perjantai 14. syyskuuta 2012

Perjantain piristys

Nyt ei ole mitään valmista. Parin viime päivän rojekti on naulattuna... siis pingotettuna, että huomenna ainakin se sitten. Mutta oli pakko tulla kertomaan. Tänään oikeen rinta paisui ylpeydestä. Esikoinenhan siis kulkenut koulumatkan yksin heti toisesta päivästä lähtien. Tänään kun hain juniorin hoidosta, esikoisen viime vuotinen hoitaja kertoi, että on nähnyt esikoisen useampana aamuna koulumatkalla.
Tuossa matkalla on yhdet liikennevalot, se vilkkain risteys. Valoissa ollut itse autolla, kun poitsu mennyt siinä. Pysähtyy kuulemma aina punaisiin, katsoo tarkkaan valoja ja kun vaihtuu vihreä, katsoo tarkasti vielä, että varmasti autot ovat hänet huomanneet ja ylittää reippaasti. On kuulemma ihan iso poika verrattuna eskarin aikaan. Siis todellakin mummilassa harjoiteltu liikkuminen oli tosiaan hyväksi.

Ja kyllä, heti kotiin tultuamme juniorin kanssa pyysin esikoisen luokseni, halasin ja kerroin mitä olin kuullut ja kuinka ylpeä olen. Oikeasti tuli äidillä tippa linssiin. Onhan selvää, että kun me olemme yhdessä harjoitelleet ja hän joutunut edellä menemään ja näyttämään kuinka toimii, on toiminut oikein. Mutta nyt on taatusti varmaa että poika toimii yksinkin juuri kuten pitää. Kerroin myös hoitajalle, että tämä oli tosi ihanaa kuulla ja että poika saa kehut ja tiedon kuka hänet on nähnyt.

Juniori taas... taitaa ottaa koville, että isoveljellä onkin nyt enemmän omia kavereita, jotka käyvät täällä tai hän heidän luonaan. Esikoisen koulun alettuahan mies oli pari viikkoa vielä kotona. Esikoisen ollessa koulussa, he touhusivat kaikkea ns. kivaa. Tätä on vaikea itsekkään uskoa, mutta tänään vielä vahvistui epäilys. Eli eilen oli juniori heti aamusta valittanut korvaa ja kurkkua, jäi siis kotiin ja minä menin hänen kanssaan töistä kotiuduttua lääkäriin. Ei ollut korvissa mitään ja takaisin kotiin päästyä meno oli todella vauhdikasta, ei tietoakaan että olisi kipeänä. Kun sanoin, että huomenna (tänään siis) on hoito päivä, alkoi taas olla kipeänä vähän joka paikasta. Aamulla oli ihan normaali itsensä, joten hoitoon meni. Mutta kun hain hoidosta ja hetki oli oltu kotona, oli taas kuulemma kipeä. Kun kerroin, että sitten ei voi huomenna mennä salibandyyyn (alkoi viikko sitten ja on aivan innoissaan siitä), niin ei ollutkaan enää laisinkaan kipeä. Itsekkin olin hyvin epäuskoinen ensin, että voiko oikeasti ensi kuussa neljä täyttävä poika tajuta tehdä noin, mutta kun hänen touhujaan olen tässä pari päivää seurannut, niin olen varma, että voi. Ja kun tosiaan hoksasin tänään vielä tuon parin viikon jakson, niin johan kirkastui. Uskomatonta mutta totta. Kerrottakoon vielä, että juniorilla on ollut putket korvissa ja ennen putkitusta korvatulehduksen huomasi vasta kun tärykalvo puhkesi ja märkä alkoi valua korvasta, ei siis ollut mitään oireita ennakkoon.

Näin siis meillä, eilen ja tänään. Oikeen hyvää viikonloppua kaikille!

8 kommenttia:

  1. Onnea äidille esikoisen hyvästä liikennekasvatuksesta ja turvallista matkaa edelleen koulutielle.
    Vai on metkut mielessä nuoremmalla, kaikkea ne yrittää kun oppivat mistä saa tahtonsa läpi. Mutta onhan sentään vielä viisaampi ja hoksaa asioiden oikean laidan:)
    Hyvää viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyllä oli hymy kasvoilla koko illan tuon johdosta, kun tietää onnistuneensa.
      Juniori tosiaan keksii kaiken näköistä, mutta äitinsäkkin ollut aika villikko, joten osaa vähän aavistella välistä. ;D

      Poista
  2. Syystäkin voit olla ylpeä. On tuollaisia asioita kiva kuulla ja kertoa pojallekin.
    Tuo pienenmmän lapsesi "sairastelu", kuulostaa tutulta. Meillä oli vastaavaa silloin kauan sitten kun otin hoitolapsia. Ja esikoinen tunsi jäävänsä paitsi huomiostani. Hänellä koski vatsaa !!!

    Mukavaa viikonloppua !

    ps. varmasti osaat patalappuja virkata !!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kertoa pojalle ja auttaa ohjaamaan oikeaan suuntaan, kun huomaa että jostain kautta kuulee kuinka toimii, niin toimii myös muissa asioissa kuten ohjeistettu. Olipas hankalasti sanottu. =)
      Yllättäviä juttuja nuo lapset tosiaan keksii saadakseen huomiota. ;D

      Osaan virkata, mutta en niin hienoja mitä sulla syntyy. =)

      Poista
  3. Vastasin omaan blogiin,mutta aattelin et jos et huomaa sitä,niin kommentoin tännekkin : Eli, eiköhän tuo vaihto onnistu :) Sopiiko,että palaan parin päivän päästä asiaan? Mennään just saunaan ja pari seuraava päivää on aika kiireisiä,niin en välttämättä kerkii koneelle...Ja sit kerkiin katsoa,minkä värisiä lankavaihtoehtoja löytyypi...

    VastaaPoista
  4. Hienosti on menneet liikenneopit perille, saa olla vanhemmatkin vähän levollisemmin mielin kun tietää että poika osaa säännöt ja noudattaakin niitä. :)

    Kuopus... hmmm... :D Kyllä ne vaan osaa vedättää! Tuo 2,5-vuotiaskin osaa jo vähän samantapaisia juttuja keksiä... Nyt on alkanut esim. "pelkäämään" kaikenlaista (savua, sadetta, pimeää, ruohonleikkurin ääntä jne.), varsinkin nukkumaan mennessä. Välillä pelko on selvästi liioiteltua ja vaikuttaa huomionhaulta / lohdutuksen kaipuulta.

    -J-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyöräily kyllä vaatii vielä treeniä kovastikkin. Onneksi meidän kouluun ei ekaluokkalaiset edes saa kulkea pyörällä, ei tule kiusausta kun muutkin.

      Tuo pelko nyt on vielä suht pientä... meillä silloin esikoinen alkoi uhmata mua oikeen urakalla kun huomasi, etten imettäessä voikaan tulla itse pysäyttämään toimintaa. =) Toivotaan, että tilanne tasaantuu nopeasti ja neiti oppii, että nyt ei olekaan enää ainokainen. ;D

      Poista