Extreme Run Oulu 2014

Lauantaina herättii seitsemältä, käytiin hotellin aamupalalla ja mentiin vielä uudestaan nukkumaan pariksi tunniksi. Yhdentoista aikaa sitten tiimimme toinen puolikas, eli siskoni miehensä kanssa saapui Ouluun ja nappasi meidät kyytiin ja suuntana sitten Nallikarin uimaranta ja huikea juoksutapahtuma, Extreme Run. Eli täysi matka 15 kilometriä, mutta rata itsessään 5 km ja jokainen saa itse valita meneekö yhden kerran, kaksi kertaa vai täydet kolme, aikaa juosta kolme tuntia, mutta jokainen saa ajan, eli se kolme tuntia ei ole ehdoton raja. Oulussa meitä iloisia kirmaajia oli 972 osallistujaa. 

Siinä se alku ja loppu. Ylemmässä kuvassa näkyy nuo matot, jotka aktivoivat mikrosirun, joka kiinnitetään kenkään ja sillä saa ajan sekä kierrokset. Alemmassa kuvassa lähtöaitaus. Kelikin oli juuri hyvä, hiukan pilvistä ja kivasti tuuli, ei tullut liian paahtavaa ja toki vedessä suoritetut esteet viilensivät myös kivasti.

Porukka kokoontui pikkuhiljaa jo hyvissä ajoin lämmittelemään ja noutamaan sponsorikassia sekä jättämään ylimmän kuvan telttaan narikkaan reppujansa. Osa pukeutuneina ja osa ihan normi juoksutamineissa. 

Meidän venytellessä tuli eräs kumimies meitä ohjeistamaan mitä tehdä, oli vaan sen verta sukkela kaveri ettei ennätetty ottaa kuvaa kun nosti jalan suoraksi ilmaan ja teki spakaattia. Mutta kyllä me lämmettiin ihan näin perinteisestikin. Minulla ja miehellä oli visiota vaatteiden suhteen, mutta kun siinä tuli kaikennäköstä estettä, ei löytyny tiettyjä juttuja ja tiettyjä ei sitten ollutkaan saatavilla yms, niin meidän tiimissä mulla oli ehkä vähän jotain erilaista... Halpa-Hallista kun löytyi vahingossa jotain. Esimerkiksi myyjä osasi muotoilla hyvin nätisti asian ja sanoi ettei ollut tiennytkään heillä olevan niin "voimakkaan" värisiä housuja... hih, minä kyllä rupesin rehellisesti nauramaan ja sanoin että tulivat kuin tilauksesta hullutteluun. Jopa kaiken kaikkiaan juoksussa olleet paita ja housut sekä tietysti korvikset tekivät yhteensä noin kympin.

Ja meidän koko tiimi sitten, huomatkaa ne "voimakkaan" väriset housut....

Jotka sitten kastuttuaan olivat vieläkin räikeemmät. 

Startti siis tapahtui klo 13 ja kyllä, minä juoksin koko matkan, paitsi ne pakolliset missä joutu kävellä... eli aallonmurtajan kivikolla sekä kun kahloi tuonne veteen esteille ja hetkelliset jonotukset esteillä. Esteinä oli putkia, joita ylitettiin ja ryömittiin lävitse, autonrenkaskasaa josta juostiin yli, verkkoeste jota ryömittiin ali ja myöhemmin kiivettiin yli, vedessä yli ali esteitä, parit rakennustellingit joita kiivettiin toista puolta ylös ja toista alas, autonromuja joiden yli juostiin, ylläriesteenä sähköverho... kertaakaan ei mulle tärskyä osunut, eikä kuulemma tuntunut juuri miltään kun eräs Oululainen kertoi oikeen jääneensä kokeileen onko siinä laisinkaan sähköä. Meillä ei ollut sitten kaveria vaan kuvailemassa, niin omia kuvia ei tuolta esteiltä ole, mutta mies tuli sen verta aiemmin maaliin, että kerkes kuvata minut taas maalisuoralla.

Ja kuten alakuvasta huomaatte niin hymy huulilla tällä kertaa maaliin tultiin, kun viime vuonna pääsi itku. Oma tavoitteeni oli että kun jaksaisin ainakin yhden täyden mahdollisesti kaksi juosta, nuo esteet meinaan tekevät aika paljon haastetta lisää vaikka matka itsessään siis ei ollut mahdottomuus juosta, no voin ylpeänä todeta, että juoksin ihan koko matkan.

Ja tiimimme vielä fiilistelyissä kaikkien päästyä maaliin. Kengätkin tuntuvat päällisin puolin kuivilta. Tänään olisin halunnut pientä verryttelyä käydä juoksemassa, mutta meitä on tykittänyt useampi ukkoskuuro ja se sitten jäi. Mikäli kiinnostaa enempi kuvamateriaali, täältä voi käydä kurkkimassa ja jos klikkaatte kuvat isommiksi, saatatte minutkii sieltä bongata ainakin autonrengaskasalta.

Ja kyllä, todellakin kannan ylpeydellä paitaa sekä urhoollisuus mitali pääsee edellisvuoden mitalin kaveriksi...

Niin, viime vuonna kävelin osan joka kierroksesta ja viime vuoden aika oli 2.28.46 ja tadaa....

Eli kyllä olen ylpeä itsestäni, aikani parani yli 27 minuuttia. Radat oli tietysti vähän erilaiset, mutta huima parannus silti.

Nyt sitten ennen ensi kesän Oulua on edessä 6.9. Peurunka. Täältä pääset ilmottautumaan mukaan, jos kiinnostaa ja mahdollisuus on lähteä. Tuo on niin huikea tapahtuma, että kunnostaan ei tosiaankaan kannata huolissaan olla, vaan rohkeasti vain mukaan vaikka sitten kiertäisit radan vain yhden kerran, suosittelen. Ja kuten Jaajo Oulussa juontaessaan kertoi, jos jaksat juosta 500 metriä jaksan myös Extreme runin, koska esteet tulevat tiuhaan ja kun esteillä pystyy huilimaan niin siitä vain ja kävellenkin voi ihan huoletta mennä. Mukaan vaan rohkeasti! Me lähdemme miehen kanssa myös Peurunkaan juoksemaan.

Ja sitten se onkin paluu arkeen edessä, aamulla töihin. Nauttikaa te ketkä vielä lomailette lomastanne ja muut vielä kesästä, on se meillä kuitenkin niin lyhyt.