"... heikoille voi olla liikaa kutsu metallin..."

Juu-u, tää tykkäis myös Teräsbetonista. Tuohan on lainaus Taivas lyö tulta biisistä. Miksikö tommottinen otsake... no kun titaanihan on metallinen alkuaine. Tuli tässä kesäkuussa tosiaan neulottua Titanium-huivi. (Ja nyt on paaaaljon kuvia)

Tuossa alla muuten yksi niistä lomalla ostetuista matoista... jotka aiheutti sen lapasesta karkaamisen. Mut on meillä nyt hienot lattiat meidän makkarissa ja poikain huoneessa... tapetitkin vois tietysti uusia... mutta siitä ei sen enempää.

Lankana tässä Colinette Jitterbug ja väri Jay, tuo on minulle kotiutunut Neulojien yönä Titityyltä tilatussa yllärisukkapaketissa. Olihan ihana herkku lanka neuloa, tätä täytyy saada lisää ehdottomasti, vaikkapa neuleeseen. Niin ihanan pehmoista, kummakos tuo kun 100% merinoa. Vyyhdillä kokoa 150g/360m ja yksi vyyhti riitti tähän huiviin, vähän jäikin. Ainoa huono puoli tuossa langassa oli kylvyssä kova värin päästäminen...

Kuva on huono kännykkäkuva pimeässä vessassa, mutta ilmaisee tilanteen hyvin. Onneksi se ei itse valmiissa työssä näy haalistuneina väreinä, vaan väri pysyi yhtä kirkkaana neuleessa siltikin.

Tuossa kuvassa näkyy parhaiten tuo väri, herrrrrkullinen, etenkin nuo turkoosit olivat niin syötäviä. Oikeasti harmitti että tuota vihreää sävyä oli enemmän kuin tuota turkoosia, siitäkin huolimatta niin upea väri kuin olla voi. Ei vaan ihan mun oma väri, joten tämäkin huivi odottaa tulevaa kotiaan.

Puikkoina oli 4,5 mm ja ohjeen mukaan mentiin. Toisaalta vähän harmittaa, etten tehnyt tuota sileää osuutta ihan sileänä neuleena vaan ohjeen mukaan aina oikeana, on meinaan vielä herkumpi sileänä oikeana... mehtäemäntä sen version toteutti. Pitkään kyllä mietin tekisinkö niin.

Olihan mielenkiintoista kuvata tätä yksin partsilla... ei ollut heleppoa saada huivia kuvaan automaatti laukaisulla oikeaan kohtaan taikka itseään... jätin ne pahimmat pois, kuten sen missä kuvasin lähinnä omaa takamustani... tai niitä vahingoista mitä otin... itse heijastun laseista mutta muuten kuvassa tyhjää partsia. Miehet meinaan katto leffaa sisällä, enkä viittiny häirihteä. Leffan olin jo nähny ite aiemmin, nii en koko ajan kattonu. Mutta tässä yks hyvä esimerkki...

Hih, minihame päällä tuolilla hajareisin ja vielä etunoja selkänojaan... eli jos oikee tuota alaosaa kattoo vois olla viimosen päälle iso pepa. Mutta huivihan tässä on pääasiassa, ei ne epäonnistuneet kuvat. Kivasti tuolla on kokoa, 153 x 58,5 cm, löyhästi levitettynä.

Että simmottista metallia täällä on tullut neulottua. Ja tähänhän pääsin testaamaan sitten loman aloitus hankinnoilla...

Eli tuli vihdoin ja viimein tosiaan hankittua ne pingotusraudat. Ja olihan mukavan helppoa tuo huivin muotoilu. Ei tarvinnu tehä ylimäärästä työtä molempien puolten samanlaiseksi saamisen kanssa.

Vaan keskelle rautaa ja siitä sitten reunoja myöten ja t-neuloilla kiinni. Miksi kummassa näitä ei ole tullut aiemmin hankittua??? Jos ne olis käytössä nähnyt aiemmin, nii varmaan ois tullu ne het hankittua. Suosittelen siis, tällä kertaa oikeesti.

Tällä hetkellä puikoilla sitten tämmöstä...

Tuli taas idea päähän ja mummoni tarvii lämmikettä... ensimmäinen räpästys jäi puolitiehen... kun siinä jo selkis kuinka se tehään ja tänään sitte aloitin uuden ja ensimmäinen jo tehty. Eilen sitten kirjottelin ohjetta ja pistin pari mailia menemään, josko saisin testailuja, saa sitte tuonki tänne lykättyä ohjeena.

Mehän jo talvilomalla Oulussa eksyimmä Rock Pub 82 nimiseen paikkaan, vaikkei se sillon vielä ollu avannukkaan, mut ystävällinen omistaja esitteli meille paikat ja lupasimma extremen aikaan tulla uudemman kerran. No sinnehän siis mentiina ja ei voi ku toivoa, että tänne meillekkin tämmöttinen paikka joskus aukeis... Täähän on siis torirannassa sijaitsevissa aitoissa oleva rock-henkinen pubi... olihan nii ihana mennä tuonne, kun omistaja het meidät tunnisti ja vielä läksiäisiksikkin kysäs, koska näemmä seuraavan kerran. Hällä kuitennii oli kaverinsa koruja siellä myynnissä ja pakkohan mun oli omani sieltä ostaa...

Marita Kouri tekee savikoruja, tuo riipus vaan iski ihan välittömästi mulla silmään. Hopeisella kiinnityksellä ja poronnahkaisella nyörillä... voi lurps...

Harlikin on sitä mieltä, että lurps... ei sentäs maistanu vaikka tassun ujuttikin kuvaan.

Ja sitten on vielä pakko yks kuva pistää...

Mies lähti eilen kauppaan, no sit tulee kotiin tuommottisen ihunan kortin kera ja kun ojentaa sitä mulle piilottelee alla levyä... ihan muuten vain halus tämmöttistä tuoda mulle. Pojillekkin tuli akun taskaria ja värityskirjaa... En vetänyt tyypillisiä naiskilareita ja alkanu tivata mitä pahaa on tehny. Mieli kyllä teki... siis ihan piruilu mielessä hetki huudattaa, mutta en sentäs kun toinen noin ihanasti huomioi. Joskus se arjen keskellä tuleva pieni yllätys vaan on niin ihanaa ja paikallaan.

Näillä eväillä viikonlopun viettoon siis, ansaittu kahden päivän vapaa... takana seitsemän päivän putki. Nyt kuitenki ihana viikonloppu perheen kesken edessä ja toivottavasti hienot ilmat. Ihanaa viikonloppua teitillekkin!