Korun tarina

Tästä tuleekin hyvin kuvarikas postaus. Tämä koru yrittää kertoa tarinansa. Tätä pyöritellyt tämän illan tässä ja miettinyt ja kokeillut ja tämä siitä syntyi. Kun sain tämän valmiiksi, se toinen vaihtoehto ei enää tuntunut toteuttamisen arvoiselta. Mutta lähdetääs tarinan vietäväksi:

Ärsyttävää, häiritsevää. Tietoisuus siitä, että tämä vain pahenee, vie syöksykierteeseen.

Ensimmäiset viiltävät salamat, äänet kaikuu korvissa, pienikin kuiskaus tuntuu huudolta, aika pysähtyy.

Kirkasta kirkuvan punaista usvaa, mahdoton liikkua, vatsassa velloo, joka salama saa vatsan muljahtamaan ympäri.

Musta aukko imee sisäänsä, punainenkin tummuu.

Vihdoinkin tuo pieni sininen enkeli saapuu, vie salamoilta terän, imee pois mustasta aukosta.

Utuinen pilvi ympärillä, tulee kylmä, salamat haihtuvat.

Vaaleanpunainen helpottava uni, unen jälkeen jälleen valkoista ja selkeää.

Migreeni korun muodossa. Tuossa kipu puolella ketju palat osien välissä kuvaavat sitä, miten puuroa aivotoiminta tuntuu olevan, ajatukset ihan solmussa. Sininen enkeli on lääke ja kirkkaat vain vettä. Toisella puolella on tasaista muinaisketjua paloina, ajatukset selkenevät ja saa taas jostain kiinni. Niskaosa on ihan valmisketjua, koska halusin koko tarinan näkyviin, eli etuosassa kaikki elementit.  En ole saanut jälleen kohtausta, tämä vain alkoi siitä edellisestä muhia ja lisäpotkua tähän antoi musiikki. On olemassa yksi biisi, joka minun on pakko kuunnella aina kohtauksen jälkeen tai mikäli lääkkeen olen ehtinyt ottamaan ajoissa, niin heti kun olen varma, että kohtaus on estetty. Billie Joe tietää mistä kertoo laulussaan, hän kuvaa erittäin osuvasti migreeniä, minä kerron siitä korun muodossa. Tässäpä teille: Green day - Give Me Novacaine.
Tämmöstä siis pyöritellyt tässä pari viikkoa mielessä. Alunperin mietin vaijerikorua, mutta kun tämä on valmis, ei se enää tunnu laisinkaan oikealta vaihtoehdolta.

Rojekti ollut edelleen laatikossa, koko viikko aamuvuoroa ja pari huonoa yötä, lisäksi alku viikko aina menee vähän unella kun on ollut edellisellä viikolla iltavuorossa, ei vaan ole ollut tarpeeksi skarppina, että olisin sitä halunnut jatkaa, koska sitten olisi virheitä työ täynnä. Kummitytön tuubi alkaa olla loppusuoralla ja niitä sukkiakin valmistuu, ne on vaan sitä kertarysäystä.

Ihanaa huomenna on perjantai ja vapaa viikonloppu tiedossa, sikäli vielä harvinaista herkkua, että se on miehen kanssa yhtäaikaa vapaata, jihaa! Mitä nyt lauantaina on työporukan iltamat rempan valmistumisen kunniaksi. Meille satoi tänään ensilumi, alkuun tuli rakeina pari kuuroa ja sitten oikeen kunnon kuuro, joka muuttui lumeksi. Olis se vaan niin paljon valoisampaa kun maa olisi valkea, mutta en usko lumen meille vielä pysyvästi tulleen. Aina tietysti saa toivoa.

Ihanaa tulevaa viikonloppua teille kaikille!