Vaihteeksi sukkaa... ja sitä tulee jatkossakin...

Eilen tipahti toinen pari puikoilta ja tänään toinen. Muutakin on valmista, mutta siitä parin päivän päästä lisää, ettei mene yllätys pilalle. Mutta työkaverini pyysi tekemään itselleen ja lapsilleen sukat, kun itseltään ei onnistu ja ei uskonut minun onnistuvan opettamaan. Vaikka voidaanhan sitä vielä koittaa, josko kuitenkin alkaisi sujumaan. Ihan perussukkaa halusi. Tässä siis hänen tyttärelleen, kuvaus apuna esikoinen (lähes saman kokoiset jalat heillä).

Mutta siis pieni juju näissä on. Lankana seiskaveikan nostalgia punaisena. Intouduin vain tekemään kiertävää joustinta, jota sitten päätin jatkaa myös jalkapöydällä. Kauheen hyvin ei vaan taida tässä tai seuraavassakaan kuvassa tämä näkyä.

Mutta näistä tuli tosi kivan näköiset ja huomenna kuulen tuomion, tänään nautin vapaa päivästä. Sitten tänään tiputin kummipoikani sukat. Hänellehän jo lupasin kesällä tehdä tennarit, samanlaiset tein myös hänen pikkuveljelleen silloin lomalla, niistä ei vain kuva ole blogiin asti päätynyt. Samaa väriä siis molemmille ja pitkillä varsilla.

Näitähän sitten oli jonossa jo muutenkin vielä viidet, mutta nyt niitä on kuudet lisää. Näyttää siis siltä, että minä sukitan tänä syksynä koko suvun tennareilla. Isäni serkku soitti eilen ja kyseli, josko ehtisin hänelle kuusi  paria ennen joulua tekemään. Kaikki olivat lyhyellä varrella, joten uskon, että hyvin ehdin. Ja sitten ne työkaverini omat ja pojan sukat, sekä yhdelle toiselle työkaverille myös ihan perussukkaa ja mahdollisesti vielä yhdelle työkaverille. Eli sukkia on tulossa ja paljon. Tänään olen jo aloittanut yhdet ja meinaan vielä kahdet saattaa alkuun tämän illan aikana, sitten teen kuten tuon arvottavan huivin ja näiden sukkien kanssa, jokaista muutama rivi vuorotellen... kyllä niitä siitä pikkuhiljaa sitten valmistuu. Yhdet on kuitenkin pidettävä ei tennareina, niin ei tule ihan plääh niihin. Ja aion myös pitää korupäiviä, tai siis jos tuntuu niin sitten teen koruja. Huomenna meinaan veivata ja sahata töiden jälkeen, kun on yksi korusetti odottanut toteutustaan, sillä ei vain kamala kiire ole ollut, mutta kohta voi olla mikäli aina vaan siirrän ja siirrän... ei ole oikeen jaksanu alkaa veivaamaan ja sahaamaan. Nyt kuitenkin on taas intoa siihenkin, haluttaa välistä tehdä ketjua.

Arvonnassa tuntuu enemmän suosiossa olevan tuo huivi. Vastahan on mennyt ensimmäinen päivä, katsotaan muuttuuko suhteet miten tässä parin viikon aikana. Ja ainiin, esikoinen oli sitten vähän hölmöillyt koulussa perjantaina... olivat toisen pojan kanssa pesseet hiuksiaan kuravedellä. Toivottavasti autto juttelu ja ei tuollasia mene enää tekemään. Vaikka eipä ne lapset olis lapsia, jos ei välistä vähän hölmöilis.

Mukavaa viikkoa kaikille!