan olla hullu. Ainakin todella sekaisin päästäni. Mutta lopputulos on pienen sekopäisyyden arvoista. Puhun siis nyt tästä suuresta projektistani. Se on nyt potkaistu käyntiin. Aikaa tämä tosiaan vie, mutta mitä siitä, mä haluan tämän työn valmiiksi asti. Tässäpä lähtötilanne.

Kaaviota kakstitoista paperia... yksi rivi menee aina kahdelle rinnakkaiselle paperille. Kuusi kerää mustaa ja kuusi kerää luonnonvalkoista Dropsin Alpaca-lankaa. Onteloneuletta, jota en siis ennen tätä ole koskaan kokeillut... ohjeita tutkin kyllä tätä työtä varten... mutta se kokeileminenkin jäi kun piti alkaa heti tekemään. Joka toinen kaavio rivi pitää lukea väärin päin ja muuttaa väritkin toisin päin. Muutama rivi on nyt tikuttu. Punaisella pitää rajata aina kymmenen silmukkaa jotka sotken mustalla yli kun tehty. Työssä on kaksisataa silmukkaa, merkattu nekin kymmenen pätkissä. Yksi kierros vie ainakin tällä hetkellä reilu puolituntia... kierroksia työssä on 578. Kyllä, olen jopa itse sitä mieltä että hullu olen, kun ottaa vielä huomioon, että tätä ei tehdä ilman aikaa ja rauhaa, tietysti pitää olla erittäin skarppinakin tehdessä. Ajattelin pitää tätä semmottisena palkintotyönä itselle... saa jotain aikaiseksikin kun tietyn asian hoidettua saa tikuta pari kierrosta.

Että näin tänään. Ihanaa viikonloppua ja muistakaahan käydä osallistumassa arvontaan, vielä on pari päivää aikaa.

Apuva!

Tämä hullu on nyt ostanu sen ohjeen... ohjeesta tietää miehen lisäksi kaksi ihmistä. Molemmat ovat olleet uskomattoman kannustavia ja kertoneet olevan tämän neuleen ihan mun tyylinen. Vähän hirvittää, tekniikkaa en ole vielä testannut käytännössä, lukenut olen ja uskon sen sujuvan. Uskon siksi, että oli erittäin selkeä ohjeistus ja heti tajusin.... tajusin myös että hidasta se on ja malttamattomalle (mitä minä en tietystikkään ole ikuna, ei ei sellaista minusta saa tekemälläkään) voi olla aika tuskaista. Tästä tulee pitkä tie ja siksi siitä täällä vihjailen, että ei varmasti jäisi kesken. Nyt sitten hitaasti mutta varmasti aletaan etenemään.... ensin tietysti täytyy hakea langat. Ehkäpä esikoisen kanssa huomenissa hissuttelemme lankakauppaan, hänellä kun on nyt syysloma. Juniori on hoidossa, että mies saa sitten nukkua yövuoron jälkeen. Esikoisen päästän mahdollisesti valitsemaan kahden langan välillä, että kummasta lähden tekemään. Intoa on nyt vaikka millä mitalla, mutta todennäköisesti tulee seiniä vastaan ja siksi toivoisinkin teidän mitään projektista tietämättömiä kysymään aina välistä missä mennään.

Mutta nyt mä meen nukkumaan, lanka kuitenkin ostettu ja tänään on taas yks sukka pudonnu puikoilta ja pari aloitettu.

Arvatkaa mitä tulee....

...no sukkaa taas kerran. Just mietin, että olis pitäny ilmeisesti osallistua sukkasatoon, kun näitä nyt tuntuu tulevan ja tulevan. Eilen kyllä pyörittelin helmiä ja suunnittelin paria avainnauhaa. Toiseen pitää käydä ostamassa, joten se ei nyt heti valmistu. Tai siis muutenkin pitää hakea taas noita osasia, kun tuntuu että ne on aina loppu. Kai mulla vierailee joku salaperäinen osarohmu täällä, tai sitten mä aina unohdan osan mitä pitikään ostaa. Vahvasti kyllä kannatan tuota rohmua, mullahan on maailman paras muisti... ainaki välistä.

Nämä sukat ovat siis ne työkaverini omat sukat, ensin lapset ja sitten äiti. Nyt on perhe lämpimin varpain, tyttö kuulemma ihastui sukkiin tosi kovasti ja sukat olleet kovassa käytössä. Kiva tietää, että sukat oikeasti tulee käyttöön. Niin, kyllähän se kummipoikakin soitteli ja kiitti sukista. Mutta nyt näihin sukkiin.

Ihan seiskaveikkaa ja perussukkaa, mitä nyt vähän ns. raitaa nurjilla silmukoilla jalkapöydälle ja sen jatkoin ihan kärkeen saakka. Ja näistä sukista tuli mestariluomus, siis ensimmäistä kertaa olen omista sukistani sitä mieltä, että nämä tosiaan näyttää sukilta myös ilman jalassa oloa. Tein näihin tiimalasikantapään ja sekin onnistui huippu hyvin, jipii!

Nyt on sitten tennareiden lisäksi puikoilla yhdet pitsisukat. Vaihtelua tuohon lähes suoran kutomiseen kaipaa välistä. Se mun haave ei ole nyt edennyt, ohje ja langat on ostamatta. Hmm... ehkäpä joulupukki tuokin mulle langat siihen, pitänee vihjata. Mutta se ohje pitäisi ostaa, en vain ole vielä jaksanut keskittyä rekisteröimään itseäni paypaliin, niin ei ole siksi onnistunut. Mutta sisulla sen taidan sitten tehdä, kun on tässä huomannu ettei noiden huivien kanssakaan ole antanu periksi, vaan sitkeästi tehnyt loppuun... joten eiköhän tämäkin sitten joskus vuosien päästä ole tehtynä.

Ai niin, Novitaltakin tuli se pahoittelu lopulta, kesti vaan aika kauan. Mahtanee näin syksyllä olla kiirusta heilläkin. Eli enää en ole pettynyt pahoittelemattomuuteen.

Nyt mä taidan alkaa tehdä ruokaa, saa miesväki sitten vain lämmitellä itselleen. Ja sen jälkeen ja välissä taidan kilkutella puikkoja, illalla sitten kun yksin täällä touhuan poikien uinaillessa ja miehen mennessä töihin mahdollisesti käyn täydellä tohinalla helmien kimppuun. Vaikkakin mulla olis tuossa yks projekti, jota siivoamiseksi kutsutaan, mutta ei jaksa. Siis en yöllä varsinaisesti siivoa, pitäisi vaan vähän järjestää vaatekaappia, mut se on niin vaikeeta aina alottaa. Mutta se on pakko tässä ennen sunnuntaita tehdä, järjestin nimittäin ittelleni pakon.... tyhjäsin kaapin pariin kassiin ja yhteen laatikkoon.... nehän on sitte pakko saada pois juniorin synttäreiksi. Ehkä sitten lauantaina sen urakan otan, kun siihen kuitenkin tovi menee. Mutta nyt lähen tekeen oikeesti ruokaa.

Toivottavasti saadaan loppuviikko nauttia hyvästä säästä, sade saisi jo tauota hetkeksi. Ja tervetuloa taas teille uudet lukijat!

Sukkaa ja jotain muuta

Niin, kun se maratoni on käynnissä tulee melkein joka postaukseen sukkaa. Tai no nuo isän serkun tennarit taidan pläjäyttää samaan kuvaan. Ei tarvii niitä kattella joka postauksessa sitten. Mutta tällä kertaa valmiina työkaverin pojan sukat. Kuvattu mun jalassa... ja pojallahan on mua isompi jalka. Mutta tämmöset ovat ne sitten.

Jaa no enhän mä noin notkea ole, että vain toinen sukka on jalassa. Näihin siis tein ruutua tuohon eteen. Varressa on ensin pätkä pelkkää 1o 1n joustinta ja sitten joustin jatkuu takana ja ruudut alkaa edessä. Tuo oli  uutta lankaa mulle, ei taida tulla ostettua toista kertaa. Oli jotenki liian liukasta neuloa, muutamaan kertaan yks puikko karkas, mut onneksi silmukat ei paennu, riitti pelkkä poimiminen takas puikolle. Lanka oli siis Novitan Impivaaran sukkalankaa, langassa siis ei mitään vikaa, en vain itse tykännyt tätä kovin neuloa. Vaikkakin pakko tästä varmaan vielä yhet sukat on tehä, piti meinaan hakea toinen kerä, kun ei ihan yks riittäny näihin 39 kokoisiin sukkiin. Paljosta ei jääny kiinni, pari cm ennen kärkikavennuksia otti ja loppu kerä.

Mutta sitten on muutakin, koruja, jotka on odottanu toteutustaan kauan. Kesällä jo sain pyynnön tehdä ristiäisiin kaulakorun. No, nyt sen sain vihdoin kokonaan tehtyä ja korvakorut kans. Siis pyyntö tuli hyvissä ajoin, että nämä tosiaan ehtivät vieläkin hyvin marraskuussa oleviin ristiäisiin tuoreen mummin käyttöön. Toiset lenkit on ollu sahattuna pidemmän aikaa, mutta pienempiä en ole saanut veivattua ja sahattua ennen eilistä. Kiva sinänsä, että nyt on noiden korussa olleiden 3,5 mm halkaisijan omaavien lisäksi 3 mm halkaisijalla olevia valmiina. Minä tohinassa veivasin kunnon pätkän ja olin jo sahannu puoleen väliin, kun tajusin kattoa mitä kokoa tässä nyt oikeen tehään... liian pientä tietysti. Päätin sitte kuitenki sahata saman tein loppuun, koska ihan taatusti noillekkin käyttöä tulee löytymään. Veivasin uuden pätkän ja sahasin. Niitäkin reilummasti, nii ei joka kerta idean saatuaan tarvii uusiksi veivata ja sahata. Mutta takas asiaan, ensinnä kaulakorua.

Hopeoitua korumetallia siis. Oili-ketjua 1mm lanka 5mm lenkkeinä ja 0,8 mm lanka 3,5 mm lenkkeinä. Ketjussa väliin linkitetty muutama Swarovskin bicone helmi, kahta eri sävyä. Ja riipuksena pieni siro kolibrihelmi. Jos tämä ei olisi ollut ns. tilaustyö, olisi tämä varmasti jäänyt omaan käyttöön, ihastuin kovasti. Suunnitelmissa josko itselle hopeasta tuota oilia tekisin, on se vaan kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunista ketjua. Korviksia piti olla kaksi paria, avokoukulla pätkä oilia helmen kera ja napilla pelkät helmet, kun toisessa korvassa on kolme reikää.

Tuossa oikean puoleisessa näkyy nuo sävyt jokseenkin oikein, napeissa siis himpun vaaleammat ja koukuissa vastaavasti tummemmat. Tämmöstä siis valmiina asti ja sukkia lisää puikoilla. Tuota lankaa hakiessa esikoisen ollessa säbä treeneissä, lipsahti sitten... tuli pari nallen aloeveraakin napattua... mutku ne keltainen ja vihreä oli niin ihanan värisiä ja rose mohairiakin... just passeli väri kaulahuiviin, jota suunnittelen. Nyt pyörii rumpu, valmista hopeaa ei ole, mutta omaa ja työkaverin käyttökorua puhdistumassa ja vähän lenkkejä korjattuna irvistelyistä. Nyt sitten soffalle istumaan, kun juniori lähtee nukkumaan ja pian esikoinenkin, että jaksetaan aamulla aikasten ylös. Miehellä alko yövuorot ja tuskanen viikko tulossa, mutta valmistakin saattaa tulla reilusti kun puoli viikkoa pitää hissutella yksin täällä aamupäivät.

Ihanaa tulevaa viikkoa! Nii ja muutama uusi lukijakin taas rapsahtanut, tervetuloa joukkoon!

Vaihtokauppaa...

Käsitöissä vaihtokauppa on hyvä vaihtoehto, jos toinen osaa jotain mitä itse ei. Minä rohkeasti ehdotin Kisalle vaihtoa, kun näin hänen tekemät palmikkosukat. Sukkia väännän maratonina itse, mutta palmikko on minulle pieni peikko ja sellaisista sukista vain haaveilin. Nyt on haaveilu vaihtunut odotukseen. Kiirettä ei tarvitse minun takia pitää, mutta itse tein oman osuuteni ja se on jo perilläkin, joten  siitä tässä kuvat. Joskus vaikka ei ole ihmistä livenä nähnytkään, tulee vahvasti tunne millaista hänelle tehdä. Sähköposti viestien perusteella se tunne tuli tällaisena avainnauhana.

Vieläpä kuulin, että aivan on vastaanottajan värinen, joten siihen tuntemukseen tosiaan kannattaa nojata. Ainoa mitä vähän pelkäsin, on tuo kukka linkki. Epäilin, koska on ensimmäistä kertaa avainnauhassa, en tiedä kestääkö. Mutta se siihen vaati päästä, joten sitten laitoin kera lupauksen, että jos ei kestä korjaan nauhan ja pistän vahvemman linkin. Helminä punaisia lasikristalleja, hematiittia niitä ihania punaisia kuutioita, siemenhelmiä, kierteisiä putkihelmiä sekä hopeoituja metallihelmiä. Kisa pyysi vaihdossa siis joko avainnauhan tai kirjanmerkin, minusta toinen vain olisi ollut aivan liian vähän, joten tein molemmat.

Tuo sydän on kummitellut toteutusta vaatien mielesä pidemmän aikaa ja kun punaista toivottiin, niin sehän sopi loistavasti vääntää kirjanmerkiksi. Ketjussa ja sydämen keskellä punaisia lasikristalleja sekä samanlainen kukka joka avainnauhassa, tämä vain ns. riipusversiona, eli vain yläpuolella ripustuslenkki. Ja koska niin iloiseksi tulin, että noin vain toinen suostuu vaihtoon tuntemattoman kanssa, tein vielä yksinkertaiset korvikset lisäksi.

Mutta mitäpä muuta nuo ihanat kristallit kaverikseen tarvivat? Eivät mitään, mietin jopa pitääkö tässä itsellekkin tuollaiset pyöräyttää.

Aika hurjaa, uusia rekisteröityneitä lukijoita on tullut 11 lisää arvonnan myötä, osa toki on ihmisiä jotka muutenkin seuranneet ja kommentoineet blogiani, mutta myös uusia tuttavuuksia tullut roimasti. Ja tänään tuli todellinen yllätys, minun ensimmäinen toisesta maasta oleva lukijani rekisteröityi. Sen huomattuani taisi liimautua kestohymy täksi iltaa nassuun.

Sukista on kahdesta parista ensimmäinen pudonnut puikoilta, kolmannen parin ensimmäinen tipahtaa tänään. Noita tennareita on onneksi mukava tehdä tellua katellessa iltaisin ja tulee joutuisasti, joten se isän serkun setti mahdollisesti valmistuu piankin, ellei korut huuda joka päivä toteutusta. Koruista tulikin mieleen, minulla on tuossa yksi riipus tulossa... töistä tullessa viime viikolla iski kivi silmään ja sehän lähti taskuun. Saa nähä onnistunko toteutuksessa sitten. Ja viime viikosta puheen ollen... hehee, viime perjantaina junioria hoidosta hakiessa, poika tuumas mulle: "Äiti! Sä unohit korjata mun pyllyn reiän." Hetki meni, sitten tajusin kun poika just puki ulkohousuja, että niissä kyseisissä housuissa on pepun kohdalta sauma vähän ratkennut. Hoitajaakin meinasi hymyilyttää. Saatiinpa hoitajan kanssa pieni piristys viikonlopuksi.

Kohta pitäisi lähtä Prismaan. Saa nähä miten käy. Ostettiin pojille uudet kumpparit elo-syyskuun vaihteessa. No, eilen sitten esikoisen kumpparissa repeämä. Siis sauman kohdalta revennyt sivusuunnassa noin kymmenen cm. Tietystihän minulla ei enää kuitti ole tallessa, mutta katotaan miten käy. Uudet kyllä ostan sitten jostain toisesta kaupasta, jos ei mitään hyvitystä tule. Kyllähän nyt edes muutaman kuukauden pitää kumppareiden kestää, paitsi että oikeasti niiden pitäisi kestää monta vuotta. Ja jostain kumman syystä esikoisen kohdalle on useamman kerran osunut noita maanantai kappaleita kumppareissa, parit on menny sillä, että takasauma on murtunut ja parit on hajonnu muuten. Eikä ainakaan mun mielestä tuo poika sen kummemmin niitä tuhoa kuin normaalisti käyttää.

Ja kun nyt päästiin vauhtiin. Hiukan olen pettynyt, että Novitalta en edes pahoitteluja saanut, kun otin tuon huivilangan tapauksen kanssa yhteyttä. Höh!

Että tämmöttinen torstai pläjäys. Onneksi tosiaan on tullut roimasti piristystä teidän uusien lukijoiden muodossa ja tietysti on ollut tosi ihana huomata, että muutama täällä säännöllisesti vieraillut on nyt rekisteröitynyt virallisiksi lukijoiksi. Joten tervetuloa kaikki uudet lukijat!

Edit: Jihaa, ainaki Prisman toiminta saa täydet pisteet. Ei ollu mikään ongelma kuitin puuttuminen ja pojalla uudet kumpparit! Nyt säilyy näistä kuitti ainaki tän syksyn tallessa!

Vaihteeksi sukkaa... ja sitä tulee jatkossakin...

Eilen tipahti toinen pari puikoilta ja tänään toinen. Muutakin on valmista, mutta siitä parin päivän päästä lisää, ettei mene yllätys pilalle. Mutta työkaverini pyysi tekemään itselleen ja lapsilleen sukat, kun itseltään ei onnistu ja ei uskonut minun onnistuvan opettamaan. Vaikka voidaanhan sitä vielä koittaa, josko kuitenkin alkaisi sujumaan. Ihan perussukkaa halusi. Tässä siis hänen tyttärelleen, kuvaus apuna esikoinen (lähes saman kokoiset jalat heillä).

Mutta siis pieni juju näissä on. Lankana seiskaveikan nostalgia punaisena. Intouduin vain tekemään kiertävää joustinta, jota sitten päätin jatkaa myös jalkapöydällä. Kauheen hyvin ei vaan taida tässä tai seuraavassakaan kuvassa tämä näkyä.

Mutta näistä tuli tosi kivan näköiset ja huomenna kuulen tuomion, tänään nautin vapaa päivästä. Sitten tänään tiputin kummipoikani sukat. Hänellehän jo lupasin kesällä tehdä tennarit, samanlaiset tein myös hänen pikkuveljelleen silloin lomalla, niistä ei vain kuva ole blogiin asti päätynyt. Samaa väriä siis molemmille ja pitkillä varsilla.

Näitähän sitten oli jonossa jo muutenkin vielä viidet, mutta nyt niitä on kuudet lisää. Näyttää siis siltä, että minä sukitan tänä syksynä koko suvun tennareilla. Isäni serkku soitti eilen ja kyseli, josko ehtisin hänelle kuusi  paria ennen joulua tekemään. Kaikki olivat lyhyellä varrella, joten uskon, että hyvin ehdin. Ja sitten ne työkaverini omat ja pojan sukat, sekä yhdelle toiselle työkaverille myös ihan perussukkaa ja mahdollisesti vielä yhdelle työkaverille. Eli sukkia on tulossa ja paljon. Tänään olen jo aloittanut yhdet ja meinaan vielä kahdet saattaa alkuun tämän illan aikana, sitten teen kuten tuon arvottavan huivin ja näiden sukkien kanssa, jokaista muutama rivi vuorotellen... kyllä niitä siitä pikkuhiljaa sitten valmistuu. Yhdet on kuitenkin pidettävä ei tennareina, niin ei tule ihan plääh niihin. Ja aion myös pitää korupäiviä, tai siis jos tuntuu niin sitten teen koruja. Huomenna meinaan veivata ja sahata töiden jälkeen, kun on yksi korusetti odottanut toteutustaan, sillä ei vain kamala kiire ole ollut, mutta kohta voi olla mikäli aina vaan siirrän ja siirrän... ei ole oikeen jaksanu alkaa veivaamaan ja sahaamaan. Nyt kuitenkin on taas intoa siihenkin, haluttaa välistä tehdä ketjua.

Arvonnassa tuntuu enemmän suosiossa olevan tuo huivi. Vastahan on mennyt ensimmäinen päivä, katsotaan muuttuuko suhteet miten tässä parin viikon aikana. Ja ainiin, esikoinen oli sitten vähän hölmöillyt koulussa perjantaina... olivat toisen pojan kanssa pesseet hiuksiaan kuravedellä. Toivottavasti autto juttelu ja ei tuollasia mene enää tekemään. Vaikka eipä ne lapset olis lapsia, jos ei välistä vähän hölmöilis.

Mukavaa viikkoa kaikille!